A/N: Heippatihei ja hyvää iltaa!
Ja siis, miun vuoroni julkaista luku ja siispä saan vastailla kommentteihin, joita tuli yllättävän paljon!
Kiitoksia niistä.
jjanni: kiitos kommentista, joulu tosiaankin on ihanaa aikaa
Deathless:trailerit
on mielenkiintoisia! Ja et sinä mitenkään höperö ole, ja kommenttiahan ei ikinä pidä hävetä, teit meidät molemmat iloisiksi. (Katteltiin CoffeeHousessa Finiä ja huomattiin uus kommentti ja oltiin iloissamme
) Kiitos kommentista!
MiNi: olen kyllä sinun ja Chelseyn ficciä lukenutkin, mutta ainakännykällä niin kommentointi... Ja miten vanhemmat saarnaavat koneajasta? Et ole ongelmasi kanssa yksin! Ja kiva että nauroit, traikun oli tarkoituskin olla hauska... Ainakin meillä sillon puolenyön aikaan sitä tehdessä oli hauskaa
Kiitoksia!
S.U.P.E.R.V.I.P: ihan tosi, toi sun nickis tappaa mut viel joku päivä! Ja beta-asiahan puitiin koulussa lävitte. Ja kiitos kommentista!
~~~
Nonii, tässä tulis ekaa lukua. Ja Tylyaho on ihan tarkotuksellisesti perjantaina, koska joululoma alkaa jne. Me kirjotetaan sillain coolisti muutama kappale kerrallaan, et jos kirjotustyyli hyppelee jotenkin hirveesti niin saa antaa palautetta. Me otetaan mummoja ja vaareja kaikista rakentavista
Ja tässä olis, nauttikaa, jos vaan pystytte
~~~
Ensimmäinen lukuTylypahkan noitien ja velhojen koulussa oli koulupäivä päättymäisillään. Käytävät kumisivat tyhjyyttään oppilaiden ahkeroidessa vielä viimeisillä tunneillaan, toiset muodonmuutosluokassa, toiset tyrmissä ja loput kuka missäkin. Oli tosin yksi luokka, josta meteli kantautui käytävän autuaaseen hiljaisuuteen…
Loitsuluokasta kuului kovanlaista huutoa, kirosanoja, ja lopulta ovi läimäistiin auki. Kaksi mustahiuksista poikaa lensivät nauraen maahan piskuisen professori Lipetitin leijuttamina.
Jamesin PoV "Potter, Musta, molemmille kahdeksan tuntia jälki-istuntoa, tunti päivässä!" kimittävä ääni, jonka tiesin kuuluvan, ei kenellekään muulle kuin professori Lipetitille, kiljui. Kuvitteliko hän tosissaan meidän oppineen jotakin lukuisista jälki-istunnoista, joita olimme viettäneet Siriuksen ja muiden kelmien kanssa varmasti ainakin kuusi kuukautta kauemmin kuin kukaan muu? Ilmeisesti.
"Mutta professori, meillä alkaa joululoma", Sirius huomautti perinteiseen kelmityyliinsä.
"Joululoman jälkeen, kevätlukukauden alussa, minun valvonnassani loitsuluokan puunausta ilman taikoja", professori korjasi ja paiskasi oven kiinni.
"Vitut!" Sirius sanoi ja haroi hiuksiaan käsillään. Minä nauroin.
"Se oli sitten varaslähtö joululomaan", sanoin ja lauloin käytävä raikuen:
”
Kulkuuuseeeet, kuuuuulkuuuseeeet, rieeemuin heeeellkkäileeeeee!”
Sirius huokaisi painavasti.
”Tuo kuulostaa kuin joku kiduttaisi vesikauhuista porsasta pistelemällä
sitä vibraattoreilla kylkiin, Sarvihaara.”
"Mitä sinä ja Remus muuten yöllä teitte kun olet noin väsynyt?" kysyin vihjaillen. Aina kun Sirius käyttäytyi tuolla tavalla, hän oli väsynyt. Ja tuore pari oli viettänyt pikkutunneille asti laatuaikaa jossain päin maailmaa. Tekemässä ties mitä.
"Harrastettiin käsirautaseksiä luutakomerossa, mitä ajattelit?" Sirius vitsaili.
”Heko, heko.”
”Ei sillä, ettei se olisi ollut ihan varteenotettava ratkaisu, mutta Kuutamo…”
”Minua ei ihan hirveästi innosta kuulla enempää sinun fantasioistasi, Sirius.”
"Voi kuule Sarvihaara, minä olin se, joka joutui kokonaiset viisi ja puoli vuotta kuuntelemaan sinun Lily-fantasioitasi yöllä, kun puhuit unissasi, niin nyt on sinun vuorosi", Sirius selitti ja läimäisi kätensä olkapäälleni toverillisesti.
"Jaa puhunko minä unissanikin? Etkä sitten yhtään aiemmin viitsinyt sanoa?" kysyin muka-kimpaantuneella äänellä.
"Se kuules käy pornon katselusta kuunnella sinun 'Ooh, Lily, olet niin hyvä, Lily, oh, oh'-huutoja yöllä..." Sirius jatkoi kiusaustaan. Punastuin, koska en ollut varma, lasketteliko hän paskaa vai oliko tosissaan.
"Olen taatusti parempaa viihdettä kuin sinun ponneton pornosi, jota vahtaat, hmm, sanotaanko seitsemän tuntia päivästä" sanoin ilkikurisella äänellä.
