Author: Sole
Fandom: Glee
Genre: Romance!
Rating: K-11
Pairing: Finn/Kurt
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle ja laulu on Glee Cast versio Bruno Marsin kappaleesta
Just The Way You AreSummary: Posteljooni-Kurt jää auton alle varmuuden vuoksi vielä uudestaan ennen kuin Finn uskaltaa avata huoneensa oven ja laahustaa portaat alakertaan.Tahdoin kai todistaa itselleni, että tällä parituksella voi ihan oikeasti kirjoittaa fluffya (:
PosteljooniHerätyskello soi, ja Finn sysää sen automaattisesti pöydältä lattialle. Kuuluu vaimea kolahdus, kun kello toivottaa lattialle hyvää huomenta, ja sitten pirinä jatkuu entistä kovaäänisempänä. Finn räpyttelee silmiään ja kumartuu nostamaan kellon takaisin pöydälle. Yhtäkkiä huoneessa on taas hiljaista, ja Finn ajattelee, että ehtisi hyvin nukkumaan vielä viisi minuuttia. Tai kymmenen. Hän ehtii kuitenkin vain sulkea silmänsä ennen kuin suihku alkaa rummuttaa kylpyhuoneen lattiaa. Hän puristaa ne kiinni entistä tiukemmin ja yrittää olla kuvittelematta Kurtia seisomaan alasti suihkun alle ja saippuoimaan hiuksiaan. Mielikuva Kurtin paljaasta ihosta ja sillä valuvasta saippuavaahdosta saa hänet kokonaan hereille, ja hän nousee istumaan sängyssä ja ajattelee pikaisesti posteljoonia.
Kurt posteljoonin vaatteisiin pukeutuneena jää auton alle ylittäessään katua, ja hän vetää helpottuneena henkeä.
Finn riisuu yöpaitana käyttämänsä vanhan jalkapallojoukkueen t-paidan ja flanellihousut, ja työntää kätensä raidallisen neulepaidan hihoihin. Hän jalkaansa polvistaan melkein puhki kuluneet farkut, joissa on iso vihreä ruohotahra, ja käärii paidan hihat kyynärtaipeisiinsa. Hän yrittää olla ajattelematta suihkua, joka rummuttaa kylpyhuoneen lattian lisäksi myös Kurtin alastonta vartaloa. Tämän pyöreitä olkapäitä ja tyttömäisiä kasvoja. Hän hengittää ulos ja pukee neulepaidan päälle tummansinisen liivin ja kampaa hiuksensa sormin sekaiseksi töyhdöksi otsalleen. Hän tietää Kurtin pitävän hänen hiuksistaan niin ja hymyilee itsekseen Kurtin sammuttaessa suihkun kylpyhuoneessa. Finn kuulee Kurtin nopeat askelet tämän livahtaessa pelkässä kylpytakissa huoneeseensa pukeutumaan.
Posteljooni-Kurt jää auton alle varmuuden vuoksi vielä uudestaan ennen kuin Finn uskaltaa avata huoneensa oven ja laahustaa portaat alakertaan.
Keittiössä ei ole ketään. Kahvinkeitin on päällä, ja pannussa jäähtynyttä kahvia. Finn kaataa sen mukiin ja päälle paljon maitoa. Hän paahtaa itselleen kaksi siivua Kurtin suosikkipaahtoleipää ja istuu pöydän ääreen syömään. Paahtoleipä ritisee hänen pureskellaan sitä niin kuin se ritisee aina ja kahvi maistuu kamalalta niin kuin kaikkina muinakin aamuina. Ja se on kylmää kuten aina. Burt ei koskaan muista jättää kahvinkeitintä päälle. Finn haukkaa lisää paahtoleipää ja kuuntelee sen ritinää suussaan. Muuten keittiössä on hiljaista. Burt ja hänen äitinsä ovat lähteneet töihin, ja Kurt miettii yläkerrassa, mitä laittaisi päälleen, vaikka näyttäisi Finnistä hyvältä vaikka mekossa. Mutta kun hän sanoo niin Kurtille, tämä vain tuskastuu ja vaihtaa vielä kerran vaatteita.
Finn huokaisee ja tuijottaa kahvimukinsa pöytään jättämää vaaleanruskeaa ja kahvintuoksuista ympyrää. Hänen on onnistunut sinäkin aamuna läikyttää kahvia pöydälle. Hän on ollut niin ajatuksissaan, että on luullut suunsa olevan jossain ihan muualla kuin mitä se on. Hän on ajatellut Kurtia. Hän ajattelee Kurtia suurinpiirtein joka aamu ja läikyttää siksi kahvinsa pöydälle tai paidalleen.
