Name: Tanssiva sydän?
Author:Minä, JustPoisonous
Rating:K-11
//Lils laskiGenre:One-Shot, slash, angst
Pairing:Remus/Sirius
Beta:Mun oma pikku
cool.colaVastuuvapautus: Kaikki mikä kuuluu Kuningattarelle, siis J.K. Rowlingille, kuuluu hänelle. Minä vain sekoilen ja viihdytän itseäni
palkatta.Yhteenveto: "Nyt sydämeni ei tanssi, se polkee tomua kaipuun kahleissa, täysin pimeässä."
WARNINGS:Itsemurha, suurta angstia ja kliseitä
A/N: Juu, siis ensimmäinen ficcini, vähän siis jänniti laittaa tänne Oon ollut itselleni omaksi ilokseni pöytälaatikkokirjailija jo pitkään, mutta nyt sitten julkaisin tekstin Varoitan, että pieniä virheitä (esim pilkuissa) voi olla, vaikka betan omaankin. Lovetan Sirius/Remusta suuresti, ja olen lukenutkin sitä tosi paljon, joten se tuntui luontevimmalta tähän "ekaan kertaan". Inspiraatio lähti Katri Ylanderin kappaleesta En koskaan, se on tosi kaunis laulu. Kiitokset lukijoille, kommenttia toivoisin LUKUILOA :TANSSIVA SYDÄN?
Äänettömät lumihiutaleet leijuvat hiljalleen pihamaalle, keräten kylmyyttä hohkaavaa vaippaa tämän paikan ympärille. Minun ympärilleni. Ne ovat kuin pieniä kevyitä tansiijoita, jotka tuovat pimeään yöhän valoa omalla erityisellä baletillaan.
Usein tähän vuodenaikaan sydämeni tanssi samaa tahtia, hiutaleiden käsipuolessa. Mutta ei enää. Ei tänään, ei huomenna, ei enää koskaan.
Ei sen jälkeen kun sinä lähdit, kaaduit pois luotani.
Nyt sydämeni ei tanssi, se polkee tomua kaipuun kahleissa, täysin pimeässä.
Et tiedäkään, kuinka paljon antaisin, jos vain saisin katsoa tummanharmaisiin silmiisi vielä kerran, koskettaa poskeasi ja pyytää anteeksi kaikkea aina olemassaolooni saakka jos se olisi mitä haluaisit. Antaisin mitä vain.
Mutta nyt voin vain nähdä unia, joissa saan koskettaa huuliasi omillani, olla sinun ja vain sinun.
Olisin tahtonut olla sinun tilallasi silloin. Tai estää lähtemästä ollenkaan. Voi kun vain olisin silloin ollut vahvempi, olisit yhä kanssani täällä, luultavasti nauraisit lämpimästi minun "lumibaletilleni".
Mutta nyt se kaikki on mennyttä, toivo, lämpö, ja rakkaus. En saa niitä takaisin.
Hiutalebaletti loppuu, tähdet peittyvät paksumpiin sadepilviin. Paitsi koirantähti, se ei enää peity, se on minun silmissäni jo sammunut. Poissa, hajonnut pieneksi pölyksi.
Hiljainen ropina täyttää autiot nurkat. Liikkumaton lakanoista muovattu rulla vuoteellani ei tuo samaa läiskyvää iloa, kuin sinun tasainen sydämensykkeesi yön hiljaisuudessa.
Minä haluan seurata sinua, kuulla pehmeiden tassujen painautuvan taas lumeen suden vallatessa mielen.
Nyt susi ulvoo saavuttamattoman perään, pelkkä kivun ruumiillistuma.
Suolainen sade sulattaa lunta kun yksinäinen pimeys kietoutuu ympärilleni. Hiipivä kylmyys salpaa hengen. Mutta lopulta, liian kauan odotettuani, pimeys muuttuu ilostasi kumpuavaksi valoksi, kylmyys sylisi lämmöksi.
Onnistuin siis jossakin, edes kerran elämässäni. Näen sinut taas, tunnen sinut taas.
Susi ei ole enää yksin, sydämen kahleet ovat poissa, haihtuneet tähtipölyksi, ja se saa taas tanssia.
//A/N:huihui