Konfettisateet (viikon kuluttua olemme totta), (K11)

[shaya]

Ikäraja: K11
Genre: drama (romance)
Paritus: Victoire/Teddy, Teddy/James
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, We were emergencies Buddy Wakefieldille - minä vain lainasin.
Summary: Sinä päivänä ruoho on aivan vihreää, vastaleikatun tuoksuista ja hiertää ihon puoliparantuneiden mustelmien näköisiksi, mutta muutaman viikon kuluttua mustelmat ovat totta.

A/N: fierté-cherille, jolla on tänään melkein-nimipäivät. <3 Suuresti Buddy Wakefiedin upean We were emergencies-runon innoittamana - suosittelen sen lukemista esimerkiksi täältä lukemisen yhteydessä, se saattaa osaltaan selkeyttää tätä.

"Jamesista tulee vielä jotakin suurta", sanoo Victoire maaliskuussa.

Teddy tuijottaa loskaa ikkunan takana eikä vastaa mitään. Victoiren villapaita on punainen koska hän on Weasley, eikä hän tarvitse Teddyä yhtään mihinkään.

**

James tapaa kiroilla silloin kun hän on erityisen hyvällä tuulella.


"Voi hitto", sanoo James onnistuttuaan ensimmäistä kertaa muuttamaan rotan pikariksi toisella luokalla.
"Ei helvetti!" huutaa James kun Rohkelikko voittaa huispausmestaruuden. James on jahtaaja ja joukkueensa nuorin, vasta neljäntoista.
"Jumalauta", James virnistää saadessaan Virvatuli 9800-luudan syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltaan.


"Vittu", James kiroaa kun Teddy suutelee tätä suoraa suulle. On kesäkuu ja hemmetin kuuma, niin kuuma että Teddy on luopunut turkoosista tukanreuhkastaan (josta Victoire ei pidä, vaikka ei kyllä tästä uudesta kaljustakaan).

Teddy virnistää ja asettuu makaamaan Jamesin viereen, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tummatukkaisella on päässään aurinkolasit (Teddy on heittänyt omansa menemään jossakin vaiheessa päivää), joten hänen silmiensä tuike ei ole näkyvissä. Se on siellä silti, aurinkolasien alla piilossa, he molemmat tietävät.

Sinä päivänä ruoho on aivan vihreää, vastaleikatun tuoksuista ja hiertää ihon puoliparantuneiden mustelmien näköisiksi, mutta muutaman viikon kuluttua mustelmat ovat totta.

**

"Teddy!" James karjaisee keittiöstä eräänä elokuun aamuna, ja jos Teddyn hiukset eivät vielä olleet sekaisin ja sojottaneet suurina varjoina seinillä, niin viimeistään nyt ne nousevat pystyyn.

"Mitä?" Teddy haukottelee suu ammollaan, eikä sanoista saa mitään selvää. James ei anna sen häiritä vaan valittaa loppuneesta maidosta kovaan ääneen, kunnes naapuri koputtaa hiekanväriseen paperiseinään olohuoneessa. Silloin James potkaisee jääkaapinovea ja lähtee.

Se on ihan hyvä, jälkeenpäin ajatellen, sillä kymmenen minuutin kuluttua Victoire koputtaa Teddyn oveen ja tuo maitoa ja vastaleivottuja croissanteja tullessaan. Victoiren suukot maistuvat mansikoilta, ja joskus tylsillä luennoilla nuokkuessaan Teddy miettii, miten se on edes mahdollista. Jamesin suu ei koskaan maistu yhtään miltään, eikä kuulemma Teddynkään, vaikka he olisivat syöneet mitä ennen pussailua.

**

Teddy kuulee Harrylta, että James on valittu Rohkelikon huispauskapteeniksi.

"Hienoa", hän sanoo, sillä niin asia on. Harryn rinta voisi helposti haljeta ylpeydestä, melkein kuin silloinkin, kun Teddy tuli valituksi aurorikouluun.

