Nimi: Eve ja kymmenen muuta
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Ikäraja: K-11
Hahmot: Eve, Mary, Ruby, Tessa, Kali, Lilith, Jo, Meg, Anna, Karen, Amelia
Summary: "Naisenhahmoinen ja vahva, ilkikurinen olento."
A/N: Albumihaastetta varten kirjoitettu one-shot/raapalekokoelma. Biisinä
Blackmore's Night - Loreley, joka inspiroi minua kirjoittamaan SPN:n naisista.
-Eve ja kymmenen muuta-
And the winds would cry, and many men would die
And all the waves would bow down to the Loreley...- Blackmore's Night
Loreley voidaan tuntea saksalaisessa tarustossa ilmentyvänä merenneitona tai näkkinä, joka houkuttelee miehiä, jokilaivureita kuolemaan. (Naisenhahmoinen ja vahva, ilkikurinen olento.) Se olisi sukua mytologisille seireeneille, mutta oikeat yliluonnolliset seireenit voivat liikkua myös maalla--
Loreley juontuu joko sanoista ”lureln” (’kuiskata’) ja ”ley” (’kallio’) tai sanasta ”luren” (’vaania’) yhdistettynä sanaan "ley." Loreleyn kuvataankin usein istuvan kallion päällä, ja Rein-joen varrella sijaitseekin samanniminen kallio. Paikka tunnetaan vaikeakulkuisena mataluuden takia, joten mitään todisteita Loreleyn olemassaolosta ei ole. Todennäköisyys kohtaamiselle Amerikassa; hyvin pieni.
- John Winchesterin lokikirja ja katalogi.
1. EveEve on pukeutunut kauniiseen muotoon, kietoutunut epäonnekkaan ihmisen jäseniin kerälle kuin kyykäärme. Hän tanssittaa hermoja, antaa käskynsä varpaanpäihin ja sormiin. Notkauttaa lannettaan vasten kuolaavan, palvovan miehen lanteita. Sielu huutaa tuskasta, toisen himosta. Jos Eve vetäisi miehen sänkyyn, ei mies tietäisi Even kehon haluttomuudesta tai edes oman mielensä harhaisuudesta.
Mutta enemmän kuin seksiä, Eve kaipaa lapsia.
Hän tarttuu lumotun miehen kasvoihin terävillä hampaillaan ja sylkäisee myrkyn vastamuodostuneeseen haavaan.
Eve päästää irti ja antaa vielä hetkellisen ihmisen kaatua kivun valassa lattialle. Pian Eve olisi hänen valtiaansa, omistajansa ja äitinsä.
Synnytys on aina tuskaisaa, sille ei voi mitään.
Miehen raajojen sätkintä lakkaa. Hänen ruumiinsa lysähtää vasten lattiaa ja Eve kääntyy uteliaana uuden pienokaisen puoleen. Mikä olento oli nyt saanut syntynsä? Kuuluiko se vanhoihin lajeihin?
Ihmissusi.
Tylsää, Eve ajattelee ja kääntyy pois. Hän kumartuu seuraavan turran ihmisen puoleen ja jatkaa työtään. Hän sylkäisee myrkyn naisen korvaan ja katsoo iiriksen muuttumista hopeaksi.
Parempi lapsi, parempi tytär. Pojista ei ollut kuin harmia. Vain nainen voi olla aidosti vahva.
2. Mary Mary oli jo syntyessään vahva. Aiheutti äidilleen päänvaivaa ja kipua, kun saapui maailmaan liian myöhään, liian suurena.
Pienokainen kiljui verenpeittämänä.
Vahvat keuhkot, ajattelivat Campbellit ja kammoksuivat jo unettomia öitä.
Rautaa oli Maryn tahto ja myrskysää Maryn kapina. Usein tyttö istuikin ulkona kiukuspäissään, eikä suostunut tulemaan sisälle, ellei Samuel tai Deanna anteeksi pyytänyt ja raahannut häntä lämpimään. Joskus riidat johtuivat metsästämisestä. Niistä riidoista tuli tuntien, päivien mittaisia.
