TSH: Surusiipiä [K11] Éowyn/Faramir

[Brangwen]

Kirjoittaja: Brangwen
Ikäraja: K11
Fandom: Taru Sormusten Herrasta
Paritus: Éowyn/Faramir
Vastuuvapaus: Kaikki J.R.R. Tolkienin omaksi tunnistettava kuuluu hänelle. Minä omistan vain pohjattoman rakkauden hänen tuotoksiaan kohtaan.
A/N: Random välityö, jotta pääsisin pahanlaatuisesta blokista eroon.


Surusiipiä

Surusiivet kukkivat kalpeina pienessä talvipuutarhassani. Niiden kukat, kuin rykelmät pieniä pisaroita, riippuvat raskaina perhosen siipien muotoisten lehtien välissä. Taitan oksan ja puhallan kukkaan kevyesti. Pisarat aukeavat sinisiksi silmiksi.

Mieheni antoi rakentaa tämän puutarhan minun ilokseni, jotta hyisten sateiden harmaaksi värjäämät talvet eivät painaisi mieltäni. Minä olen aukeiden ruohokenttien tytär, ja kun talvi tulee, minä toivon lunta, joka maalaa maiseman reunattomaksi, äärettömäksi. Mutta ei täällä, ei leudossa Ithilienissä. Täällä kesät ovat kukkien loistoa ja virtaavia vesi, mutta talvet kylmää kuuraa, ikipuiden pintaan kohmettuvaa kosteutta. Taivaanrantaa ei näy, ellei kiipeä Minas Mîrin, Jalokivitornin huipulle. Portaat ovat pitkät, mutta monet kerrat olen ne kavunnut, joskus yksin, joskus herrani kanssa. Tornikin on hänen lahjansa minulle. Hän näkee niin paljon vaivaa, jotta minä viihtyisin täällä, hänen maassaan. Hän antoi kansansa taitavimpien kivenveistäjien muotoilla minun palatsini, kutsui kääpiöiden sepät korottamaan tornin niin, että se tavoittelisi taivaan jalokiviä. Ja silti hän usein sanoo, ettei yksikään tornin timanteista ole tornin valtiatarta kauniimpi.

Minä olin kerran Eorlin huoneen kilvenkantaja, Rohanin valkea neito. Nyt kutsuvat ihmiset minua Ithilienin valtiattareksi. Nyt minun huoneeni on Gondorin käskynhaltijoiden huone, minun nimeni vain vaimon nimi, eivätkä nämä Gondorin suuret herrat edes osaa lausua sitä oikein. He laulavat lauluja suuresta taistelusta, mutta harva muistaa, minkä iskun iski Éowyn, Éomundin tytär. He laulavat lauluja sankareista, ja he laulavat lauluja puolituisista, mutta ne ovat miesten lauluja, niissä muistetaan vain voimassaan suuria.

Lauluissa lauletaan myös Minas Tirithin valtiattaresta. Hänen miehensä kunnia on tarpeeksi korkea, jotta tarinankertojat muistavat häntäkin. Noiden laulujen varjot ovat synkät, niin kuin unieni varjot. Unessa minä vielä usein käytän kalpaa, ratsastan kuninkaitteni vierellä, heidän kummankin, kutsun kuolemaa Pelennoren kentällä, taistelen varjoista synkintä vastaan. Kerran herrani nukkui vierelläni kesken öisen taisteluni, ja minä herätin hänet, kun unissani iskin häntä nyrkilläni.

Päivisin noista unista valvemaailmaan seuraavat minua vain kuningas Elessarin silmät. Joka kerta, kun kohtaan hänet, ja valtiatar Arwenin, minä muistan, ettei minun nimeäni kirjata sankareiden luetteloihin. Minä rikoin sääntöjä. Minä en suostunut naisen osaan. Siksi en koskaan kanna samaa kruunua kuin haltiakansan iltatähti.

