N/A: Juu, tämän luvun kirjoittamisessa meni kauan (omasta mielestäni) mutta se on (kaiketi?) normaalilukuani hiukan pidempikin. Eli tässä välissä on siis tapahtunut pieni kelaus eteenpäin, ollaan neljännellä luokalla. Ja tuvathan menivät niin, että Selena päätyi kuin päätyikin Korpinkynteen, kun taas Titus Puuskpuuhiin.
Luku 3. Mäyrä
-Valehtelija! neljäsluokkalainem Titus huusi, ja löi nyrkkinsä yhteen uhaten vetää Dracoa turpaan. Draco vain naurahti katsoessaan halveksivasti Tituksen suuntaan, joka katseli ympärilleen, kuin apua hakien.
-Mitäs nyt mäyris? Eikö pikku tyttöyatäväsi olekaan auttamassa tällä kertaa? Mikä harmi...ai niin, jo unohdin, hänhän on nykyään minun tyttöystäväni, Draco murisi Titukselle virnuillen. Tituksen silmät kaventuivat pelkiksi viiruiksi.
-Jos olisin sinä Malfoy, pitäisin turpani kiiinni, tai muuten viettäisin koko seuraavan viikon sairaalasiivessä, Titus huusi, kun tyrmien ovi avautui äkkiä. Severus Kalkkaros astui sisään hulmuavassa mustassa viitassaan, ja katsahti Titukseen.
-Chilcott! Kalkkaros huusi, ja jatkoi: -Kymmenen pistettä pois Puuskpuuhilta takiasi, tunnilla ei tapella!
Titus katsoi hetken Kalkkarosta uhkaavasti, mutta päätti sitten olla sanomatta mitään. Hän saisi vain jälki-istuntoa. Taas. Selenalle siitä olisi aivan turha puhua. Mokoma ilkeä, viisasteleva nirppanokka! Olisi voinut kertoa, että seurustelee Malfoyn kanssa. Sopivat hyvin toisilleen, mokomatkin pettävät parhaan ystävän jättäjät!
Titus ravisti päätään, ja alkoi tehdä lientään. Ehkä Selena ei vain ollut ehtinyt kertoa hänelle? Toisaalta hänellä oli ollut hyvin aikaa, kuten vaikka edellisenä päivänä. Tai sitä edellisenä. Tai viikko sitten kun seurustelu alkoi. Mutta ei, turhaan siitä parhaalle ystävälle kertoa, ei hän sillä tiedolla mitään tekisi. Titus huokasi. Miten hän välillä vihasikaan Selenaa ja Malfoyta, molemmat yhtä ärsyttäviä.
-Mikäs nyt on mäyris? Draco kysyi pilkkaavalla äänensävyllä murskaten samalla pillerikuoriaisiaan. Titus murahti, ja kääntyi katsomaan Dracoa.
-Jos suljen silmäni Malfoy ja kuvittelen että katoat, toimiikohan se? hän sanoi jo varoittavalla äänensävyllä.
Draco ei välittänyt äänensävystä, vaan jatkoi pilkaten:
-Ai, se siis johtuu tosiaan Blessingtonista? Tiesin aina sinun pitävän hänestä..Draco ei koskaan ehtinyt jatkaa lausettaan loppuun. Seuraava asia minkä hän tajusi, oli se, että hän makasi tyrmien lattialla nenä vertavaluvana, Tituksen seisoessa ja hieroen nyrkkiään.
-CHILCOTT! Kalkkaroksen ääni kaikui tyrmissä, ja hätääntyneet luihuset ja puuskpuuhit katsoivat vuoroin Kalkkarosta ja sitten Titusta.
-Niin, Professori Kalkkaros? Titus kysyi virnuillen omahyväisesti. Pari jälki-istuntoa ja pisteiden menetys ei tuntunut miltään verrattuna siihen, että oli päässyt antamaan Dracolle turpaan.
-Jälki-istuntoa seuraavaksi kahdeksi viikoksi, ja viisikymmentä pistettä pois Puuskpuuhilta! Kalkkaros sanoi, ja alkoi viedä Dracoa sairaalasiipeen. Muutamat Puuskpuuhit voihkaisivat ja katsoivat Titusta kylmästi. Titus vain virnisti heille, ja näytti keskisormea. Selenalla oli paljon selitettävää.