Ne olivat ainoat kiistat, joissa Mary jäi toiseksi isälleen.
Kun John Winchester ajelehti Maryn elämään kuin jumalan lahjana, kun Samuel sanoi ei, niin Mary napautti jalkaansa lattiaan ja sanoi; kyllä. Eikä kukaan pystynyt repimään heitä erilleen, kaikkein vähiten Samuel, joka tyytyi mumisemaan uhkauksia, kun John eksyi Campbellien kotiin.
Eikä se ollut heikkous, joka ajoi Maryn tekemään sopimuksen demonin kanssa.
Mary palaa, tietenkin, eikä John saa suudella unelmaansa joka ikinen aamu ja nauraa kultakehränsä kanssa. Harhaksi Deankin äitinsä joskus mieltää, ja Sam ei muistanut ollenkaan lupauksia tuutulauluista tai viehättävää virnettä Maryn kasvoilta.
3. RubyOi, mikä viettelijä! Mutta miksi kukaan ei koskaan varo viettelijää? Ihastuu liikaa lupauksiin ja siroihin kasvoihin.
Rubyn kasvot eivät ole erityisen sirot. Ehkä siksi Sam ei tajua joutuneensa ansaan.
Oikeastaan Ruby on läpinäkyvä. Kukaan ei voi erehtyä naisen pahuudesta, kierosta luonteesta. On helppoa nähdä, että Ruby tietää jotain mitä kukaan muu ei voisi edes arvata. Kukaan. Joskus hänen on vaikea uskoa, että se oli juuri hän, jolle tieto uskottiin.
Sam on helppo ohjata kostonsa sokaisemana.
Ruby suutelee, kiehnää. Painaa rintansa vasten metsästäjän kehoa, eikä metsästäjä tiedä tulleensa metsästetyksi.
Rubyn veri on yllättävän punaista. Ja makeaa.
Hän on paras. Hän on uskollisin ja sen myötä viekkain petturi. Ruby rakastaa valtaansa, eikä aio helpolla luovuttaa ennen päämääräänsä. Hän tulee onnistumaan, ajamaan Samin karille.
Helppo on Valittua rakastaa, rakastaa niin kuin demoni.
Ruby ei ehdi karata ennen kuin veitsi uppoaa häneen. Eikö Sam olisi voinut olla ylpeä teoistaan? Ruby ainakin oli omistaan, kuolemaan saakka.
4. TessaTessa ottaa itselleen naisen hahmon ja nimen, kun yrittää puijata sielua rajan toiselle puolelle.
Tessa ei pidä metsästäjien niittämisestä. He eivät koskaan uskoneet, että taistelu oli todella ohi. Lisäksi he olivat paljon epäuskoisempia kuin sotilaat kaiken yliluonnollisen suhteen. Eivätkä he uskoneet tuonpuoleiseen, ja jos uskoivat, niin vain helvettiin.
Ei tämäkään mies tahdo lähteä, eikä edes Tessan miellyttävä hahmo auta ajamaan henkeä pois tästä maailmasta. Tessa ei luovuta vähällä, sillä tämä on hänen työtään. Yksitoikkoista, vaikeaa ja raivostuttavaa. Kun hän aloitti, se oli koskettanut hänen sydänjuuriaan, mutta nyt hän tietää asioiden painon ja merkityksen. Kuolemaa kannattaa pelätä, mutta mikään ei sitä lopulta estäisi.
Hän melkein saa sielun mukaansa, mutta demoni pysäyttää hänet. Hahmonsa silmät välähtävät hetken keltaisiksi ja Tessa ei voi tehdä mitään, kun sielu sullotaan julmasti ruumiiseen takaisin.