"Ja yöstä myös, jos tarkkoja ollaan", Sirius lisäsi vinkaten silmää minuun päin.
Vaikenimme hetkeksi, sillä käytävällä kulki suuri porukka ensiluokkalaisia puuskupuheja valvojaoppilaidensa kera. Emme taatusti halunneet enää yhtään enempää jälki-istuntoa tammikuuksi.
"Pornosta taikasauvalaatikkoon, mitä olet ajatellut ostaa Lilylle, Caralle ja Jazlynille joululahjaksi?" kysyin Siriukselta. Tänään olisi viimeinen Tylyahon viikonloppu, joten lahjat pitäisi ostaa. Sitä paitsi, oli jo joulukuun kahdeskymmenes, eli aivan fantastinen aika lahjojen ostolle.
”Lilyn viimevuotisesta lahjasta minulle jäi vain punainen kämmenenjälki poskelle. Mutta niin jäi hänellekin; ei tosin poskelle, vaan pakaraan”, Sirius vastasi hilpeästi.
"Ja pidin sinulle mykkäkoulua viikon", muistelin vähemmän hyväntuulisesti.
"En tosiaankaan tiedä mitä ostaa. Lilylle ei tällä kertaa mitään erikoisia Kuinka hurmaat elämäsi miehen-oppaita, Caralle... miksi tytöt ovat niin vaikeita? Vittuako minä tiedän!"
"Ja uudenvuodenaattona keksin antaa sinulle tuliviskiä naamioituna kurpitsamehuksi ja johan sitä kielenkannat virkosivat", Sirius vastasi viis veisaten lahjapulmani.
"Kyllä minä koko ajan tiesin sen olevan jotain ihan muuta kuin mehua, mutta kun sinä niiiiin kiltisti pyysit... Pakkohan minun oli maistaa."
"Minun viehätysvoimieni syyksikös sinä tämän nyt laitatkin?"
"Niinpä taidan tehdä, mutta nyt takaisin lahjoihin. Minulla on Lilylle jo mainio idea" sanoin ylpeästi.
"Vittu, miksi kaikilla muilla on ideoita paitsi minulla?"
"Ööh, en tiedä tällä hetkellä ketään toista, joka tietäisi mitä ostaa, Anturajalka."
Pian käytävä alkoi täyttyä ihmisistä ja lopulta myös loitsuluokan ovi avautui. Ulos purkautui kaikkien kärjessä korpinkynsiä, rohkelikot olivat viimeisiä. Viimeisten joukossa asteli ulos myös eräs punahiuksinen kaunis nuori nainen, jota kutsun myös tyttöystäväkseni. Hän hymyili hiukan paheksuvasti, jonka paljasti yhteen kurtistetut kulmat.
"Hei, James", hän sanoi tullessaan luokseni. Virnistin hiukan hölmösti ja painoin pienen suukon hänen poskelleen, joutuen kumartumaan reilusti. Hän otti kiinni kädestäni ja piirteli pieniä ympyröitä siihen peukalollaan.
Lilyn jälkeen luokasta saapasteli myös Remus. Ja lopuksi Peter, kuten yleensä. Remus paineli suoraa päätä Siriuksen luo. Sirius kosketti hänen hiuksiaan ja hymyili hellästi. Remus nosti kätensä Siriuksen poskille ja heidän katseensa kohtasivat.
"Hauska nähdä sinuakin, pörröpää" Remus kuiskasi ja painoi huulensa vasten Siriuksen huulia. He kietoivat kätensä yhteen ja pysyivät siinä hetken; pienen kauniin hetken, jona ulkoa tuleva auringonvalo siivilöityi haalentuneenpunaisten ikkunaruutujen lävitse. He vaihtoivat
merkitseviä, luutakomero-on-kiva-paikka-Tylyahon-jälkeen - katseita, ja hiippailivat ei niin viaton ilme kasvoillaan nurkan taakse. Ei aina ole mukava seurata kahden parhaan kaverinsa kuhertelua, mutta kai minunkin täytyy myöntää että he olivat suloisia ydessä.
"Kaikki, jotka lähtevät Tylyahoon, olkaa hyvät ja ilmoittakaa itsenne
professori McGarmiwalle hetimiten!" kaikui käytävältä. Nappasin Lilyn
kainalooni ja lähdimme lampsimaan kohti muodonmuutosluokkaa.
Lilyn PoV
Kävelimme Jamesin kanssa kohti väentungosta, jossa oli suunnilleen kaikki Tylyahoon sallitut oppilaat. Jouduimme noin mailinpituisen jonon hännille odottamaan.
"Oletkos jo hankkinut kaikki joululahjat?" kysyin Jamesilta. Hän vain repesi räkäiseen nauruun ja vastasi:
"En yhtäkään, entäs sinä?"
"Vain Siriuksen lahja puuttuu." James vislasi.
"Aika hyvin. Milloin olet ehtinyt ostamaan ne?"
"Aiemmilla Tylyaho-retkillä. Kenties jotkut ovat ennalta viisaita, toisin kuin eräät", sanoin ja tökkäsin häntä vaaleansiniseksi lakatulla kynnelläni rintaan. James hieroi muka loukkaantuneena rintaansa.
”Auts!”
