Title: Olet niin kaunis
Author: Minähän se itse
Beta: Ei ole
Pairing: Hermione/Luna
Genre: Femme, fluff, lyhyt oneshot
Rating: S
Warning: OoC Luna
A/N: Löysin tällaisen tänään. Joku ihme tunnelmointi pätkä, jonka olen joskus aikoja sitten tehnyt, mutten koskaan julkaissut. Ajattelin nyt sitten laittaa tänne esille. Jos vaikka joku erehtyisi lukemaan
. Pitäisi joskus saada aikaiseksi pidempi ficci tällä parituksella, koska pidän siitä itse kovasti.
Katselen keskittymisestä rypistyneitä kasvojasi. Valloillaan olevia ruskeita hiuksiasi. Sileitä käsiäsi, jotka lepäävät sylissäsi olevalla kirjalla. Luet sitä kaiken muun unohtaneena. En tiedä mikä se on, enkä oikeastaan edes välitä. Katselemisesi rauhoittaa minua. Olet käsittämättömän kaunis. Tunnen itseni pitkästä aikaa täysin rennoksi. Takkatuli lämmittää ihanasti kylkeäni. Toinen kylkeni nojaa punaisen sohvan selkänojaan. Halaan polviani käsilläni keskittyen katselemiseesi, niin kuin sinä kirjaasi.
Kello on jo paljon, eikä oleskeluhuoneessa ole enää muita. Meille ei aika merkitse mitään. Sinä et huomaa muuta kuin kirjasi. Sen jälkeen kun Harry ja Ron sanoivat menevänsä jo nukkumaan, ja sinä vastasit meneväsi myös kunhan “luen vielä tämän yhden kohdan, ette arvaa kuinka mielenkiintoista…”, olit menettänyt ajantajusi kokonaan. Minulle taas ajalla ei ole merkitystä, varsinkaan kun katselen sinua.
Tunnen olevani turvassa. Aivan kuin voisit suojella minua maailmalta. Pitää sen kylmyyden loitolla minusta, lämmittää. Aivan kuin voisit estää totuutta löytämästä luokseni, kipua saapumasta. Ja sitähän sinä teetkin. Tiedän että salaat minulta asioita, joskus jopa valehtelet, ja olen siitä kiitollinen.
Sinä tasapainotat minua. Olet niin arkinen, tarmokas, jalat kiinni maanpinnalla. Minä olen ikuinen uneksija, hupsu, leijun pilvissä. Siksi me sovimme niin hyvin yhteen. Ja siksi muut kummeksuvat suhdettamme.
Havahdut viimein kirjasi äärestä. Katsahdat hämmästyneenä ympärillesi, sitten kelloon ja huudahdat säikähtäneenä. Sitten huomaat minut.
“Luna, mikset havahduttanut? Huomenna on aikainen herätys, pitäisi olla jo nukkumassa!”
Olet niin kaunis, närkästyneenäkin.
“Olit niin kaunis”, vastaan sinulle hiljaa.
Katsot minuun heltyneenä.
“Hupsu”, sanot pehmeästi painaen suudelman huulilleni, “Tule, mennään nukkumaan.”
A/N: Betaa ei tosiaan ole ja sen kyllä huomaa
. Serkkuni, joka toimii betanani, on nyt espanjassa. Ja hän olisi muutenkin varmaan ollut erimieltä kaikesta mahdollisesta. Tämä on juuri sitä kyseenalaista kirjoitustyyliäni, jota muut eivät ymmärrä, ja jota minä itse rakastan kirjoittaa. Teitä säästääkseni, pyrin käyttämään sitä harvoin
Kommentointi olisi kivaa. Krikiittikin.