Hän saa sen sielun vielä. Tessa vannoo ja lupaa itselleen, jatkaa silti työtään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Dean Winchester kohtaa kuolemaa liikaakin ja silti on surkea viikatemies. Kuinka Kuolema pystyi antamaan sormuksen niin huolimattomiin käsiin? Dean ei usko mitään, vaikka Tessa kuinka takoisi totuuksia miehen päähän.
Tessa kiittää jumalaa, kun ihminen viimein häipyy.
5. KaliKali inhoaa miehiä. Nauttii silti, kun ne kaatuivat polvilleen hänen eteensä ja palvoivat häntä. Hän on jumalatar, sen matelemisen hän ansaitsee. Yhdellä miekanterän sivalluksella hän vetää poikki heikot ja merkityksettömät.
Kali ei olisi koskaan yksin, jos hän alentuisi ottamaan kenet tahansa.
Joskus hän suree kauneutensa kirousta, verijälkiä, jotka hän jättää jälkeensä, kun taas yksi kosija romahtaa kuolleena maahan. Yksikään mies ei ole ollut Kalin veroinen, yhtä raivoisa ja intohimoinen.
Loki saapuu lumimyrskynä Kalin elämään, ja jumalatar piilottaa itsensä maskin taakse. Hän voi aistia voiman miehestä. Ehkä tämä olisi se, joka viimein saisi Kalin lumottua niin kuin Kali itse lumoaa muut.
Loki on ärsyttävä ja ilkikurinen. Kun Kali lyö kaikilla käsillään miekkaa Lokin asetta vasten, ei se aluksi hievahdakaan iskujen voimasta. He tanssivat taistelunsa ja hitaasti, mutta varmasti Loki väsyy.
Kun Kali viimein iskee miekkansa Lokin hahmoon, se katoaa.
Ylhäältä kuuluu taputusta ja joku sanoo: "Ei paha. Kukaan ei ole ennen pystynyt tulemaan noinkaan lähelle."
Ja lähelle Kali pääsi. Liiankin lähelle.
Ainakin Baldur on yksioikoinen.
Kun maailman loppu syöksyy ovista sisään, Kali vannoo oikeuttaan olla ainoa, oikea tuhooja, sillä hän on yhtä kuin sota ja himon, hurmeen tanssi.
Hän taistelisi oikeudestaan tuhota maa kuin verinen tuhon Jumalatar.
6. LilithVaaleanpunainen mekko värjäytyy punaiseksi. Ruskeat silmät valahtavat valkoisiksi.
Tämä on Lilithin nykyisyys. Mutta hänellä oli myös menneisyys.
Ihmiset kuiskivat, huusivat ja kertoivat hänen tekojaan. Kirjoittivat kirjoja tai siirsivät Lilithin suuruutta suullisena perinteenä. Mitä tarinoita ne olivatkaan! Kuinka Lilith johdatti ihmisiä harhaan, raahasi helvettiin tai tappoi heidät huvikseen.
Se on hauskaa!
Lilith, legenda. Lilith, tarunomainen.
Lilith, ensimmäinen.
Hän nauraa ja tanssii keskellä periamerikkalaisen perheen kotia. Enää ei Lilith voi sulkea kaupunkeja maan anteeksiantamattomaan kitaan tai polttaa keitaita tuhkasi, taatelipuita tuhkaksi, ihmisiä tuhkaksi...
Keittiössä on kakku. Lilith koristeli sen, sillä tänään on juhlapäivä. Eikä vanhus enää päätään tarvinnut, ainakaan, jos Lilith sanoi niin.
Tavallisesti kirkuminen muistutti häntä vain helvetistä, eikä hän pitänyt siitä. Mieluummin hiljaa ja kuolleena! Tänään tosin, Lilith nauttisi tuskanhuudoista.
Viha leimahtaa Samin silmissä ja Lilith vihaa murhaajaansa yhtä paljon. Vain Luciferin vuoksi voisi hän johdattaa Samin luostariin, uhrautua.
Lilith on isin kiltti pikkutyttö.
