Aurinkoenergiaa || Remus/Bill, K-11

[Arte]

Nimi: Aurinkoenergiaa
Kirjoittaja: Arte
Esilukija: Beelsebutt
Paritus: Remus/Bill
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Tyyli: UST, draama
Yhteenveto: Mies hänen edessään, yllään, oli yhtä aurinkoa: Billillä oli voimakkaat ja vahvat raamit, mutta tämän silmät olivat pehmeät ja suunkaari ystävällisen kutsuva.

Osallistuu: Rare10, FiFin Neliapilahaaste, fanfic-suomen Tärkkelyshaaste

A/N Olen tainnut edellisen kerran kirjoittaa slashia pari vuotta sitten. Nyt voi taas hyvillä mielin femmeillä seuraavat pari vuotta ja harkita asiaa sitten taas uudemman kerran! Beelsebutt yllytti, sillä fanfic-suomen Tärkkelyshaasteessa oli vapaana Remus, jolle piti joku henkilö parittaa. Osallistuin keväällä FiFin Neliapilahaasteeseen, josta puuttui slashlehti, joten tässä tarjoutui hyvä tilaisuus täyttää se (ja lisätä vähän Rare10:n ficcisaldoa). Kiitos Bbuttikselle inspasta, kannustuksesta, esiluvusta ja kehuista! ♥


Aurinkoenergiaa

Se ei ollut ensimmäinen kerta. Tuskin myöskään viimeinen (valitettavasti vai onneksi?). Remus lakkasi hengittämästä nenän kautta estääkseen itseään haistamasta Billin kiihottavan kiimaisen alkukantaisen hientuoksun, jossa oli aavistus sutta. Mies oli juuri astunut sisään Kotikolon keittiöön hiukset hiestä märkinä, Remus istui pöydän ääressä ja tutki killan tietoarkkeja. Syyskuun ensimmäiset päivät olivat epätavallisen hiostavia ja niska kostui pelkästä ulkoilman ajattelusta. Taikuus toki piti viileänä, mutta lenkkeilyasusta päätellen Remus otaksui Billin nauttivan kosteasta päänahastaan ja punakoista poskistaan.
     Hän ei katsonut perään, kun Bill laski itselleen hanasta vettä ja joi monta lasillista yhtä kyytiä.

”Ah”, mies murahti nojaten (liian seksikkään, mutta eihän sitä kuulunut huomata) vartalonsa tiskipöytään ja ummistaen nautinnollisesti silmänsä.
     ”Oliko hyvä lenkki?” Remus antoi kasvojensa muodostaa puolikkaan hymyn vaikka tiesi, että hänen silmänsä tuikkivat epäsoveliaalla tavalla.
     ”Oli”, Bill virnisti ja katsoi suoraan silmiin. ”Oikein tyydyttävä.”
     Remuksen oli pakko kääntää katseensa takaisin pergamentteihinsa, jotta saattoi piilottaa edes osan siitä leveästä hymystä, joka kukki hänen huulillaan. ”Sepä hyvä”, hän sanoi huvittuneella äänellä.

