Nimi: Puhdas ja likainen
Kirjoittaja: Sisilja
Esilukija: Virvatuli
Ikäraja: S
Tyylilaji: Hullunmiehensurudraama
Paritus: Frank Longbottom/Ksenofilius Lovekiva
Vastuuvapaus: Kaikki on Rowlingin mikä minulle kuulu ei. Night After Night (Out of the Shadows) on The Rasmuksen kappale.
Yhteenveto: Hullunakin Frank muistaa miehen, joka valloitti hänen sydämensä. Naista viereisessä vuoteessa hän ei muista.
Alkusanat: Nappasin parituksen aikoinaan Kovanonnenpyörähaasteboolista, sillä yhteenvetoehdotus iski silmää ja kivasti iskikin ("Hullunakin Frank muistaa miehen, joka valloitti hänen sydämensä"). Kiitos sille, joka tuon haasteen kehitti, kiitos!
Ficci osallistuu Slash10 kakkoseen Frank/Ksenofiliuksella (kymppi täynnä, jei!) ja Yhtyeen tuotantoon The Rasmuksen Night After Nightilla.
Puhdas ja likainen
Pöydällä keltaisia narsisseja. Syvällä pyöreässä lasimaljassa. Uponneita.
Frank nauraa, mutta ääntä ei tule. Suupieliä kiristää ja pää on painava. Frank ei jaksa avata silmiä, vaikka ne ovat jo auki.
Vihreä välähdys. Ohi, se menee ohi. Kipu ei, se jää. Kirkunaa, käkätystä, kirkunaa, käkätystä. Kipua.
Missä poika? Neville! NEVILLE!
Kuka on Neville?
Frank katsoo kattoa. Se on valkoinen. Valkoinen ja puhdas ja likainen.
Varpaita kutittaa.
Frank kääntää päätään. Murahtaa. Jonnekin sattuu, vaikka kaikki kipu on poissa.
Miksi katto on puhdas ja likainen?
"Frank."
Ääni on hiljainen, mutta Frank kuulee sen käkätyksen ja kirkunan läpi. Sattuu, jonnekin sattuu. Frank avaa silmät uudelleen.
Pöydällä, lasimaljassa, narsisseja. Tuolilla, vieressä, Kseno.
Kseno. Frankin oma Kseno, kulta.
Ei, kulta on nainen ja kaunis nainen, nimikin on nätti, mutta Frank ei saa sitä mieleensä.
Varpaita kutittaa.
Ksenon hiukset ovat enkelin hiukset, vaaleat niin vaaleat, ja hymy on Frankin hymy. Frank omistaa sen, sulkee yöpöydän laatikkoon ja pitää itsellään. Laatikossa on myös paljon hauraita paperinpaloja.
Frankin on Ksenon hymy ja Ksenon on Frankin kaikki. Kseno on valloittanut Frankin sydämen, Ksenollakin on oma yöpöytä ja laatikko ja siellä on Frankin sydän.
Frank ojentaa kätensä, Kseno ottaa kiinni.
Kulta.
Frankin suupielet kääntyvät ylös, vaikka jonnekin sattuu. Sitten suupielet kääntyvät alas, koska kulta on joku muu.
Nainen viereisessä vuoteessa katsoo samaa puhdasta ja likaista kattoa kuin Frank.
"Toin sinulle kukkia, narsisseja."
Frank hymähtää ja haistaa kevään. Tylyahon viikonloppu, Frankin vatsassa perhosparvi ja Ksenolla kaulassa vihreä rusetti. Mukava tyttö jolla on pehmeät silmät ja sininen ääni. Tyttö saa narsisseista ihottuman, kauniita ovat silti, Frank ei halua heittää mitään menemään. Kseno tulee kohdalle, Frank toimii ennen ajatusta ja sitten.
Ksenolla on narsisseja käsissään.
Ksenon hymy on Frankin.
Frankin sydän on Ksenon.
Ksenon on Frankin kaikki, eikä Frank silti suutele vaikka haluaisi, joku voi nähdä ja hän on niin rakastunut että sattuu.
Sattuu, jonnekin sattuu. Sattuu, mutta minne?
Käkätys yltyy, se on kirkunaa ja kirkuna on kaikkialla. Missä poika? Neville, Neville, turvaan! Kulta, vie hänet turvaan! KULTA!
"Ne pitää upottaa veteen kokonaan, jotta terälehdistä liukenee väri", joku sanoo ja Frank seuraa kun Ksenon huulet liikkuvat. Kulta.
Ei, ei kulta. Rakas. Rakas. Kseno on rakas.
Kipu hellittää. Poika on turvassa, ainakin poika on turvassa. Ja Neville.
"Narsissit ovat parhaimmillaan silloin, kun kukinnoissa ei ole enää väriä. Värittömyys rauhoittaa mieltä. Sinä ansaitset rauhan."
Frank katsoo kattoa. Puhdas ja likainen.
Kseno on rakas.
Frank ähkäisee. Huone välähtää vihreänä, kirkuna valuu hänen päälleen, hän ei juokse, myöhäistä, kulta, juokse.
Kuka on kulta?
"Frank, urhea ja vahva Frank. Muista, sinä selvisit."
Frank muistaa kyllä. Muistaa keltaiset kukat ja vihreän rusetin ja halun suudella. Muistaa Ksenon.
Frankin otsalla on huulet. Nainen viereisessä vuoteessa puristaa kädet nyrkkiin ja avaa ne taas. Kuin perhosen siiveniskuja.
Silmät räpyttelevät, painuvat. Nainen viereisessä vuoteessa on perhonen, kaunis, ja nimikin on nätti.
Mutta Ksenolla on Frankin sydän. Frank ei muista naisen nimeä.
Silmät sulkeutuvat ja vihreä syvenee mustaksi.
"Nuku vain", joku kuiskaa ja Kseno piirtää huulillaan sanoja Frankin otsaan. "Nuku ja elä taas. Unissa sinä elät. Minä valvon, älä pelkää."
Frank tahtoo nukahtaa, mutta hänen on saatava sanoa jotain. Poika on turvassa ja nainen viereisessä vuoteessa katsoo kattoa Frankin kanssa ja silti, silti, Ksenolla on Frankin sydän.
Kseno katsoo kattoa myös. Se on puhdas ja likainen, ja siksi Frankiin sattuu. Hän ei voi saada molempia. Kultaa ja rakasta.
Kseno taitaa tietää sen.
"Tiedän", joku sanoo ja Kseno katsoo kattoa Frankin kanssa ja valinta on tehty. Nainen viereisessä vuoteessa puristaa kätensä nyrkkiin, avaa sen ja pudottaa lattialle paperin. Kseno noukkii sen ja ojentaa Frankille. Paperi on pieni ja hauras ja karamellimainen. Tyhjä ja täynnä rakkautta.
Frank ei tiedä.
"Shh, kaikki on hyvin. Nuku vain."
Frank vie käden rinnalleen ja nukahtaa.
Ainakin Neville on turvassa.
Unessa Frank muistaa.
Kulta.
Alice.
Frank herää ja avaa silmät, tahtoo kertoa, se ei ole unta, se on totta! Mutta Kseno on jo poissa.
On vain Frank ja nainen viereisessä vuoteessa ja he katsovat yhdessä kattoa. Se on puhdas ja valkoinen.
Frank ei saa mieleensä naisen nimeä.