7. JoKun Jo oli aivan pieni, hän vannoi kasvavansa, jotta hänestä tulisi parempi metsästäjä kuin kenestäkään muusta. Äiti veti hepulit ja sanoi, että Jo ei koskaan tulisi pitämään asetta käsissään. Se tietty ei ollut totta, sillä Ellen opetti hänet ampumaan heti, kun se oli mahdollista.
Harva asia suojaa niin kuin hyvä ase.
Aseena tosin voi olla monenlaiset asiat: Suolaa kummituksille ja demoneille, hopeaa ihmissudelle, vampyyrille kuolleen miehen verta...
Jo oppi kuin oppikin kaikki nämä asiat. Silti äiti ei ollut valmis päästämään tytärtään maailmalle, sillä näki tytön vieläkin kesämekkoisena lapsukaisena.
Onneksi Jo pääsee viimein matkaan, josta oli aina haaveillut. Vaikka kaikki ei mene täysin nappiin, voi hän sanoa olevansa metsästäjä.
No, syötti ainakin.
Häntä inhottaa, kun miehet näkevät hänet pelkkänä lihana, kauniina kasvoina ja helppona uhrina.
Haloo, 2000-luku kutsuu! Naisen paikka ei ole keittiössä tai kotona. Jo ei jäisi ainiaaksi baaritiskin taakse kuuntelemaan juopuneiden miesten tarinoita noidista ja pakanajumalista. Hän ottaisi kaikki ne kiinni itse.
Jo kunnioittaa itseään, eikä taivu kenenkään tahtoon.
Koiran kynnet ovat tappavan terävät, mutta Jo ei välitä kunhan itse paholainen kuolee.
8. MegMeg on ailahteleva ja nopea, aivan niin kuin helvetinkoirat. Hän luikertelee irti tilanteista, joissa kaikki muut tuntuvat kuolevan. Meg voi siis helposti sanoa olevansa fiksuin demoni maan päällä.
Meg on selvinnyt Winchestereistä monen monta vuotta.
Se suo hänelle jonkinlaisen legendan aseman helvetissä ja demonien keskuudessa. Harva voi sanoa pyörittäneensä veljeksiä niin pahasti kuin Meg on. Harva voi sanoa riivanneensa Sam Winchesterin.
Lucifer on.
Meg on myös, ennen Luciferia.
Se on jotain mistä hän kantaa jonkinlaista ylpeyttä. Ei ehkä ollut oikein ottaa isän astiaa, mutta mistä Meg sen olisi voinut tietää? Jossain syvällä Meg voisi myöntää itselleen, että hän suorastaan nautti
Luciferin voittamisesta.
Meg tykkää olla voittaja, aina niskan päällä tai kaksi askelta edellä. Hän ei ollut myöskään pelkuri, jos faktat kääntyivät häntä vastaan. Ei edes silloin, kun Crowley usutti kaikki demonit hänen kimppuunsa.
Nyt Megillä on oma enkelilemmikki. Hullu ja hyödytön sellainen, mutta jos...
9. AnnaAnna kuulee ääniä päänsä sisällä. Aluksi ne tulivat kuiskauksina, niin hiljaa, että hän ei voinut erottaa sanoja. Kun ääni kasvoi, Anna huomasi, että sanat eivät olleet mitään kieltä, jota hän ymmärtäisi. Hän yrittää olla kuuntelematta, yritti selittää puheen pois vain stressinä. Ei Annassa mitään vikaa ole...
Valkoinen huone kuristaa häntä ja enkeleiden sanat ovat jotain, mitä Anna ymmärtää. Hän kiittää Luojaa, kun pääsee pois, niin kuin hänen vanhempansa ovat häntä opettaneet. Tosin, ei ole mukavaa joutua taivaan ja helvetin jahtaamaksi.
Anna nielee huolensa ja pelkonsa.
Kaikki muuttuu vain pahemmaksi, kun hän saa muistonsa takaisin. Hän ei tiedä kumpi muisto on kauheampi; putoaminen vai enkeleiden sokea luottamus ohjeisiin. Niihin ohjeisiin, joihin Anna ei ollut uskonut. Hän teki omat päätöksensä.