”Ei tuo voinut sattua!” nauroin ja tökkäsin uudestaan samaan kohtaan. Hän kohotti kätensä dramaattisesti ja henkäisi tyrmistyneenä. Sitten hänen ilmeensä muuttui ilkikuriseksi ja ennen kuin tajusinkaan, hän oli syöksähtänyt kimppuuni sormi ojossa. Kiljaisin. Hän kutitti minua kujeileva virne kasvoillaan. Ryhdyin vastahyökkäykseen yrittäen kiemurrella pois kutituksen alta, munaten yritykseni surkeasti. James vain nauroi ja kiepautti minut sitten itseään vasten. Hän kumartui ylleni ja vihreät silmäni kohtasivat hänen ruskeat silmänsä. Hän nojautui alaspäin.
”Haio!” kuului Siriuksen ääni, Remuksen hyssyttely ja Siriuksen nurina hiljaisen muksaisun jälkeen. Katsoin äänien suuntaan. Jamesin silmät näyttivät hetken ärsyyntyneiltä ja hän kääntyi katsomaan parhaita kavereitaan.
”Terve Anturajalka, Kuutamo!” James huikkasi ja kysyi: ”Minnekäs te Peterin unohditte?” Pojat vilkaisivat toisiaan ja kohauttivat olkapäitään.
"Oliko hän edes tulossa vai jäämässä sen - mikä sen nimi nyt oli - Gemman kanssa koululle?" kysyin
"Olen melko varma, että he ovat tulossa" Remus sanoi pohtivan näköisenä.
"Ei meidän kuitenkaan tarvitse jäädä tähän märehtimään koko loppupäiväksi, joten eiköhän lähdetä!" Sirius hoputti ja veti Remuksen mukanaan eteenpäin. James ja minä jäimme jälleen kahden.
Poika käänsi minut uudestaan olkapäistä itseään kohti ja hänen kasvonsa sulivat onnelliseen hymyyn. Hymyilin takaisin. Olin jo kääntymässä takaisin, kun James äkkiä pyöräytti minut takaisin ja suuteli minua suoraan suulle. Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin, kuten aina hänen suudellessaan minua varoittamatta.
Luulin suudelman jäävän vain normaalin pituiseksi, perinteiseksi suudelmaksi ilman kieliä tai muita härpäkkeitä, mutta huomasin olleeni pahemman kerran väärässä: James kumartui ja nosti minut reisien alta syliinsä, jottei hänen tarvitsisi kumartua kauhean alas. Kiedoin käteni hänen niskaansa ja haroin hänen sotkuisia hiuksiaan. Tiesin hänen pitävän siitä. Kuten tavallista, hän ynähti pienesti ja kiedoin jalkani hänen lantionsa ympärille, hymyillen hänen huuliaan vasten. Hänen toinen kätensä siirtyi reiteni alta hiuksiini ja hän astui muutaman askelen eteenpäin tukeakseen selkäni seinään. Hän on loistava suutelija, sano minun sanoneen. Jos joskus saat tilaisuuden suudella häntä, silloin kun hän ei seurustele kanssani, suutele pois. Muuten olet yhtä mahtavaa kokemusta köyhempi. Päästin pienen huokaisun huulteni välistä, mutta sitten tajusin meidän olevan yleisellä paikalla ja avasin silmäni, nähden hänen selkänsä takana muutaman yökkäilevän kolmasluokkalaisen.
"James..." sanoin ja yritin työntää häntä poispäin itsestäni. Hän avasi silmänsä ja vetäytyi suudelmasta.
"Mitä nyt?" Hänen ilmeensä oli huolestunut.
"Yleinen paikka..." muistutin ja katsoin hänen punaisia ja hiukan turvonneita huuliaan. Houkuttelevaa, mutta ei. James huokaisi, ilmeisen pahoillaan myös, mutta suostui lopulta tarttumaan minun ojennettuun käteeni ja kävelemään loppumatkan Tylyaholle ilman keskeytyksiä.
Kolmen luudanvarren kulmalta äkkäsin Siriuksen ja Remuksen, samankaltaisissa puuhissa kuin mekin vain hetki sitten. Jamesin kasvot kirkastuivat.
"Koston aika", hän sanoi hiven innostuneisuutta äänessään. En ehtinyt estää, kun hän jo paineli täyttä häkää kohti suuteloivaa kaksikkoa laulaen niin, että korvissa soi:
"Laaast christmaaaas I gaaave yoouuu my heeaaaart!"
Remus hätkähti pahanpäiväisesti ja irrottautui pikaisesti toisesta. Sirius sen sijaan ei näyttänyt tippaakaan hämmentyneeltä, pikemminkin huvittuneelta.
"Sinuapa tänään laulattaa" hän totesi hilpeästi.
"Jep! Syytä olisi sinuakin, sillä nyt alkaa loma!" James, jonka vierelle olin ehtinyt, kiljaisi. Hän koppasi maasta kourallisen lunta ja heitti sen lapsellisesti ympäriinsä.
"Tulepas, herra Supertähti, mennään katselemaan nyt niitä joululahjoja ja jätetään pojat rauhaan", sanoin ja tartuin kovaan ääneen, kädet viuhtoen jotain Siriukselle ja Remukselle selittävää poikaystävääni toisesta kädestä ja lähdin raahaamaan häntä kohti Sekon pilapuotia.
"Juu, Lilysein", hän sanoi ja nojautui antamaan minulle pienen suukon suupieleen. Nauroin vain ja muksaisin häntä pienesti käsivarteen.