Kun Teddy myöhemmin onnittelee Jamesia henkilökohtaisesti, tämä vain kohauttaa olkiaan. Miksi et kertonut, Teddy ei kysy, ja he molemmat tietävät miksi.

**

Teddy ei mene Pottereiden mukaan saattamaan lapsia laiturille niin kuin kaikkina aikaisempina vuosina, sillä siellä hän suuteli Victoirea ensimmäisen kerran julkisesti.

(James keskeytti heidät, silloin.)

**

"Maalataan tuo seinä kirsikanpunaiseksi", päättää Victoire marraskuussa, ja osoittaa makuuhuoneen päätyä.

"Okei", sanoo Teddy, ja he maalaavat. Ihan itse, koska Victoire on Weasley ja osaa kyllä nämä hommat. Hänen suunsa käy taukoamatta, mutta Teddy kuuntelee mielellään, sillä hän tietää kuinka helposti Victoire löytäisi jutuilleen muitakin kuuntelijoita.

He vitsailevat puolitosissaan kirjoittavansa seinille ranskalaisia rakkausrunoja, sillä Victoiren mielestä he kaipaavat jotakin hauskaa ja lämmintä kaiken pimeyden ja koleuden keskelle, joka on Englannin talvi.

Teddy kohauttaa olkiaan, sillä hän on englantilainen ja tottunut kurjaan säähän.

**

"Vitun vitun vittu", sanotaan Jamesin sanoneen hänen kuullessaan tulleensa valituksi Kadlein kanuunoiden kapteeniksi seuraavana vuonna.

Tämä tapahtuu liigapokaalin mestaruusjuhlissa, joten asiasta ei ole täyttä varmuutta. Lehdet uutisoivat siitä kuitenkin.

Teddy ei onnittele Jamesia vaan Harrya ja Victoire sanoo mitä minä sanoin. Hän näyttää niin hyvältä voitonriemuisessa virneessään, että Teddyn on pakko kysyä:

olethan aina minun?

(James vihaa valkoista.)

[Funtion]

<3_____<3 Lempiparitukseni + lempikirjoittajani = omfg. Tää on kyl paras melkein-nimipäivälahja ikinä! (Ja ainoa, hmm, miksiköhän.) Voi shayasein, mä niin palvon maata sun jalkojes olla. <3 Sä oot kyl niin ansainnut tähän hehtaarikommentin! (Ps. Muistathan sitten, että elokuun ensimmäinen maanantai mun synttärini, vink vink!)

Victoiren villapaita on punainen koska hän on Weasley, eikä hän tarvitse Teddya yhtään mihinkään.
Kukin taplaa tyylillään ja sillain, mut mä oon ite aina taivuttanut sen Teddyä, enkä Teddya. Voit hei, kumpikin on varmaan oikein! En tiiä.

"Jumalauta", James virnistää saadessaan Virvatuli 9800-luudan syntymälahjaksi vanhemmiltaan.
Virvatuli 9800! Hahhaha lol! Ps. Eikö se oo syntymäpäivälahjaksi, eikä syntymälahjaksi?

"Vittu", James kiroaa kun Teddy suutelee tätä suoraa suulle.
Eiks se oo suoraan eikä suoraa? : o Tai no voihan se varmaan suoraakin… siis mitä. En tajua noiden eroa.

Sinä päivänä ruoho on aivan vihreää, vastaleikatun tuoksuista ja hiertää ihon puoliparantuneiden mustelmien näköisiksi, mutta muutaman viikon kuluttua mustelmat ovat totta.
Jos vois saada jotain lukemis/tekstiorgasmeja, tää ois paikka niille. Jumalauta mikä lause! Erityisesti tuo loppu… mustelmat ovat totta. Aaaa toi kertoo niin paljon ja on niin hieno ja —"!"

"Vitun vitun vittu", sanotaan Jamesin sanoneen hänen kuullessaan tulleensa valituksi Kadlein kanuunoiden kapteeniseksi seuraavana vuonna.
Varmaan kapteeniksi, eikä kapteeniseksi? Kapteeniseksiä… lol.

