Unelma (Charlie/Harry, S)

[Beelsebutt]

Hän ei myöskään kääntynyt katsomaan taakseen, kun Harry tuijotti tyhjin silmin hänen peräänsä.


Nimi: Unelma
Kirjoittaja: minä
Oikolukijat: sieerra & Chuuko
Päähenkilöt: Charlie/Harry
Lajityyppi: PTP (Perkeleen TunnePaska) eli ½-angsti
Sanamäärä: < 500
Sarja: Rahiseva gramofoni
Haasteet: Aakkos & FF100 (94. Itsenäisyys)
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)


Saatuani Rahisevan gramofonin (K-18) rungon kirjoitettua loppuun, koin synnytyksenjälkeistä masennusta, joka purkautui maanisina ryöpsähdyksinä. Tämä ficci alkoi yhden sellaisen aikana. Tämä ficci alkoi ANGSTIYRITYKSENÄ, mutta tapani mukaan kaatui fluffiin. Olen toivoton :F Suosittelen toki lukemaan ensin tuon Rahisevan gramofonin ennen tämän tankkaamista! Kiitos avusta sieerralle sekä Chu-Chu-Chuukolle sekä genretarkennuksesta foxyttimelle <3

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Unelma

Charlie oli levoton. Ja kun hän oli levoton, hänestä tuli ärtyisä. Ja kun hän ei halunnut purkaa pahaa oloaan Harryyn, hän väsytti itsensä pihatöissä voidakseen kaatua illalla suoraan sänkyyn, ajattelematta mitään, puhumatta mitään. Harry tietysti huomasi muutoksen, mutta kun Charlie ei puhunut asiasta, ei Harrykaan uskaltanut vaatia vastauksia.

Tilanne tulehtui niin pahaksi, että Charlie alkoi nukkua sohvalla. Kun oli niin kuuma; eihän heillä mitään ongelmia ollut.

Kahden viikon uupumuksen jälkeen Charlie totesi, ettei hänellä ollut enää vaihtoehtoja.

"Mä lähden tänään."

"Okei", Harry mutisi keitettyään itselleen kupillisen. Vain itselleen.

"Mä en tiedä milloin tulen takaisin", Charlie katsoi velvollisuudekseen lisätä vetäessään vaelluskenkiään jalkaansa.

"Okei."

Charlie ei välittänyt hillitä liikkeitään paiskatessaan oven perässään kiinni. Tai heilauttaessaan vastakorjatun puutarhaportin jälleen saranoiltaan. Hän ei myöskään kääntynyt katsomaan taakseen, kun Harry tuijotti tyhjin silmin hänen peräänsä.


Vuorilla oli kylmä, mutta Charlie ei valittanut. Hän otti kiinni jäniksen, suolisti sen tottuneesti ja heitti jätökset jyrkänteeltä alas, ennen kuin kypsytti ohuet lihakimpaleet nuotion loimussa. Onneksi oli suolaa.

Olikohan ollut virhe muuttaa Harryn luokse niin nopeasti? Pienissä tiloissa oli ahdasta kahdelle, eikä Harry tuntunut ymmärtävän hänen tilantarvettaan. Oli aina kiipimässä iholle ja tulemassa liki. Vaikka olihan siinäkin puolensa, kun oli joku, jonka kanssa jakaa lämpö ja elämä.

Mutta aina välillä Charlie tarvitsi yksinäisyyttä. Jylhien vuorten rauhaa ja tuulen suhinaa korvissaan. Autioita laaksoja ja villiä elämää. Sellaista, mitä oli ollut ennen Harrya.

Charlie hymyili allaan avautuvalle metsälle. Puiden latvat nousivat korkealle, mutta eivät tänne asti. Ne polveilivat vihreänä mattona, jota siellä täällä rei'itti metsäaukea. Aivan kielekkeen alla oli maljanpyöreä lampi. Sen musteensininen vesi lainehti navakassa tuulessa ja Charlie kuvitteli näkevänsä pärskeiden rikkoutuvan rantaan.

Harry olisi halunnut nähdä lammen. Olisi halunnut laskeutua sen rannalle ja suudella, sääret viileässä vedessä.