Minun kruununi on toisenlainen, se on punottu surusiiven lehdistä ja kukinnoista. Punon ohuet varret hiuksiini, levitän loput kukat tyynylle ja peitolle. Valkea kangas on kuin vettä käsissäni. Tässä minä istun ja odotan. Herrani tulee, ja taas minä muistan, mikä on hinta ja mikä palkkio. Kerran minä rakastin varjoa ja ajatusta, mutta tottelemattomuuteni vei minut ensin Parannuksen tarhaan, ja sieltä Ithilienin puutarhoihin. Surusiipien kevyt tuoksu leijuu yllämme, kun herrani kumartuu puoleeni, ja minä ojennan käteni hänelle.

‒ Kauan viivyit, valtiaani.

‒ Pitkä on aika odottavalle, mutta näen, että et ole istunut toimettomana.

Hän silittää kukin koristettuja palmikoitani, ja hymyilee tavalla, jolle en ole koskaan oppinut sanomaan ei. Sanovat, että hän hallitsee ihmiset ja eläimet, enkä tiedä, kumpaa olen näiden Gondorin herrojen silmissä; pohjolan villi asetyttö. Mutta minua hän hallitsee, ei niin kuin kuningas ja käskijä, vaan niin kuin minäkin hallitsen häntä.

Hidas on meidän kosketuksemme, ja käheä hänen äänensä, kun hän sanoo, ettei ole toista minun veroistani sankaria.

[Kharon]

Pakko myöntää etten ole lukenut edes Sormuksen ritareita loppuun asti (vielä!), mutta päätin silti lukea tämän koska nimi niin kovasti houkutteli. Ja tämäpä olikin kaunis pätkä ja yllättävän kevyttä luettavaa. Tai kun tästä fandomista kirjoitetaan niin saattaa herkästi lipsahtaa koreilun puolelle, mutta tässä tekstissä ei kyllä ollut sitä ongelmaa mielestäni. Rakastin sitä kuinka kuvailu on niin täydelleen kertojalleen ja tuohon maailmaan sopivaa - runollista, vähän ylevää.

Minun kruununi on toisenlainen, se on punottu surusiiven lehdistä ja kukinnoista.

Ahh että rakastuin tuohon kohtaan. Tuo vertaus kruunujen välillä on kaunis ja ihanasti nuo surusiivet kulkevat tekstissä alusta loppuun. Ihana sana muuten kasville, surusiivet, onko se sun keksintö vai? :') Ja kuten jo mainitsinkin, nimi sai mut lukemaan tämän eli nappivalinta se. Liittyy tähän tekstiin noiden kukkien tavalla, mutta siinä on kuitenkin vielä jotakin syvempääkin.

Sanovat, että hän hallitsee ihmiset ja eläimet, enkä tiedä, kumpaa olen näiden Gondorin herrojen silmissä; pohjolan villi asetyttö. Mutta minua hän hallitsee, ei niin kuin kuningas ja käskijä, vaan niin kuin minäkin hallitsen häntä.

Itken, miten kaunis ja ihana ajatus. Tykkäsin kuinka noista Gondorin suurista herroista puhuttiin tekstissä, ja ettei Faramir kuitenkaan heidän suhtautumisestaan piittaa. Sitten toisekseen Éowynin muistot kotoa ja kaipuu sinne kodin laajoille ruohokentille oli hienosti kuvattu, sen ikävän ja hienoisen joukkoon kuulumattomuuden saattoi melkein itse tuntea.

Ihana ficci! Kiitos kovasti lukunautinnosta. <3

[Letizia]

Kommenttikampanja tervehtii ja kiittelee erittäin kauniista fikistä.

Siitä on vuosia kun luin TSH:n enkä fikkejäkään juuri ole lukenut, joten hyvinkin todennäköisesti minulta jää joitakin kerroksia näkemättä, mutta en anna sen nyt häiritä. Tokihan Éowyn sykähdyttää fantasiaa lukevan feministin sydäntäni. :)

Kieli ja kuvailu, oi, pidin siitä kuinka se maalailee laajoja maisemia olematta itsessään turhan maalailevaa ja koukeroista. Runollinen, ylevä poljento istuu tähän hienosti. Rytmi, vaikka se onkin hiljainen, vetää mukaansa niin, että melkeinpä tekisi mieli lukea ääneen!