Bill kuului kumoavan vielä muutaman vesilasin ennen kuin vahvarakenteinen keho ilmestyi Remuksen silmäkulmaan. Mies latasi käsivartensa (joista verisuonet pursuivat joka suuntaan) pöydän kulmalle ja nojautui katsomaan levällään olevia pergamenttirullia ja -paloja. Remus hengitti kerran nenänsä kautta eikä mahtanut mitään peniksensä hienoiselle liikehdinnälle.
     ”Mitä etsit?” Matala ääni kostutti niskaa paremmin kuin paahtava helle.
     ”Tarkastelen vain ensimmäisen kilta-ajan arkistolappuja, koetan löytää jotain käyttökelpoista.”
     ”Lomailisit välillä, se tekee kaikille ihan hyvää.” Hyväntahtoinen äänensävy ja miehinen tuuppaus olkapäähän (joka sai kaipaamaan enemmän).
     Remus nosti katseensa Billin silmiin ja hymyili hieman, ei niin väsyneesti kuin hänellä niinä aikoina oli tapana. Mies hänen edessään, yllään, oli yhtä aurinkoa: Billillä oli voimakkaat ja vahvat raamit, mutta tämän silmät olivat pehmeät ja suunkaari ystävällisen kutsuva. Tämän olemus uhkui varmuutta ja luottamusta, auttamisenhalua ja räjähdysherkkää toimintavalmiutta, ja kuitenkin Remus onnistui löytämään jotain inhimillisen herkkää ja välittävää (ehkä se oli hieman salattua?), joka sai hänen ihokarvansa pystyyn ja ajatukset hyvin paljon alemmas.
     Eivät kosketukset olleet välttämättömyys. Heidän välillään virtaava seksuaalinen jännite oli jo itsessään niin ravitsevaa, että pelkkä pienen hetken kestävä katseenvaihto sai energiavarat turpoamaan.
     Bill vetäytyi kauemmas, ja Remuskin nousi seisomaan. ”Täytynee sitten pitää se tauko, jos kerran niin sanot”, hän sanoi pienesti virnistäen ja tunsi Billin kanssa itsensä pitkästä aikaa enemmän kelmiksi kuin moneen pitkään, harmaaseen vuoteen.

Oliko siinä loppujen lopuksi mitään väärää? He olivat molemmat naimisissa, se oli totta, mutta toisaalta, eiväthän he koskaan tehneet mitään (ajatuksethan olivat loppujen lopuksi vain ajatuksia, jokaisen ikiomia ja henkilökohtaisia). Sodan aikana pienetkin annokset aurinkoa (missä muodossa tahansa) olivat tervetulleita - elintärkeitä.

[RoastedGarlic]

Tästä oikein paistaa se, kuinka kuumana Remus Billiä pitää. Toteutus on siis osuva.

Tyylillisesti tämä oli myös mieleeni. No, sulkuja oli aika reilusti, osan olisi voinut ehkä korvata jollakin toisella ilmaisulla? - mutta yleisesti ottaen pidin kielestä jolla tämä on kirjoitettu.

Niin, ja erityisesti pidin siitä, että mitään ei tapahtunut. Se tuo realismia että ficeissä edes joskus ei noin vain hypätä punkkaan. Hahmot olivat suhteellisen IC (ainakin havaintojeni mukaan).

Ei mulla mitään merkittävää pahaa sanottavaa ole, halusin jättää merkin siitä että olen lukenut tämän Saat kirjoittaa lisääkin tätä paritusta, mutta ensi kerralla voisin kaivata jo hieman actionia sittenkin kaikesta huolimatta ;''D

[Beelsebutt]

Tämä on edelleen niin kuuma ficci! Kadehdin taitoa kuvat USTia näin hyvin, koska tästä saa jo enemmän kiksejä kuin seksin lukemisesta. Mikä nyt on pitkälti USTin tarkoituskin käsittääkseni Mutta joo, sulkeista oli mun makuun myös vähän liikaa mutta kirjoittajan maku ratkaisee aina, ja kyllähän ne tilanteita avartavat mukavasti

Remus ja Bill on kovin toisilleen sopivat mielestäni, mutta ehkä se johtuu vain niistä Billin arvista. Oon miettinyt, että miten ne muuten sopisivat toisilleen, mutta en osaa ajatella sitä niin. Ehkä siksi, koska mun mielestä kaikki voi parittaa kenelle tahansa, kunhan keksii tarpeeksi hyvän juonen

Niin ja tuo otsikko on parhautta <3

Kiitos tästä makupalasta!

[Verinen Paronitar]

Lol, tämä oli aivan loistava!