Charlie nakkasi ärtyneenä pikkukiven yli jyrkänteen ja kietoutui vaellusviittaansa. Hän nojasi päänsä kallioseinämään ja tuijotti matalina tanssiviin liekkeihin. Uskomatonta. Hän oli ollut matkalla vasta yhden yön ja halusi nyt jo kotiin. Tai pikemminkin Harryn luo. Ehkä hän olisi voinut kysyä Harrya mukaan, maisemat olivat mahtavat. He olisivat voineet yöpyä teltassa. Tai nukkua vierekkäin tähtitaivaan alla. Rakastella metsän siimeksessä.

Kotka lensi kielekkeen yli ja kirkui vuorelle tai ehkä Charlielle. Kuusipuun oksa paukahti äänekkäästi, ja Charlien oli paha olla.


Aamulla Harry heräsi viileisiin sormiin niskassaan, korvallaan, turvonneilla silmillään. Charlie pujahti peiton alle kylmine varpaineen, maailmantuoksuineen, ja suuteli kyyneleet Harryn silmäkulmista.

"En mene enää", hän lupasi Harryn huulille. "En ilman sua."






Hox!
Jo RG:n lopussa vihjailin, kuinka koko lampi-idea sekä polku, joka sinne johdattaa alkoi jossain vaiheessa kuulostaa tutulta. No, ajattelin tietysti Dingon Kulkuri ja kaunotar -biisiä! Sen vuoksi tässäkin tekstissä esiintyy kotka eikä haukka, niin kuin alun perin ajattelin LOL

[humourass]

AAAAWW <3

Ryntäsin heti lukemaan ku huomasin linkin siinä sun kommentissas.
Ihan sairaan hyvä tääkin, tosin saatoin olettaakki niin sen jälkeen ku luin Rahisevan gramofonin. Jotenki tykkäsin täs tosta tyylistä kuvailla noit maisemia ja kaikkee, tuli sellanen fiilis et olisit ollu siel vuorilla kirjottamas tätä

Charlien näkökulma oli kiva. En tiie, jälleen kerran järkevät lauseet jossain kadoksissa.

Charlie hymyili allaan avautuvalle metsälle. Puiden latvat nousivat korkealle, mutta eivät tänne asti. Ne polveilivat vihreänä mattona, jota siellä täällä rei'itti metsäaukea. Aivan kielekkeen alla oli maljanpyöreä lampi. Sen musteensininen vesi lainehti navakassa tuulessa ja Charlie kuvitteli näkevänsä pärskeiden rikkoutuvan rantaan.

Täs tuli kylmät väreet. En tiie miks, mut tää kuvailu taas kerran teki vaan niin suuren vaikutuksen.

Kiitokset tästäki pätkästä, tykkään niiiiiin paljon sun kirjotustyylistäs! Susta taitaaki tulla mun uus lemppari tääl finissä!

~ humour

[Beelsebutt]

Aw, lempparoiduin <3 Kiitos! Ja juu, nyt kun katson tuota lainaamaasi kohtaa, niin onpas siinä runsahasti adjektiiveja! No, ehkä siinä pitääkin olla, kun imee maisemia itseensä

Uuh, ollapa Charlez-vuorella itsekin 

Kiitoskiitos kommentista <3

[RoastedGarlic]

Tää niin tapahtuu.

Vaikka mä haluaisin että elämä olis niin onnellista että edes Charlzzin ei tarvitsisi lähteä pois tajutakseen mitä se haluaa, niin fakta on, että kyllä se lähtee. Ja sitten saadaan onnellinen loppu.

Voi Charlzz jos olisit minun.

Sori, shottiin en jaksa edes yrittää mitään rakentavaa. Ihana puspuslopetus, ihana genre, oi oi oi. Raavas mies.

[Beelsebutt]

Niinhän se tapahtuu <3 Voi Charlez jos olisit RGn niin ähä, etpä pääsis enää takaisin kun se laittais oven takalukkoon ja jurnuttais tyhjässä kylpyammeessa leuka tanassa x)

Hyvä juttu että tykkäsit ja kiitos kun jaksoit kommentinkin naputella!

[Elfmaiden]

Kyllä, tämä on kaunis! Ihan erilainen kuin laulun pohjalta kuvittelin, mutta tämä oli raikas, hyvin uskottava ja herkkä. Toki jotain tällaista voisi tulla vastaan, ymmärrän hyvin Charlien tilantarpeen... Oivallus vuorella oli aika liikuttava, ja lopetus ihana.