*

Taidan olla kuin James: kiroilen silloin kun oon erityisen hyvällä tuulella (ja muutenkin). Tän luettuani voisin kirjoittaa tähän suomen kaikki kirosanat ja pari ranskalaistakin, mutta en viitsi, ihan vain jotta mua ei bannata, haha. Joten siksipä tyydyn sanomaan, että jos laittaisin tähän kirosanoja, niitä olisi paljon. Se kertoo jotain siitä kuinka paljon tykkäsin tästä (anteeksi, tykätä on liian lievä ilmaisu — mä rakastin tätä!)

Victoiren villapaita on punainen koska hän on Weasley, eikä hän tarvitse Teddya yhtään mihinkään.
Jo tästä lauseesta tuli sellainen fiilis, että Teddy ajattelee, ettei Victoire tee Teddyllä mitään sillä Victoirella on paljon muitakin ja haloo, se on sentään Fleurin tytär (haha). Kun taas Teddy on menettänyt vanhempansa eikä sillä oo oikein ketään kunnolla paitsi Victoire — josta päästäänkin Jamesiin. Miten ehkä Teddy juurikin piti Jamesista, koska se halus että sillä oli jokin muukin kuin pelkkä Victoire ja että ei sillä olisi kuitenkaan mitään väliä Victoiren kannalta, kun Victoire ei tarvitse Teddyä. Tää oli siis mun johtopäätökseni.

Se on siellä silti, aurinkolasien alla piilossa, he molemmat tietävät.
Oi mikä ihana lause! Muutenkin tää koko kohta olis yks mun suosikeistani… se miten Jamesin silmien tuike oli siellä aurinkolasien piilossa ja "he molemmat tietävät". Jotenkin tää Jamesin ns. salailu silmiensä pilkkeestä symbolisoi jotenkin Teddyn ja Jamesin välistä suhdettakin. Toisaalta taas sit;

Sinä päivänä ruoho on aivan vihreää, vastaleikatun tuoksuista ja hiertää ihon puoliparantuneiden mustelmien näköisiksi, mutta muutaman viikon kuluttua mustelmat ovat totta.
Tätä lausetta mä jäin miettimään (kehuin tätä jo aiemmin, jumankauta mikä lause oikeesti!) Muutaman viikon kuluttua mustelmat ovat totta… mä en mitenkään aatellut tätä konkreettisesti. Mä ajattelin että ehkä se on vertauskuva; eka ruoho hiertää ihon puoliparantuneiden mustelmien näköseks mutta parin viikon päästä (varmaan silloin, kun James ei ole enää läsnä?) ne mustelmat onkin totta. Mut toisaalta, tää jälleen kerran kuvaa hyvin Teddyn ja Jamesin välistä suhdetta (tai kenties Teddyn ja Victoiren, en tiedä miten oot tän ite aattellut): mustelmat tulee ja menee, ne haihtuu kuitenkin ajan myötä. Aivan kuten tuossa upeassa runossakin sanottiin (But hearts don’t break, y’all, they bruise and get better) että kummankaan sydän ei ns. koskaan särkynyt, tuli vaan mustelmia jotka tuli ja meni. Et tää teksti näyttäytyi juurikin tuon lauseen myötä aika erilaisena mun mielestä: tästä ois voinut tulla hyvin angstista, mutta sä pidit tässä koko ajan toivoa yllä. Noi mustelmat voi symboloida ties mitä, mutta näin mä näin tän asian.

Victoiren suukot maistuvat mansikoilta, ja joskus tylsillä luennoilla nuokkuessaan Teddy miettii, miten se on edes mahdollista. Jamesin suu ei koskaan maistu yhtään miltään, eikä kuulemma Teddynkään, vaikka he olisivat syöneet mitä ennen pussailua.
Tää oli kans hieno kohta! Jotenkin mulle tuli oudosti tästä mieleen, että ehkä Victoirella on joku toinen tai jotain, sillä sen suukot maistuu mansikoille…. tai ehkä se on vain osa Victoiren lumovoimaa, tiedä häntä. Joka tapauksessa tää on aika hieno kohta monellakin tapaa, jos tästä lähtee ettimään vertauskuvia; miten James ei maistu millekään, Victoire mansikoille. Jotenkin se vain… kuvastaa sitä, miten ns. Victoiressa on sitä jotain, mitä Jamesissa ei oo. (Ei vaikka he olisivat syöneet ties mitä ennen pussailua.)