Parituksesta olen aina tykkäillyt kovasti, ja ilahdutti suuresti löytää niistä kerrankin jotain, joka ei ole helvetin angstista    Tässä oli pahuksen toimiva tunnelma, tosiaan sen seksuaalisen jännitteen saattoi ihan haistaamaistaatuntea, huh <3

Mua häiritsee nettikirjoituksissa nuo sisennykset aina ihan hitosti, jostain syystä eivät vain miellytä silmääni, ja ne tuntuivat ihan erityisen hassuilta yhdistettynä joissain kohdissa käytettyyn enteriin kappaleiden välissä. Sen sijaan sulkeiden käytöstä pidin hurjasti -- se on sellainen tyylikeino, että hyvin käytettynä uppoaa muhun ihan kympillä, ja tässä ne olivat kyllä niin paikallaan kuin olla ja voi. Minusta niitä ei ollut yhtään liikaa, ennemminkin ne toivat sellaisella (vähän ylimääräisen) sivuhuomautuksen tuntumalla tekstiin juuri sitä flirttiä.

Oli myös tosi herkullista, ettei mitään tapahdu. Että koskaan ei ole tapahtunut eikä varmaan tule tapahtumaankaan. Asetelmassa ja tilanteessa ei sinänsä ole mitään väärää, se on vain... en tiedä, pikkutuhmaa? Piristävä ficci, kiitoksia hilpeästä lukukokemuksesta.

[Vilna]

Ooh!

Tää oli kaiken kaikkiaan nautittava teksti -- UST:ia parhaimmillaan. Liikun aika vierailla vesillä tän parituksen kanssa, oon tällä parituksella lukenut ehkä yhden tai kaksi ficciä. Muutenkin oon jotenkin huono tarttumaan muihin Weasleyn veljeksiin kuin Charlieen ja Roniin, mutta tulipahan tämäkin nyt luettua, eikä kyllä ollenkaan kaduta. Ihan huippu teksti! Otsikko on hieno, taisi juurikin se olla se, joka sai mut klikkaamaan tän auki. Kauniilla yhdyssana -otsikoilla mut saa takuuvarmasti lukemaan tekstin.

Bbuttis sanoi hyvin: tämä todellakin on kuuma. Melkein tuli ihan itellekin hiki pintaan tätä lukiessa. Mun mielestä on ihan canonissakin sanottu, että Bill on hyvännäköinen, mutta tässä se pääsi ihan eri atmosfääreihin. Remuksen ajatukset oli kiihkeitä ja vihjaavia. Nappiin menneet hahmot ja niiden välinen dynamiikka. Mä kyllä vähän vierastan näin monia sulkuja. Nykyään vältän niitä itse kirjoittaessa, mutta siitä ei ole kauaa kun viljelin niitä jokaisessa kappaleessa. Mutta niin, tosiaan ihan mielipideasia tää on; Paronitar oli niistä tykännyt. :>

Sodan aikana pienetkin annokset aurinkoa (missä muodossa tahansa) olivat tervetulleita - elintärkeitä.

Ihana lopetus.

Kiitos hienosta tekstistä, tykkäsin äärimmäisen paljon! <3

[Vendela]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta

Valitsin tämän tekstin koska paritus kiehtoo minua. Jokin näissä kahdessa toimii ja tämmööinen UST vielä antaa mukavaa lisäpotkua! Erityisen kivan tästä teki tuo loppu, se, ettei mitään kuitenkaan koskaan tapahtunut. Sillä pieni flirtti voi hyvinkin olla piristävää ja sellaista, mikä auttaa jaksamaan arjessa tai vaikeina aikoina. Mutta se sitten, viekö flirtin pidemmälle, antaako ajatusten toteutua onkin sitten aivan eri asia. Ja tässä tuo tasapainoilu oli oikein onnistunutta.

Hahmot ovat kumpikin omia suosikkejani. Molempien susimaisuus tekee heistä mielenkiintoisia mutta ei kuitenkaan automaattisesti toisilleen sopivia. Se, miten he olivat tässä toisiaan kohtaan olli toimivaa ja myös luontevaa Tämä teksti toimii vielä näin vuosien jälkeenkin. Pidin kovasti!

Kiitos,
Vendela

[Arte]

Vendela, hui kun säikähdin, että näin vanhaa tekstiä kommentoidaan. Ja vielä slashia, jota en varsinaisesti kirjoita. Kiva että pidit! Flirtti kyllä piristää, eikä sen tosiaan aina tarvitse johtaa mihinkään sen ihmeempään, että siitä voisi nauttia.