[Beelsebutt]

Elfmaiden, hahaa joo, no tässähän kävi tosiaan niin, että ficci tuli ensin, sitten vasta yhteys lauluun ja sitten lähinnä se haukka muuttui kotkaksi Hienoa että ficci tuntui uppoavan, kiitos kun jaksoit nakutella kommentin <3 Ja oon edelleenkin samaa mieltä Charlezin tilantarpeesta, mutta ehkä se pikku hiljaa tajuaa, että se voi saada sitä tilaa Harrynkin kanssa eikä vain ilman

[Herkkuoone]

Moi katsu-raksu
Ensin voisin tunnustaa, että en ole lukenut vieläkään Rahisevaa gramofonia *häpeää*, mutta lupaan kyllä lukea senkin, koska sinut tuntien se on varmasti todella ihana ja uskomaton lukukokemus. Ja lisäksi se on vielä Charlie/Harrya ja mahdollisimman korkeaa ikärajaa.. Nam. Älä siis syö minua vielä, lupaan kyllä lukea senkin

Tässä tekstissä on ihana idea, tunnelma ja ennen kaikkea kuvailu. Tällä tekstillä sä todellakin todistat sen, että aina ei välttämättä tarvitse mitään kilometrin mittaisia ja vaikeaselkoisia lauseita, jotta kuvailu voisi olla kaunista, sillä tämän tekstin kuvailulla sä saat kylmät väreet hiipimään mun selkäpiitäni pitkin. Oon varmasti sanonut jossain muuallakin sulle, että palvon sua kirjoittajana ja sun teksteissä on vain aina sitä jotakin, joka saa melkein jalat alta. Ei siis ole varmastikaan mikään yllätys, jos sanon, että pidin tästä ihan hemmetin paljon. <3

Charlie nakkasi ärtyneenä pikkukiven yli jyrkänteen ja kietoutui vaellusviittaansa. Hän nojasi päänsä kallioseinämään ja tuijotti matalina tanssiviin liekkeihin. Uskomatonta. Hän oli ollut matkalla vasta yhden yön ja halusi nyt jo kotiin. Tai pikemminkin Harryn luo. Ehkä hän olisi voinut kysyä Harrya mukaan, maisemat olivat mahtavat. He olisivat voineet yöpyä teltassa. Tai nukkua vierekkäin tähtitaivaan alla. Rakastella metsän siimeksessä.

Voi Charlieta, kun se ei ymmärrä ilman lähtemistä, että se saa sitä tarvitsemaansa omaa tilaa myös Harryn kanssa ilman, että tarvitsee erikseen lähteä minnekään metsään yksinään. Toisaalta ehkä se juju juuri on se, että Charlie tarvitsi sen yksinäisyyden ja vuorella istuskelun siihen, että saattoi tehdä tuollaisen oivalluksen ja palata kotiin hyvillä mielin ja pujahtaa Harryn kanssa saman peiton alle. :>

Kiitos kaunis tästä, toivottavasti kirjoitat tulevaisuudessa lisää Charlie/Harrya! <3
~Herkutin.

[Beelsebutt]

Herkutin <3

Ja hyi sua, piiskaisin jos et olis jo kaukana! (repeen muuten aina tuolle sun omalle tekstille tossa avan alla x)) Mut joo, jos tykkäät näistä kahdesta, Harrysta ja Charliesta, niin kyllä sä varmaan RG:stäkin tykkäät Mä pidän siitä itse ja voisin melkein sanoa, että se on omasta mielestäni mun paras ficcini. Niinku evö. Mutta makuja on toki monenlaisia Ja joo, Unelma. No tää on Charlien näkökulmasta kirjoitettu, joten ei voi olla mitään hirveen polveilevaa. Charlie on mun mielestä yksioikoinen mies. Tai ei yksioikoinen, mutta. No, mies Ja kyllä, kuvasit juuri Charlien aika hyvin. Se tarvitsi sen välimatkan, että se tajusi Harryn merkityksen itselleen. Aina ei näe metsää puilta. Voi olla että vielä palaan näihin kahteen, mutta just nyt oon niin hullaantunut H/D:hen (haha, hoodeen toinen tuleminen!) etten voi ajatellakaan oikein muuta. On se jännää tämä elämä.