"Mitä aiot ostaa Siriukselle?" hän kysyi minulta. Huuleni kaartuivat ilkeään hymyyn.
"Kirppurasvaa", kuittasin pienesti. James repesi räkäiseen nauruun.
"Kosto viimevuodesta?" hän veikkasi ja nyökkäsin ja johdin hänet Sekolle.
Ovessa roikkuva kello kilahti Jamesin avatessa oven edelläni.
Kauppa, jos sitä siksi voi kutsua, (minulle tuli siitä enemmän mieleen jonkinlainen kasa hyllyjä ja kaikenlaisia, enemmän ja vähemmän tarpeellisia esineitä) oli tupasen täynnä tylypahkalaisia, joita epätoivoisen näköinen myyjätär yritti paimentaa. Kehnoin tuloksin. Etenimme kyynärpäätaktiikalla ihmisjoukkojen lomitse kohti hyllyä, jonka yläpuolella killuvassa kyltissä luki: "Purkit, salvat, pillerit & liemet". James meni edellä ja minä jäljessä pyydellen anteeksi jokaiselta, jota hän survaisi turhan lujasti.
"Hei, katujyrä! Täällä on muitakin!" kuulin huudon jostakin sivulta. Mulkaisin ilkeästi kailotuksen suuntaan. En kylläkään voinut väittää, ettei Jamesin luovimistyyli olisi muistuttanut hieman katujyrää. Hänen ilmeensä paljasti, ettei hän tiennyt yhtään, mitä katujyrä tarkoitti, mutta otti sen kohteliaisuutena, kuten kaikki kommentit itsestään.
Lopulta kuitenkin olimme hyllyn vieressä ehjinä ja tyytyväisinä. Samaa ei tosiaankaan voinut sanoa kaupan muista asiakkaista.
Hylly oli täynnä kaikenlaisia (epäilyttäviä) purkkeja, joissa oli kaikkea kynsisieniliemestä ihottumanaiheutussalvaan. Lopulta löysin, yrityksen ja erehdyksen kautta kirppurasvan, joka oli hyllykön toisessa päässä, "Vasta- ja torjunta-aineet"-kyltin alla. Purkki oli sinänsä epäilyttävä mutta se ei onnekseni ollut minulle. Juuri kun olin saanut purkin käteeni, James huomasi jonkin uutuuden toisessa päässä kauppaa ja lähti raahaamaan minua sinne. Itse olisin lähtenyt pois pää kolmantena jalkana heti kun olisin saanut maksettua mutta minä olen Lily Evans. Eli toisin sanoen epänormaali 17-vuotias noita.
James käänteli innostuneena kädessään jotain hyvin pelottavan näköistä pakettia täynnä ”Eläväksi taiottavia, aidonnäköisiä satiaisia. Kepposteluun”. Minä en edes halua tietää, mitä hän niillä aikoi.
”James, mitä ihmettä sinä satiaisilla ajattelit tehdä?” kysyin epäluuloisesti.
”Pistää McGarmiwan pöksyihin, niin hän saa sätkyn”, James virnisti ja nappasi kaksi purkkia satiaisia ja lähti jyräämään tietään kohti kassajonoa. Tai pikemminkin kassaläjää. Seurasin häntä pyydelleen taas anteeksi Jamesin kyynärpäiden kohteilta. Deja vu. Kun olimme saaneet maksettua, poistuimme kaupasta, minä helpottuneena, James innoissaan satiaisistaan. ”Noniin, herra Satiaismaisteri, minnekäs seuraavaksi? Minä olen ostanut kaikki lahjani jo, sinulta tosin puuttuu kaikkien lahjat”, naljailin Jamesille. Hän kietoi toisen kätensä minun vyötärölleni ja veti minut kylkeensä. Hänestä huokui lämpöä ja vasta sitten tajusin olleeni kylmissäni.
James osoitti vapaan kätensä etusormella vähän matkan päähän tien toiselle puolelle.
”Hunajaherttuaan, muruseni”, hän sanoi ja muiskaisi nopean pusun otsalleni. Kihersin kuin mikäkin ensiluokkalainen, mitä häpesin jälkeenpäin. Niinpä lähdimme vierekkäin taapertamaan lumenpeittämää katua, jonka molemmin puolin kohosivat kodikkaasti valaistut kauppojen ikkunat. Minulle ne olivat aina olleet ilon ja tyytyväisyyden tyyssija. Ajattelin haikeana tulevaisuutta; tämä saattoi hyvinkin olla yksi viimeisistä Tylyahon retkistäni ennen koulun loppumista kesällä. Sen jälkeen… En usko palaavani tänne enää. Tuskinpa näkisin näitä niin tuttuja ja turvallisia maisemia ensi vuonna.
James taisi vaistota laskeneen mielialani. Hän puristi minua tiukemmin ja hiljensi hieman vauhtiamme, jotta hän saattoi katsoa minuun sekoamatta askelissaan.
”Onko jokin hullusti?” hän kysyi.
”Ei…”, valehtelin” ja otin hieman pirteämmän ilmeen. ”Mennään putsaamaan Hunajaherttua suklaista!”