”Huomenta”, Kurt sanoo tullessaan keittiöön, ja Finn hätkähtää niin, että sysää kahvimukinsa nurin. Kurt katsoo mukia kuin odottaen, milloin kahvi alkaa valua pöydälle ja lattialle, mutta tajuaa sitten sen olleen tyhjä ja hymyilee –
ja Finnin maailma pysähtyy hetkeksi kokonaan, eikä hän voi tehdä muuta kuin tuijottaa Kurtin puoliympyrän muotoista suuta ja hymyillä tälle typerästi takaisin.
Kurt lakkaa hymyilemästä ja katsoo Finnin typerän hymyn sijasta kahvinkeitintä. ”Ai, kahvi on loppu”, Kurt sanoo vain sanoakseen jotain ja alkaa puuhata itselleen teetä.
”Niin, join sen tällä kertaa sen sijaan että olisin kaatanut kaiken päälleni”, Finn sanoo ja nostaa mukinsa pystyyn pöydällä.
”No, yritit ainakin parhaasi sen kaatamisen kanssa”, Kurt sanoo ja naurahtaa. Finniäkin alkaa naurattaa, mutta ei siksi, että iso ja märkä kahvitahra paidassa olisi hauska juttu, vaan siksi, että Kurtkin nauraa, ja tämän nauru on yksi hänen lempiäänistään koko maailmassa. Hänestä se on seksikäs, Kurtista kamala.
Kurt ottaa itselleen mukin astiakuivaustelineestä, asettaa siihen teepussin ja kaataa sen täyteen vettä. Sitten Kurt ottaa teepussin pois mukista ja kaataa teehen maitoa. Kurt paahtaa itselleen paahtoleivän ja levittää sille appelsiinimarmeladia teelusikalla. Finn katselee, kuinka Kurt työntää lusikan suuhunsa, nuolee sen puhataaksi ja sekoittaa sillä teetään. Kurt huomaa hänen katseensa ja kumartuu pöydän yli painamaan marmeladista tahmeat huulensa hänen poskelleen. Finn odottaa huulet törröllä suudelmaa, mutta Kurt suutelee hänen törröhuultensa sijasta teemukinsa reunaa. Finn siirtää mukinsa vaaleanruskean ympyrän päälle ja ajattelee Kurtin huulia ja sitä, miltä ne olisivat maistuneet oransseina.
Kurt juo teensä ja suutelee häntä sitten nopeasti saaden hänet hymyilemään entistä typerämmin. Kurtin huulet ovat pehmeät ja kuumat teen jäljiltä ja maistuvat appelsiinilta. Finn vastaa Kurtin suudelmaan ja ajattelee, että voisi suudella tätä koko päivän, jos tämä vain antaisi.
Kurt suutelee häntä uudestaan ja nojautuu sitten kauemmas. Hän hymähtää.
Ei ylimääräisiä suudelmia tänäänkään eikä enempää posteljooni-Kurteja.Kurt huuhtelee mukinsa, asettaa sen takaisin astiankuivaustelineelle ja sanoo menevänsä laittamaan hiuksensa. Finn sanoo niiden olevan hyvin, mutta Kurt pudistaa päätään ja marssii portaat yläkertaan. Finn huutaa Kurtille, että he myöhästyisivät taas, mutta hänelle vastaa vain hiustenkuivaaja. Hän istuu rappusten alimmalle portaalle ja ajattelee sen olevan kummallista, kuinka Kurt ei ikinä tule iloiseksi hänen sanoessaan tämän olevan kaunis. Ja kun hän kokeilee sanoa tätä kauniin sijasta komeaksi, Kurt vain mutristaa huuliaan. Ja joskus, kun Kurt kysyy häneltä hieman ujosti, miltä näyttää, tämä ei koskaan ole tyytyväinen vastaukseen oli se sitten millainen tahansa.
Hän on yrittänyt sanoa Kurtille tämän näyttävän hyvältä aina, mutta Kurt on työntänyt sormet korviinsa ja alkanut laulaa.
Kummallisinta Finnistä on se, että vaikka he käytännössä katsoen seurustelevat, Kurt ei ymmärrä hänen pitävän tätä täydellisenä vaaleansinisine tähtisilmineen ja hymyineen, johon hän on ihastunut, vaikka sitä ei hymyilekään tytön suu.
Finn naurahtaa itsekseen. Kurtissa on hänelle aivan tarpeeksi tyttöä hameineen ja korkokenkineen, aamuisine valmistautumisineen ja helline tytönsuudelmineen.