Suklaasydän
Nimi: Suklaasydän
Genre: Fluffy
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Nekotorachan
Oikolukija: Ei ole ~
Paritus: Doctor/Rose
Fandom: Doctor Who Yukimura lisäsi fandomin myös alkutietoihin.
A/N: En omista Tohtoria enkä Rosea, mutta siis tää ficci syntyi vaan.. tosta noin vaan. Ärsyynnyin ku Rosen tilalle tuli Martha. Tykkäsin Rosesta enemmän ~ mut joo tässähän tää olisi. Omistettu parhaalle ystävälleni, Haikolle, joka ei valitettavasti ole Finissä, mutta omistan tämän kuitenkin hänelle.
"Missä olemme?" Rose kysyi kun TARDIS oli laskeutunut. Rose oli raottanut ovea niin että tuo pystyi kurkistelemaan ulos. Harmaat pilvet olivat kerääntyneet taivaalle, sadepisarat iskeytyivät kovaan asfalttiin. Rose nappasi nahkatakin ja katsoi Tohtoria. Tohtori näytti komealta - kuten aina - söpö poikamainen virne oli kaartunut Tohtorin huulille.
"New New Yorkissa. Pikku-kahvilaan menemme ja se on tuolla.."
Rose hymyili ja seurasi Tohtoria. Rose ihaili Tohtoria sivullisin silmin; komea, nuorimies beigen värinen pitkä takki päällään. Kun kahvilan ovi aukeni niin sieltä tulvi lämmin tunnelma mikä tuntui hyvältä. Rosen huulilla kareili tyytyväinen hymy - tuntui ihanalta astua kylmästä - sateesta, ihanaan pikku kahvilaan missä tuoksui todella hyvältä.
"Etsi joku hyvä paikka. Tulen kohta."
Tohtori loi Roseen iloisen katseen, se katse sai Rosen huokaisemaan mielessään. Tohtori käveli tiskille ja teki ostoksen, oliko hän iloinen? Oli. Hänen silmänsä tuikkivat silkasta ilosta, mies teki tilauksen nopeasti ja käveli pöydälle missä Rose istui; katsellen vesisateessa hoippuroivia ihmisiä.
"Miksi toit meidät tänne Tohtori?"
"Halusin viettää päivän kanssasi, kahdestaan."
Tohtori sanoi ja hymyili.
Rose maistoi suussaan minttusuklaan makean maun, korissa oli täynnä suklaasydämmiä kermavaahtoa oli kuoruttettu päältä. He suutelivat, kaunis auringon valo lämmitti heitä. Yhdessä. Ei yksin ikinä. Väärin. Tohtori heräsi yksin Tardiksessa, vieressään ei nukkunut Rose Tyler. Kyyneleet vierivät Tohtorin poskea pitkin ja korissa oli vieläkin suklaasydämiä. Rose oli vienyt Tohtorin sydämen ja toisten päin. Mitään ei voisi enää korvata. Rose ei tulisi takaisin. Halusi Tohtori sitä tai ei. TARDIS starttasi taas aamuyöllä liikkeelle. Kyyneleet vierivät Tohtorin poskilla, tuo maistoi suolaisen maun huulillaan.
A/N2: Kommentit ois kivoja~