Lähdin vetämään häntä kädestä kohti Hunajaherttuaa, jonka edessä parveili oppilaita ruuhkaksi asti. James osti karkkikaupasta itselleen noin miljoona kiloa torakkaterttuja (en vieläkään ole tajunnut, mikä häntä niissä viehättää), Siriukselle kasan luunmuotoisia karkkeja, minulle suklaata, Remukselle toffeeta ja Peterille joululajitelman kaikenlaisia karkkeja, ja minä ostin itselleni vielä lisää suklaata ja täydensin Caran lahjaa hänen suosikkikarkeillaan, lakrtsitaikasauvoilla. Jazlynille en edes harkinnut mitään Hunajaherttuasta; hän on niin tarkka muodoistaan, että saisin vain ympäri korvia sellaisesta lahjantäydennyksestä.
Kun olimme valmiita, James välttämättä halusi mennä Velmujen velhojen vaatehtimoon, eli Tylyahon kaapukauppaan. Hän kyseli kaikkea Jazlynin lempiväreistä ja lopulta päätyi ostamaan rubiininpunaisen kaavun, jossa oli kultainen, lehdenmallinen rintasolki.
Jamesin pulitettua maksun, me palasimme taas kadulle.
”Huooh, olemme olleet täällä jo ainakin tunnin!” hän marisi.
”Jos tunti on mielestäsi liian pitkä aika shoppailuun, minä olen kurpitsaleivos!” kuului aurinkoinen ääni heidän takaansa.
”Anturajalka, Kuutamo! Missä te oikein olette luuhanneet? Kiersimme puolet Tylyahon kaupoista, ettekä te, rakkaat ystävät, tulleet meitä kertaakaan vastaan”
”Ah, Sarvihaara, missä te sitten olette olleet?” James luetteli kaupat ja ostokset, ja minä täydensin.
”Onko täällä tosiaan vain seitsemän kauppaa?” Sirius kysyi epäilevästi.
”Seitsemän? Miten niin seitsemän? Kolme plus kolme on kuusi, taliaivo!”
”Noh, älähän nyt tulistu Lily. Olen melko varma, että sanoin kuusi. Eiväthän minun kaiken taitavat aivoni voisi erehtyä noin yksinkertaisessa tehtävässä”, hän ilmoitti kylmän viileästi ja tarkkasi kynsiään välinpitämättömän näköisenä. Sirius oli ilmeisesti taas sillä itseriittoisella tuulellaan, jonka tiesi ärsyttävän minua. Vedin henkeä niin syvään, että hetken pelkäsin keuhkojeni halkeavan, mutta yskittyäni ylimääräiset ilmat ulos, pihisin hampaideni välistä:
”Sirius, sinä olet vain pelkkä Sirius”
”Vain mikä? Anteeksi, taisin kuulla väärin.” Hän katsoi minua kasvot täynnä aidonoloista ihmetystä.
”Ei, et kuullut. Olet. Vain. Pelkkä. Sirius”, tiputin jokaisen sanan kylmänä ulos suustani.
”Sarvihaara, naisellasi taitaa olla nyt ’se aika kuukaudesta’”, Sirius sanoi Jamesille keikutellen kulmiaan, unohtaen jo täysin viimehetkisen tyrmistyksensä. Minä murisin ja tartuin Jamesia kädestä ja lähdin rahtaamaan häntä taas eteenpäin, kohti seuraavaa kauppaa, joka oli ilmeisesti Säilä & Imupaperin sivukonttori tai jokin sellainen.
”Mitä me tänne mennään?” James kysyi minulta, kun olin jo ovella.
”Cara tykkää taiteista, joten ajattelin, että haluat ostaa hänelle jotakin täältä”, sanoin jo hiukan leppyneenä Siriuksen luupäisyydestä.
”Ahaa. Onko sinulla oikeasti ’se aika kuukaudesta’?” James urkki minulta uteliaisuus kiillellen silmissään.
”Ei kuulu sinulle”, tokaisin. Pehmentääkseni vaikutusta suikkasin pienen suudelman hänen suupieleensä.
Vilkaisin sisään päästyämme nopeasti ympärilleni. Kirjakauppa oli lähes tyhjä asiakkaista, lukuun ottamatta muutamaa yksinäisen näköistä hahmoa sulkakynähyllyn luona ja tutkimassa eripaksuisia pergamentteja kassan vieressä. Mielenkiintoni herätti suuri, punainen opastetaulu lähimmäisen hyllyn vieressä. Kuka tarvitsee opasteita näin pienessä kaupassa? James sanoi menevänsä katselemaan maalaustarvikkeita, niin kuin olin vihjannut. Minä sen sijaan tutkin lähemmin taulua. Se ei ollutkaan konttorista, vaan Tylyahosta; maalattu hauskasti ja värikkäästi ohuelle kankaalle ja reunustettu kultahapsuin. Täydellinen lahja Caralle, ajattelin.
"James!" huusin."Tästä hän varmasti pitäisi" Poika tuli juoksujalkaa.
"Luuletko niin, kultaseni?" Nyökkäsin.
"Selvä, luotan sinuun kuin kiveen" hän sanoi helpottuneen oloisena siitä, että oli jälleen yhden lahjan verran lähempänä takaisin koululle nukkumaan ja syömään pääsyä.
