Nimi: Taakse Sateenkaarisillan.
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Thor (+ The Avengers)
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, Drama
Summary: "Loki rakastaa salaa Sateenkaarisillan värejä."
A/N: Albumihaastetta varten kirjoitettu ficlet. Biisinä
Blackmore's Night - Rainbow Blues.-
Taakse Sateenkaarisillan-
Loki tahtoo kävellä koko Sateenkaarisillan yli aivan yksin. Hän on nuori ja ylpeä, eikä jyrkkä pudotus tyhjyyteen pelota häntä yhtään. Hän on hallinnassa, ei hän ole tyhmä. Ei hän juoksentele turhaan ja huolimattomasti niin kuin Thor. Ei Loki tippuisi sillalta, vaikka Odin päästäisikin hetkeksi hänen kädestään irti.
Loki rakastaa salaa Sateenkaarisillan värejä. Hän kuulee sen hiljaisen kutsun: ”Tule.” ja se kutsu kuului vain hänelle. Silta tahtoo Lokin mukaansa, aivan niin kuin Loki tahtoo tavata sen yksin. Nähdä tähdet eri kulmista kuin nyt, astua sillan kannattelemana läpi avaruuden.
”Isä, anna minun kulkea ilman sinua.”
Loki ei kysy, mutta Odin silti erottaa anelun poikansa äänestä. Loki on liian nuori vaeltamaan yksin, jos hän on vielä valmis kysymään isänsä lupaa. Niinpä hän sanoo ei, eikä anna Lokin pettymyksen pistää sydäntään.
-
Vuosia myöhemmin Loki kävelee sillan jo kasvaneena. Isälleen hän sanoi aiemmin sinä päivänä, että hän matkustaisi pois Asgardista. Odin nyökkäsi ja vain Frigga kysyi minne Loki olisi matkalla. Kun Loki ei osannut suoraan vastata, äidin suupielet kääntyivät alas päin. Niinpä Loki lausui ensimmäisen ehdotuksen mielestään, jotta voisi äitinsä mieltä rauhoittaa.
”Menen katsomaan revontulia.”
Ja Frigga unohti kysyä minne, sillä Midgard ei ole ainoa paikka, jossa taivaat hohtavat vihreän ja punaisen eri sävyissä.
Kun Heimdall kysyy minne Loki on matkalla, Loki antaa saman vastauksen kuin äidilleen. Hän luottaa Heimdaliin ja portinvartija lähettääkin hänet matkalle ilman muita kyselyjä.
Bifröst laulaa.
Loki on yllättynyt, kun Jötunheimr avautuu hänen allaan. Lumi ei kiiltele tässä maailmassa auringon alla, vaan jää ikuiseen hämärään. Miten Loki täältä revontulia löytäisi?
-
Odin nukkuu, Frigga valvoo hänen vierellään ja Thor on kaukana jossain. Loki kehrää verkkonsa ansaksi, harkitsee hetken ja epäröi. Hän tekee päätöksen; hän ei tapa veljeään ennen hyvästejä, vaan tapaa Thorin viimeisen kerran, vaikka se ei olisi suunnitelman kannalta välttämätöntä.
Se ei tarkoittaisi, että Lokin hyvästit eivät olisi katkeria valheita, jotka iskevät langennutta Thoria suoraan sydämeen.
Kun Loki kulkee Sateenkaarisillan poikki, hän voi tuntea Heimdallin epäilevän katseen vierellään. Hetken Loki miettii, pitääkö hänen sittenkin päästä eroon portinvartijasta jo tässä vaiheessa.
Onneksi kukaan, ei edes Heimdall, pysty lukemaan Lokin ajatuksia.
Heimdall epäröi, ja jokainen solu Lokissa huutaa häntä viemään miekan Heimdallin kädestä. Lokilla on kiire, eikä tämä kurja mies sitä tajua-
Miksi hän aina-
miksi-Miksi hän lähetti Lokin Jötunheimriin silloin kauan sitten? Tätäkö portinvartija toivoi? Hänen oli pakko ollut tietää totuus, hän varmasti näki, kun Odin vei Lokin... kantoi voitonmerkkinä Asgardiin.