En osaa enkä halua nostaa tästä mitään erityistä "suosikkikohtaa", mutta lopetus punoi (surusiipien lisäksi) mukavasti päätökseen eri nimitykset, joita Éowynista matkan varrella käytettiin, tahi näin minä luin sankarin. Jossakin puolimatkassa ajattelin, että sankarittaresta tuli vähän alistunutkin kuva, mutta niin, rakkaudestahan tämä kertoo, kuten loppujenlopuksi vähän epäromanttisenakin lukijana ymmärsin. :)

Hieno teksti oli tämä!

[Bebe]

Niin kaunis ja ihana fici <3

Kirjoissa Éowynin ja Faramirin yhteenpäätyminen oli yksi ihanimmista kohdista ja muutenkin pidin kovasti näistä kahdesta hahmona. Monesti on tullut mietittyä, että millainenhan näiden kahden tulevaisuus mahtaisi olla. Ficisi antoi yhden, hieman katkeransuloisen maistiaisen siitä, millainen heidän liittonsa voisi olla. Vaikka Éowyn parannuksen tarhan jälkeen vaikutti siltä, että hän jätti katkeruutensa jälkeen, niin alkoi nyt mietityttämään, että ehkä sinne mahtoi jäädä vielä pieni katkeruuden siemen, joka päivien saatossa pikkuhiljaa kasvoi.

Se mistä ficistäsi erittäin kovasti pidän, on se, että se on niin aidontuntoinen. Olet hyvin sisäistänyt Éowynin ajatusmaailman ja onnistunut kirjoittamaan sen ylös. Itselläni ainakin tuli sellainen tuntu, että näin Éowynin ja Faramirin tarina tulee jatkumaan.

Kiitosket paljon tästä mahtavasta lukunautinnosta, sillä tosiaankin oli nautinto lukea tätä. Vielä hetken ehtii fiilistellä tätä ficiä, ennen kuin telvisiosta sormuksen ritarit alkaa ^^

[Brangwen]

Kharon: Kiitos! Hienoa, että tykkäsit (ja toivottavasti intoudut lukemaan koko kirjan loppuun). Surusiivet ovat omaa keksintöäni, jollain syvällä tajunnan tasolla mielsin ne éowynmaisiksi kukiksi.
Letizia: On aina hienoa kiusata epäromanttisia lukijoita yliromanttisella tekstillä! Ja kieltämättä Éowynissa on feministisen fantsusankarin piirteitä, ikään kuin sisäänrakennettuna henkilöön (en siis tahallani ylikorostanut niitä    ) Kiva, että tykkäsit! Kiitos!
Bebe: Kiitos kauniista palautteesta! Itsellenikin on aina jäänyt sellainen olo, että Éowyn ja Faramir ansaitsisivat enemmän palstatilaa kirjassa.

[Beelsebutt]

minä toivon lunta, joka maalaa maiseman reunattomaksi

Oh. OH. Kaunista

Päätin lukea tämänkin, koska vaikka TSHn lukemisesta on aikaa, kuka näitä kahta voisi unohtaa

Huu! Osaat tosi mahtavasti upota fandomin pyörteisiin. Kieli on kaunista ja maalailevaa, ne vähäiset repliikitkin tuovat välittömästi mieleen legendaarisen saagan ja mahtavat Keski-Maan tapahtumat. En oo koskaan ajatellut Éowyniä tuolta kannalta, mutta ehdotat varsin jänskää ratkaisua. Miten Éowynin osaksi ei osunut samanlaista kunniaa kuin Arwenin, koska Éowyn rikkoi ihmisten sääntöjä. En ehkä lähtisi tuota sulattamaan omaan head-canoniini, mutta soveltuu tämän ficin taustaksi aivan täydellisesti

Sentään Faramir antaa Éowynille kunnian, joka neidolle kuuluu <3

Kiitos tästäkin

[Brangwen]

Harpy: Kiitos! Hieno kuulla, että tekstin ääni toimii. Tuskin sellaista kirjoittajaa löytyykään, jolle ei olisi suuri kynnys lähteä yrittämään tolkienmaista tarinankerrontaa, joten huojentaa kuulla, että yritykseni ei ole ollut ihan toivoton 

[LillaMyy]