Kiitos kommentista, pikkuinen

[Beelsebutt]

Charlie on varsin monisäikeinen hahmo ja niinhän se menee tosielämässäkin usein, sitä tekee ja tekee ja tekee, mutta kiivastuessa enää vähät välittää Hmm, juu. Mulla taitaa olla aika lailla fifty-sixty noi kuvailut, Rahiseva gramofoni (K-18) on Harryn silmistä, sit tää Unelma sekä Zeta (K-7) on molemmat Charlien kannalta. Mut sit mulla on yks vanha Charlie/Harry, nimittäin Mullan tuoksua (PWP, K-18) ja sekin on Charlien silmistä! Eli joo, melkeinpä vois ajatella että puolet ja puolet Enpä oo koskaan miettinyt, että kumpi on yleisempää, hyvän huomion teit

Oih, tuota sun lainaamaa kohtaa tuli viilattua ja paljon! Se on kyllä yksi omistakin suosikkikohdista, tuntuu sellaiselta soljuvalta ja tunnelmalliselta, pääsee iholle asti. Kiva että sen juuri bongasit <3

Kiitos kovasti kommentista

(Ja saanen huomauttaa, että AIVAN LOISTAVA AVA SULLA! Tuo on ehkä maailmankaikkeuden paras levynkansi, aw, kerrassaan <3)

// Tai sinkkuhan se on — enigeis, hyllystä löytyy! \o/

[Korento]

Olipa sympaattinen pikkutarina! Erinomainen jatko Rahisevalle gramofonille, jotta ei päästetä lukijaa putoamaan siihen epäuskottavaan vaaleanpunaiseen kaivoon, joka tuntuu aina odottavan onnellisten ficcien lopussa. Happily ever after joo, mutta että NIIN happily. Tottahan hyvissäkin parisuhteissa on ne hetket, jolloin joutuu pohdiskelemaan itseään ja elämäänsä, ei sitä noin vain miksikään yksiköksi muututa (ja hyvä niin). Ficci antoikin hyvän esimerkin siitä, että etenkin vähintäänkin epätavallisissa olosuhteissa toisensa löytäneet voivat törmätä hyvin isoihinkin kysymyksiin.

Taidan olla niin ihastunut tähän pariin, ettei lopun fluffiin kompastuminen haitannut yhtään. ^^ Kiitos taas! Osasit tässäkin luoda hyviä tunnelmakuvauksia lörpöttelyyn sortumatta. Teksti kulkee eteenpäin niin hyvin, etteivät lyhyetkään lauseet kuulosta töksähtäviltä, vaan nimenomaan sopivat kontekstiin.

[Beelsebutt]

Joo, ei sitä pelkkää auringonpaistetta ja linnunlaulua, pitää vähän vettäkin sataa ja ehkä kotkan kirkua lentäessä ylitse Haha, funny story, yksiköksi muuttumisesta tulikin mieleen, kuinka esim. Harry/Ron-parituksen (oli pitkään mun OTP) ruukasin lyhentää Rarry ja sit käyttää sitä yksikkönä Onneks Harry/Charlezista ei saa sellaista, sehän menis jo varsin kummalliseksi

Kiitos jälleen!

[SpringRose]

No pakko oli RG:n jälkeen tulla lukemaan, kun vielä (epäilyttävästi) vinkkasit
Tää jätti mulle jotenkin tyhjän olon. Tai ainakin alku kun sitä muistelen. Se oli vaan.. En mä tiedä.
Sun Charlies on ihana, mä olen Pottereissakin tykännyt siitä ja rakastan kun sä kuvailet kaikkea mistä se pitää jne. huomasin olevani iyse aika samanlainen On kivaa jos joku voi olla siinä lähellä, mutta välillä kaipaa yksinäisyyttä ja luontoa.
Loppu oli niin hurjan sulonen!! <3
Kiitti taas <3
-Al

[Beelsebutt]

Springways, mä olen hyvin epäilyttävä vinkatessani Joo, tää ficci on sellainen vastaveto RG:n onnellisuudelle ja suoranaiselle disneylopulle. Tää ficci on ehkä muistutus siitä, että vaikka kuinka rakastetaan, niin ihan aina sitä ei vaan jaksa. Joskus on ehkä pakko mennä vähän kauemmas, että näkisi lähelle taasen.

Kiitos itsellesi <3

[Arte]

Tulin fiilistelemään Harry/Charlieta ♥♥♥

Voih! Charlie ja yksinäisyydenkaipuu! Voi Nuuskamuikkunen!Charlie! Ja Muumipeikko!Harry. (Ihme kyllä noi hahmot osuu aika hyvin yksi yhteen....... Heeeee.)