Kun James oli saanut maksettua lahjansa, hän tarttui käteeni ja antoi minulle samalla sähköiskun. Minä ja James molemmat sävähdimme ja repesimme nauramaan yhtäaikaisille liikkeillemme. Hän veti minut kainaloonsa, suukotti hiuksiani ja hautasi kasvonsa niihin. Hänen hengityksensä kutitti päänahkaani ja nosti hiukset pystyyn. Minä kikatin. Miksi? Sitä en tiennyt. Typerähän minä olin. Milloin oikein olin alkanut käyttäytyä näin poikien lähellä? Ei poikien, vain Jamesin lähellä. Helvetti soikoon, mikä minusta on tullut? Sellainen kikatteleva ja punasteleva, rakastunut teinityttö? Toivottavasti ei. Pudistin päätäni hälventäen tuollaiset ajatukset päästäni. Sen siitä saa kun ei nuku tarpeeksi. Eilen illalla olin tosiaan valvonut hiukan liian pitkään, en vain saanut unta ajatuksiltani. Lähinnä tulevaisuus huoletti; sota, mitä tekisin koulun jälkeen ja kaikki muukin. Koska minä tiesin, ja tiesin myös Jamesin tietävän, että tämän vuoden jälkeen meidän olisi vakavoiduttava, astuttava aikuisten saappaisiin ja alkaa oikeasti elää omaa elämäämme.
Käänsin katseeni ikkunalle. Ulkona oli alkanut sataa lunta. Seurasin katseellani yhtä, oikein suurta lumihiutaletta, joka kieppui tuulen pyörtäessä sitä edestakaisin kadulla. Toisenlaiset, hilpeämmät ajatukset valtasivat alaa mielessäni. Ajattelin nykyaikaa; Tylyahoa, kirjakauppaa, Jamesia, koulua, Caraa ja Jazlynia. Tunsin lämpimän hengityksen yhä niskassani ja heräsin kuin unesta. Huomasin meidän tukkineen pääsisäänkäynnin lähes kokonaan, joten työnsin Jamesin edelläni ulos lumisateeseen. Hymähdin katsellessani valkeaa maisemaa. Kännyin Jamesin puoleen ja rutistin häntä niin lujaa kun vain jaksoin. Hän naurahti.
"Mikä sinuun nyt meni, kultapupulini?"
"En tiedä, jotenkin vain tunsin olevani onnellisempi kuin aiemmin. Kultapupuli? Mistä sinä tuonkin keksaisit?"
"Hyvä kysymys, ehkä siitä Hunajaherttuan ikkunassa tyytyväisen näköisenä istuneesta suklaapupusta. Muistatko?"
"Sinullapa on hyvä mielikuvitus, kun et edes viitsi itse keksiä lempinimiä minulle" sanoa töksäytin leikkisästi.
"Hahhah… No, mentäisiinkö sitten Dervissi ja Paukkuun? Sieltä löytyy aina kaikenlaista kivaa. Toivottavasti myös jotakin Kuutamolle, Anturajalalle, Matohännälle tai sinulle. Alan oikeasti väsyä tähän ympäri kyliä tarpomiseen"
Dervissi & Paukussakaan ei ollut erityisemmin ruuhkaa. James näytti eksyneeltä katsellessaan ympärilleen.
"Oletko koskaan käynyt täällä?" kysyin kummastuneelta poikaystävältäni.
"Ei ole ollut tarvetta", hän vastasi ja käveli kohti noidankattilaosastoa. "Sirius tarvitsee uuden noidankattilan, koska hän räjäytti edellisen, kun yritti valmistaa tuliviskiä kotikeittoisesti.”
"Kotikeittoista tuliviskiä?" hämmästelin. "Eikös se ole laitonta?"
"On", hän vastasi kohauttaen olkapäitään ja käännellen kultaista noidankattilaa.
"Herranen aika teidän kanssanne! Tajuatteko, että voitte joskus hankkia itsenne pulaan--"
"Blaablaalalalaaaalalaaa, enkuunteleee, lalalalaaa!" hän mölisi puheeni päälle kädet korvillaan.
"Lapsellisuusaste sata", jupisin ja pyörittelin silmiäni.
”Liian kallis… Liian ruma… Liian omituinen… Liian pervo… (Miten jokin voi olla liian pervoa Siriukselle?) Liian kuvioitu… Liian, hmm, liikaa” hän luetteli. Hyllyllä oli tavallisen mallisia, kullanvärisiä noidankattiloita enemmänkin ja niiden lisäksi hopeaisia, valurautaisia, metallisia, mustia, valkoisia, soikeita, veneen muotoisia, kuutioita (Kuinka sekoitat tuossa minkäänlaisen onnistuneen liemen?), jaloilla ja ilman, kahvallisia, kahvattomia… Kaikenlaisia.
”Tuo, tuo se on!” James koppasi hyllyltä mustan rautapadan, jonka yläreunaan oli kaiverrettu muinaisia riimuja. Hän piteli kattilaa päänsä yläpuolella ja tiiraili sitä valoa vasten. "Tämä on melkein samanlainen kuin Siriuksen edellinenkin"
"Hyvä sitten", hymyilin. "Katsotko Remukselle jotain vielä täältä vai mennäänkö johonkin toiseen kauppaan?"
"En katso, mutta mennäänkö sittenkin juomaan jotakin? Jalkani ovat, no, mössöä", James vastasi, nosti koipeaan ja ravisteli sitä. Minä löin häntä nyrkillä käsivarteen ja nauroin. Hän näytti lapsellisesti kieltä.