Siis... siis... siis, jos sä kirjoitat tällaisia "päästäksesi blokista eroon", niin mä en välttämättä halua edes tietää, millaisia sä kirjoitat inspiraation ja kirjoitusinnon huippuhetkillä! Tässä oli jotain ihanasti Tolkieniin vivahtavaa, mutta kuitenkin omanlaistaan kuvailua, mikä toimi mun mielestä paremmin kuin Tolkienin kirjoitustyyliä viimeiseen pisteeseenkin asti matkiminen, koska jos sille tielle lähtee, niin sitten sen pitää oikeasti osua joka kohdassa kunnolla kohdilleen tai mennään suoraan metikköön. Tällainen kuvailu kuitenkin toimi vallan mainiosti, että siinä oli vähän jotain Tolkiemaista ja vähän jotain omanlaistaan tyyliä sekoitettuina sopivassa suhteessa.

Täällä kesät ovat kukkien loistoa ja virtaavia vesi, mutta talvet kylmää kuuraa, ikipuiden pintaan kohmettuvaa kosteutta.

Luulisin, että tuolta on viimeinen ä-kirjain unohtunut vahingossa pois.

Olet kyllä osannut hienosti kiteyttää Éowynin molemmat puolet, sen sankarin, joka "rikkoi sääntöjä" ja sen naisen, joka meni naimisiin rakkaudesta toiseen ihmiseen. Surusiipi/Surusiivet-niminen kasvi kyllä sopii Keski-Maahan oikein loistavasti, ja liittyy Éowyniin kenties vielä sitäkin paremmin, pisteet siis kotiin sen keksimisestä. Muutenkin tykkäsin edellisten kommentoijien tapaan siitä, että tuo surusiipien teema jatkui kivasti läpi koko tekstin, eikä jäänyt vain yhden yksittäisen maininnan tasolle. Sun kuvailusi oli muutoinkin todella ihanaa kukkarykelmien pienistä pisaroista aina hitaisiin kosketuksiin asti. <3 Nyt kyllä on ihan pakko kysyä, koska vaivaa, mutta onko tuo Minas Mîr canonia vai sun keksintö, koska itse en muista tuollaista? Jos se on omaa keksintöä, niin sitten vielä entistäkin suurempi hatunnosto on paikallaan, koska jo pelkästään sindarinin kielisen nimen keksiminen on haasteellista ja sitten vielä tuon liittäminen osaksi tekstiä niin, että sitä voi erehtyä pitämään canonina on todella, todella vaikeaa!

[tulitukka]

Olipa ihana ficci ihanalla parituksella. Nimi on hieno ja herätti kiinnostuksen, mutta vielä upeampi oli itse sisältö, jossa toden totta on Tolkienin maailman henkeä. Koko tarina on kauniisti kirjoitettu, sanalla sanoen: alusta loppuun asti laatutyötä. Ja tämä on todella paljon sanottu minulta, sillä olen intohimoinen Tolkien- fani, mutta erittäin nirso ficcien suhteen.

Kiitos tästä ihanasta tarinasta. 

[Kelsier]

Hei löysin tämän Hormipulverin kautta.
Tykkäsin kovasti miten surumielisesti olit kuvaillut Eowynin ajatuksia ja sitä, ettei häntä muistettu enää muuna kuin miehensä vaimona. Haikeuden välissä oli havaittavissa kyllästymistä ja huumoriakin, Eowyn näkee selvästi vilkkaita unia Voin kuvitella miltä Eowyn näytti punottuaan kukkia palmikoihinsa, sellaisen hääkampauksen kun joskus saisi. Pidin myös siitä miten olit Eowynin kotiarojen ja nykyisen kotipaikan eroja. Kiva myös, että Faramir tuli fyysisesti mukaan tuossa lopussa.
Tää on jo vanha ficci, mutta oli minun mieleeni, kiva,kun kirjoitit!

[Brangwen]

Hei kaikki vuoden 2013 jälkeen tätä ficciä kommentoineet, LillaMyy, tulitukka ja Kelsier! Kiitos ihanista palautteista! Mahtavaa, että näinkin vanhalle tekstille on löytynyt lukijoita.