Heimdall antaa hänen mennä.
-
Tuhoaja ei tarvitse Bifröstiä kylvääkseen tuhoa maahan.
-
Lokin käsi liukuu pitkin Gungnirin varta. Eikö hänen otteensa ole tarpeeksi vahva? Loki katsoo ylös kohti tuhottua siltaa. Kuinka Thor pystyi tuhoamaan jotain niin kaunista? Uhraamaan likaisten hirviöiden vuoksi. Sateenkaarisilta huutaa kivusta, valittaa. Onneksi sen kipu ei enää kuulu niin kovaa, kuin hetkenä jona Thor löi sen kirkkaan pinnan säpäleiksi.
Loki teki kaiken perheensä, isänsä vuoksi.
”Ei Loki.”
”Loki ei.”
Kaksi sanaa on tarpeeksi rikkomaan Lokin mielen, ja kaksi sanaa ajaa hänet maailmojen väliseen pimeyteen. Loki päästää irti.
-
Chitaurit. Kuinka paljon Loki vihaakaan näitä olentoja, kuinka paljon hän vihaakaan niiden johtajaa. Kun Loki tippui, hän ei olettanut koskaan saapuvansa minnekään. Laskeutuminen tähän pimeään, julmaan maailmaan sattui enemmän kuin mikään muu ennen sitä.
Kosto on suloinen sana, mutta...
Se on myös Lokin ainoa vaihtoehto. Lokin ainoa keino päästä pois tästä kivusta, joka nakertaa hänen mieltään. Tämä paikka ei ole hänelle. Kyllä, maa olisi hänen.
Olisiko Sateenkarisilta myös?
Hänen täytyy tehdä tehtävänsä saadakseen palkkionsa, kostonsa ja vapautensa. Näitä kolmea varten hän voi tehdä ylimääräisen numeron.
-
Naisella on punaiset hiukset ja hetken ajan terävämpi mieli, kuin Lokilla itsellään.
Hirviö, ja mies sen sisällä, on liian helppo vastustaja ja Loki vetää naruista.
Rauta on punaista kuin veri, ja verellä Loki tahtoisi sen raudan maalata.
Yksi heistä on vain eksynyt. Loki muistaa ja ymmärtää tunteen, eikä tunne myötätuntoa hetkeäkään.
Mies tähtää nuolen, kun on päässyt kahleista, vaan ei liatusta omatunnostaan.
Thor.-
He katsovat Lokiin. Vihaisesti, ylpeästi ja ilman pelkoa. Pelon puute on se, mikä häiritsee Lokia eniten. Hän janoaa kunnioitusta, mutta tippakaan sitä tai muutakaan juomaa hän ei saa, vaikka pyytää.
Thor vie hänet kotiin kirkkaana ja kuumana päivänä. Lokin nahkainen puku olisi hiostava, jos hän ei olisi jumala. Kuonokoppa painaa ikävästi ihoon ja Loki tietää, ettei ole kenenkään koira. Hän ei voi sanoa mitään, mutta mielessään hän on-
-hiljaa.
Tesseract on tylsän sininen, eikä siinä ole puoliakaan sateenkaaren loistosta.
Taivas on pilvetön, ja silti Lokin kasvoille tippuu jotain märkää. Hän yrittää jäähdyttää sielunsa, kenties ikijäähän. Silti sade hänen mielessään muuttuu vain hitusen kylmemmäksi.
Thor ei huomaa tai ei ole huomaavinaan.
"Menemme kotiin, veljeni."
Hän sanoo, Lokin kultainen epä-veli. Thor ottaa Lokista kiinni ja kaikki suru katoaa, nuutuu palavaksi, kiehuvaksi raivoksi. Tesseract on pettävä paino heidän välillään. Koskaan he eivät ole samanlaisia, koskaan he eivät tule olemaan tasavertaisia. Loki on vahvempi, parempi ja
viisaampi, kuin tämä melkein tuttu hahmo punaisessa viitassa. Thor, Lokin.
"Loki, ei."Thor saa olla se aurinko, jonka alle Loki suli vain armosta.