"Okei. Kolme luudanvartta? Vai Sianpää?" kysyin, ehdottaen myös jälkimmäistä, koska tiesin Jamesin ja Siriuksen tekevän salaisia känniretkiä kyseenalaisen maineen pubiin.
"Kolme luudanvartta, koska et pidä Sianpäästä", hän sanoi ja siirtyi maksamaan Siriuksen noidankattilan.
Kolmessa luudanvarressa ei enää ollut aivan niin ruuhka kun retken alussa aina oli. Me löysimme vapaan pöydän ja jätimme tavarat vapaille tuoleille. Minä jäin vahtimaan niitä kun James kävi hakemassa meille juomat. Katselin hänen jonotustaan: aika-ajoin hän vaihtoi painoa jalalta toiselle, pisti kätensä puuskaan, haroi hiuksiaan ja raapi niskaansa. Hänen villapaitansa oli ruskea, samaa sävyä hänen silmiensä kanssa, jalassaan hänellä oli farkut, vaikka en kyllä tiennyt miksi. Tavallisesti hänellä oli kaapu tai muuta velhovaatetta mutta tänään hän oli pukeutunut kuin jästi.
"Tässä neidille kermakalja" James sanoi ylhäisesti kantaen kaksi täpötäyttä mukia pöytäämme. Nuuhkaisin ilmaa toiveikkaana ja sain kuin sainkin tuulahduksen kermakaljan makeaa tuoksua sieraimiini.
"Oi kiitos, palvelija."
"Mitäpä siinä, neitiä on aina ilo auttaa" James sanoi muka-kohteliaasti. Istuessaan hän hörppäsi aimo kulauksen mukistaan. Minä sen sijaan särvin kermakaljaani kuin sen pitäisi kestää maailmanloppuun asti. Minulla on aina ollut tuo sama hassu tapa juoda ihmisten ilmoilla.
"Kenelle sinun tarvitsee vielä ostaa lahjat?" Olin harjoitellut smalltalkia kymmenvuotiaasta lähtien Petunian kanssa, kun hän halusi aina olla niin täydellinen.
"Remukselle ja Peterille."
"Tiedätkö jo mitä aiot hankkia?"
"Hmm, Remus taisi valittaa tuossa vähän aikaa sitten lukemisen puutteesta. Hän on lukenut varmasti jokaisen koulun kirjaston kirjan kannesta kanteen"
"Mutta sinähän annoit hänelle kirjan viime vuonnakin. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä. Etkö keksisi jotain muuta? Jotain uutta?" Levittelin dramaattisesti käsiäni.
"Olen kyllä aina halunnut ostaa jollekulle lahjaksi ilmiskoopin, mutta en kyllä usko, että niitä myydään Sekolla tai missään muuallakaan Tylyahossa. Pitänee siis keksiä jotakin muuta"
"Itse asiassa, näin pari viikonloppua sitten ilmiskooppeja myytävän sillä yhdellä torilla tuossa jonkin matkan päässä Röttelöltä. Sillä, joka aukeaa aina jouluksi. Voisit katsoa sieltä jotain myös Peterille", ehdotin. Olin käynyt ostamassa kyseiseltä torilta Caralle lahjan: loppumattomia tuoksukynttilöitä ja kurpitsanmakuisia pipareita, joita Cara rakastaa.
"Mahtavaa!" James huudahti ja heilautti käsiään innokkaasti, lakaisten kermakaljamme kumoon. "Helvetti!"
"Rauhoitu", minä kehotin hänen manaillessaan mitä kekseliäimmin ilmauksin, koko pubin tuijottaessa hänen kohtaustaan. Lopulta huomasin valkoisen villapaitani olevan kermanvärisillä läiskillä ja huomasin vasta sitten syyn Jamesin manailuun. Siivosin sotkun äänettömällä siivousloitsulla, jätin pienen tipin pöytäämme ja raahasin Jamesin ulos pubista.
Kävimme torilla, josta saimme ostettua Remuksen ilmiskoopin ja Peterin rohkelikkovärisen, jouluisen villapaidan (joka huuteli "hyvää joulua" pienin väliajoin). Itse ostin vielä täydennystä Jazlynin lahjaan: jouluomenoita pussissa. Hän on aivan hulluna niihin.
Kiertelimme torilla vielä puolisen tuntia. Eri kojuissa myytiin kaikkea maasta taivaaseen: käsitöitä, kirjoja, koruja, sälää ja vielä hieman lisää sälää.
”Miksi 90 prosenttia näiden kojujen tarjonnasta on jotain täysin turhaa?”
”Sanopa se, Lilyseni.”
Kävelimme kojun ohi, jossa myytiin itsensä syöviä nekkuja ja toisen kojun ohi, jonka tiski oli täynnä eläviä kanoja.
”Hohhoijaa, mitä minä kanalla tekisin?”
”Jaa-a, mutta nyt minun jalkani ilmoittavat irtisanoutuvansa palveluksesta vartin sisällä, joten eiköhän pistetä monoa toisen eteen!” James sanoi ja tarttui kädestäni johdattaakseen minut ulos torilta ja yhä eteenpäin Tylyahon halki tielle, joka vei koululle.
”Kelmit: ensin on kauhea kiire tänne ja nyt kauhea kiire takaisin” päivittelin.
Matka takaisin koululle tuntui kestäneen vähemmän kuin Tylyaholle päin. Emme tavanneet Siriusta tai Remusta tai Peteriä tai ketään muutakaan ennen, kuin saavuimme Suuren saliin.