Ei kun joo. Söpöö! Charlie puhkimassa ja voihkimassa töidensä kanssa, vaikka oikeasti tahtoo vaan samoilemaan ja vähän tuulettumaan. Ja sitten huomaa että ei se vanha elämä ollutkaan niin kivaa kuin sitä nyt muistelee. Tuitui!

Onneksi oli suolaa.

Ihana. ♥ Vaellus ilman suolaa on kyllä valtaisa itku. Tykkäsin myös vaellusviitta-maininnasta. Ihana ajatus kietoutua valtavaan vesitiiviiseen viittaan ja tuijotella nuotiota, oih. Kyllä kelpaisi.

Tää oli kiva lyhyt namupala, kiitos ♥

[Beelsebutt]

Arte, fiilistelijä <3 vitsi, toi sun nuuskamuikkunen!Charlie on kyllä sellainen mielikuva, joka ei lähde päästä! Muumipeikko!Harryyn en onneksi oo niin takertunut (ei se nyt niin kalpea ole ) Pitäisikö Charlezin vielä poltella piippuakin joskus ja hallita huuliharppu, olishan se melkoista. Mut onhan sillä sentään TH selässä, joten musiikkipuoltakin helposti kanavoisi

Hei, sä tarviit sellaisen sellaisen mikäseon, goretex-viitan jonka kanssa voit vaeltaa ja sisäpuolelle salataskut täyteen suolaa! \o/


Kiitos <3

[Sokerisiipi]

Luontokuvaukset ja Charlie mmm ♥︎ Todella samaistuttava, aito ja maanläheinen ficci. Ihana, että se oma tila antoi Charlien lopulta oivaltaa, mikä onkaan se kaikkein tärkein. Läheisyyttä kun on erilaista. Replojen puhekieli toi hahmot kans jotenkin lähelle. Se sopi tähän hyvin. Kiitos, pidin hirmuisesti <3

[Beelsebutt]

Sokru, Charliessa on vähän sellaista eräheikkiä, eikös? Siis ei Sellaista Heikkiä mut tiäks, metsuri!Charlie <3 aw, nyt pitää alkaa suunnitella ficciä, jossa Charliella on iso, rehottava parta!

Oman tilan ottaminen on tärkeää, mut Charlie tässä kuitenki tajuaa, että enää asiat ei ole aivan niin kuin ennen, joten ehkä enää ei löydy samanlaista seesteisyyttä sieltä erämaastakaan, niin kuin ennen onneks Harrylla on kärsivällisyyttä!

Hei, kiitos kommentista <3

[Sisilja]

Oho, mitä, angstinpoikanen! Onneksi se oli vain Charlielta virheliike ja -ajatus, ja tämä palasi kipinkapin Harryn luo. Toisaalta oman tilan säilyttäminen on tärkeää! Vaatii varmaan vähän tasapainoilua jos toinen on kova kyhnyttämään kyljessä kaiken aikaa ja toinen ei niinkään. En olisi heti ajatellut Harrya noin kovin hellyydenkipeäksi, mutta sitten tulikin jo mieleen kuinka paljon sillä on takaisin otettavaa, kun ensimmäiset 11 vuotta olivat niin rajut (miinus eka ikävuosi). Tykkään näemmä surettaa itseäni omilla ajatuksillani!

Ihanaa että kaunis lampi sai Charlien kaipaamaan taas Harryn luo tai että Harry olisi ollut hänen luonaan. ”Suudella, sääret viileässä vedessä” oli lumoavasti sanottu! Ah!

Parasta oli kuitenkin tuo loppu, Charlien kylmät sormet ja varpaat ja maailmantuoksu sekä Harryn itkusta turvonneet silmät. <333 Hieno ja koskettava loppu, oih! Kiitos tästä(kin) ficistä!

[Beelsebutt]

Pikkuhiljaa koitan vastailla näihin kommakommentteihin, olen tautisen jäljessä, anteeksi 

Sisilja, oi miten kilttiä sanoa tätä angstinpoikaseksi <3 mutta onhan siellä se pikkuvälähdys joo, totta. Harryn hellyydenkipeydestä, mää jotenkin ajattelen aina välillä että se on niin sanottua touch starved koulukuntaa, koska sitä ei juuri lapsena halailtu, mikä sitten ilmenee parisuhteessa, kun se saa kerrankin oikein luvan kanssa kyhnöttää kyljessä eli juuri kuten tuossa itsekin mietit, niin.

Kiitos itsellesi ihanista ja kauniista kommenteista kuten tämäkin! <33