Eksyi maahan.
Eli ja tunsi, rakasti. Rakastaa vieläkin. Anna yrittää herättää saman liekin Castielin sydämessä, yrittää pelastaa ainakin yhden enkelin lisää.
Anna ei anna Luciferin ja Michaelin polttaa maailmaa. Hän yrittää tappaa Samin ja joutuu itse liekin nuolemaksi.
10. KarenRakkaus ei häviä koskaan, vaikka rakastettu katoaisikin. Poltettaisiin ja suolattaisiin, käärinliinat bensaliekeissä.
Karen rakastaa aviomiestään.
Heillä oli ongelmansa, omat riitansa. Kaikilla aviopareilla on. Karen ei välitä niistä, kun hän hiljaa hyräillen leipoo piiraitaan kotitalonsa keittiössä. Hän oli joutunut siivoamaan koko talon, kenties vuosikausien pölyiltä. Oliko siitä tosiaan niin kauan?
Karen oli herännyt eilen.
Hän ryhtyi heti toimiin, siisti miehensä ja talon, mutta tiesi pihan toivottomaksi. Ja rapautuneen ulkomaalin ja tukkiutuneen savupiipun. Ikkunat vetivät ja vesipumppu ei jaksanut vetää lämmintä vettä toisen kerroksen kylpyhuoneeseen kovin kauaa. Katto sentään ei vuotanut, mutta sekin näytti onnettomalta talon kultakausiin verrattuna.
Karen tietää, että hänellä ei ole kauaa aikaa. Hän ei ehdi korjaamaan kaikkea rikottua, kenties rikkoo vain enemmän, Bobbyn mielenrauhan.
Karen tuo vain viestinsä ja palaa takaisin. Siinä kaikki.
Onneksi Bobbylla on muitakin ihmisiä, jotka tekivät talon kodiksi.
11. AmeliaAsunto on vieläkin tyhjä, kun Amelia palaa kotiin töistä. Claire on vielä koulussa, eikä pieni olohuone ole koulukirjojen valloittama.
Amelia inhoaa uutta asuntoa ja työtään.
Ennen kaikkea hän inhoaa varasta, joka vei hänen miehensä mukanaan kuin koristevaasin tai hopea-astiaston. Vihaa ehkä enemmän Jimmyä, jonka olisi kyllä pitänyt jäädä perheensä luo. Amelia vihaa elämäänsä, kaipausta ja Clairen kyyneleitä, kun isä ei tulekaan kotiin.
On niin helppo takertua kaikkeen pahaan ja vaikeaan, varsinkin kun Amelia ei voi enää uskoa oikeudenmukaiseen jumalaan. On helppo vihata näitä seiniä, jotka kaatuvat hänen päällensä.
Esikaupungin omakotitalo on muuttunut laskujen, vakuutusten, verojen ja lainan alla pieneen homeiseen kaksioon. Amelialla ei ole enää varaa lähettää tytärtään kristilliseen yksityiskouluun (tosin ei ole haluakaan) tai taata tietä collegeen.
Amelia herää joka aamu ja tietää olevansa elossa. Iloitsee pienistä asioista ja tyttärestään. Linnuista puissa, iloisista lauluista, Clairen sooloesityksestä joulujuhlassa. Hän ei jää märehtimään, vaan aikoo rakentaa paremman huomisen omilla taidoillaan ja käsivarsillaan.
Hän ei ole heikko.
-
Äitiys, jääräpäisyys, viettely, tunnollisuus, himo, uhrautuvaisuus, itsekunnioitus, viekkaus, itsenäisyys, vastuullisuus ja sisukkuus ovat naisellisuuden tunnusmerkkejä. Ehkä erilaisia, ehkä eriarvoisia. Ainakin yksi piirre heillä on kuitenkin yhteinen:
He ovat vahvoja.