”Päiviä taloon!” James huusi ovelta salin toiseen päähän rohkelikkopöydässä istuville kavereilleen. Suunnilleen salillinen illastavia oppilaita kääntyi meitä kohti. Olisin voinut vajota maan alle, sillä tämä ei ollut aivan ensimmäinen kerta, kun James tällä tavoin teki itsensä tiettäväksi. Ja aina minä olin ollut mukana.
Sirius viittoi meitä itseään ja Remusta kohti, jotka istuivat vakiopaikoillaan pöydän päässä.
”Vihdoin te pääsitte pois sieltä, luulin jo, että ette palaisi ikinä!” Sirius huudahti yhtä kovalla äänellä. Ja päät kääntyivät.
Remuksenkin posket helottivat punaisina ja silloin vasta huomasin Peterin poissaolon. Missä lie luutakomeroimassa sen tyttönsä kanssa. Talutin Jamesin pöydän ääreen ja istutin hänet Siriuksen viereen, istuen itse vastapäätä heitä. James (toivottavasti) hiplasi jalkaani jalallaan. Loin merkitsevän silmäyksen häntä kohti, mutta hän vain virnisti ja liikutti jalkaansa ylemmäs sukkahousujen peittämillä säärilläni. Huokaisin syvään ja lappasin lautaselleni ruokaa, huomaten vasta nyt kurnivan vatsani. Osaankin minä olla hidasälyinen!
Napsin koko ruokailun ajan varovaisesti paloja pihvistäni ja perunastani, Jamesin pelatessa jalkapeliä kanssani pöydän alla. Kerran potkaisin häntä hiukan liian kovaa ja huomasin hänen irvistävän.
Koko ruokailu meni näissä merkeissä; hänen jalkansa kipusi aina vain korkeammalle, kunnes olin syönyt ja ilmoitin meneväni jo oleskeluhuoneeseen. James ahtoi viimeisen perunansa kokonaisena suuhun ja mölisi:
"Hiha huheh hahha, hahaa Huuhaho ha Hahhuhahahha." Tosin sanoen "Minä tulen kanssa, nähdään Kuutamo ja Anturajalka." Hän tarttui käteeni ja nieleskeli perunansa loppuun.
Oleskeluhuoneeseen päästyämme hän kumartui suukottamaan minua hyvän yön merkeissä (kello oli jo puoli kymmenen), mutta minä painoin käteni hänen täydellisille huulilleen ja halasin tiukasti.
"Voisinko nukkua tämän yön kanssasi?" kuiskasin hänen korvaansa. Hän hymyili ja nyökkäsi. Muutama kolmasluokkalainen katseli meitä kiinnostuneena sohvalta. James johdatti minut makuusaliinsa vievistä portaista viimeiseen, seitsemäsluokkalaisten poikien hallinnassa olevaan huoneeseen. Kävelin hänen sänkynsä viereen ja kaaduin sille maaten selälläni. James istuutui viereeni ja painoi kutittavan pusun nenänpäähäni. Hän vaihtoi pyjamaansa (flanellihousut) ja istui sänkynsä laidalle.
"Aiotko sinä vai sitten nukkua siinä, vieden koko sängyn?" hän kiusasi. Pudistin päätäni hymyillen kieli hampaiden välissä, näyttäen varmasti 5-vuotiaalta. Hän murahti ja otti kenkäni jalastani, tietäen hyvin mitä halusin. Hän sormeili hameeni sivuvetoketjun auki ja hivutti sen pois päältäni. Samoin hän teki sukkahousuilleni ja minä kikatin taas kuin punasteleva teinityttö. Nyt makoilin sängyllä vain villapaidassa ja pikkuhousuissa. Otin itse villapaitani pois, jättäen päälleni vain beigen T-paidan ja alushousut, ja kaivauduin peitteiden alle. Hän istuutui patjalle ja ahtautui sängylle viereeni. Siinä oli hieman ahdasta mutta mahduimme molemmat ihan hyvin. Hän kurotti vetämään verhot sängyn ympäriltä kiinni. Sitten hän otti minut rintaansa vasten, painaen vartalomme yhteen. Tajusin vasta silloin kuinka täydellisesti ne loksahtivat paikoilleen, aivan kuin minut olisi tarkoitettu siihen, Jamesin käsivarsille, selkä hänen rintaansa vasten. Me molemmat olimme vajoamassa jo uneen, kun makuusalin ovi avautui, tuoden Peterin ja Gemman kuiskaukset mukanaan. Minä kääntäydyin vaivalloisesti ympäri, kohdaten Jamesin kasvot, joilla oli vieno hymy ja silmät suljettuina, vaikka tiesin hänen olevan hereillä. Kohotin sormeni hänen veistoksellisille kasvoilleen ja liu'utin sormeani niillä, piirrellen pieniä viivoja hänen huuliensa ympärille, silmäluomiin. Hänen huulensa värähtivät joka kerta koskettaessani niitä, valuivat vienoon hymyyn ja lopulta, kun uskoin hänen vaipuneen uneen, suutelin hänen otsaansa ja painauduin hänen rytmikkäästi kohoilevaa rintaansa vasten, liukuen unien maailmaan.
~~~
A/N2: Jos nyt oikein kiltisti pyydettäisiin, saataisiinko kommenttia? *puppyeyes*