Oli hienoo, miten James valittiin huispauskapteeniksi, se ei kertonut siitä Teddylle ja että miten Teddy ei onnittele Jamesia, kun siitä tulee Kadlein Kanuunoiden (mun tietääkseni toi kirjotetaan tollei isolla) kapteeni (haha, mahtaa Ron olla ilonen, eiks se fanittanu tota joukkuetta?) Runokin sanoi kauniisti; Cemeteries are just the Earth’s way of not letting go. Let go. Jotenkin tästä tuli sellainen fiilis (ja tuosta lopusta, mun käsittääkseni siis Victoire oli se jolla oli voitonriemuinen ilme sillä se oli ihan mitä minä sanoin, ja sitten Teddy kysyy olethan aina minun) että Teddy ja James ei voinut tavallaan koskaan roikkua toisissaan, vaan niiden piti aina ns. pysytellä erillään. Miten ne ei toivottanut onnitteluja suoraan, vaan kaartaen. Ja miten upeasti toi runo sanoo, että hautausmaat ovat vain Maan tapa olla päästämättä irti (joo vapaa suomennos), että päästä irti. Teddy jotenkin tuntui roikkuvan vain ja ainoastaan Victoiressa. Kuten tästäkin sen näkee;

Hänen suunsa käy taukoamatta, mutta Teddy kuuntelee mielellään, sillä hän tietää kuinka helposti Victoire löytäisi jutuilleen muitakin kuuntelijoita.
Että Victoire voi aina löytää jonkun toisen, Teddy ei. Se on aika surullista oikeastaan. Teddy on jotenkin kovin takertunut Victoireen ja riippuvainen siitä. James taas… no James on James. Menee miten lystää missä lystää. Teddy sit taas seisoo puun ja kuoren välissä. Siitä tuli jotenkin ihanan avuton kuva (haha).

(James vihaa valkoista.)
No tää lopetuslause oli aika jännä! Että Victoire eka päättää maalata kolean Englannin talven keskelle kirsikanpunaisen seinän…. ja sitten kuitenkin James vihaa valkoista. Jooh, sä aukaisit mulle tätä vähän, että sillä viitattiin häihin (sen ymmärsin, jee!) ja että James ei halunnut tehdä Teddystä mitään sellaista, oli Victoirea tai ei, mutta mä taas ihan ekaks yhdistin ton kohan siihen seinän maalaamiseen. Että miten Jameskin vihasi valkoista ja että Teddy olisi ns. sen takia suostunut siihen seinän maalaamiseen Victoiren kanssa, haha. Mut joo, ymmärrän myös ton häävertauksen.

Tää oli ehdottomasti mun lemppariteksti sulta, vaikka tää oli sun muiden tekstien tapaan hyvin tulkinnanvarainen. Musta kuitenkin tuntuu että sä alat koko ajan mennä "parempaan" suuntaan eli sun teksti on paljon selkeämpää näinä päivinä kuin esim. pari vuotta sitten. Siellä oli vielä kamalasti hienoja sanoja ja lauseita sun tyylille uskollisina, mutta tää rakenne on muuttunut musta aika paljon. Sä nykyään kirjoitat enemmän sellaisia lauseita, jotka näyttää päällisin puolin hyvin simppeleiltä ja selkeiltä, mutta joiden alla piilee ties mitä vaaroja. Sun teksti on kuin mustaa jäätä; sellaista, misson lunta päällä ja sitten voikin yllättyä siitä jäästä, jollei ole varuillaan. Voi olla, että mä myös saatan välillä liikaa ylitulkita, mutta mun mielestä nää tulkinnanvaraiset tekstit ansaitsee sen. Tiedän, ettei tää mun näkemys oo ehdoton totuus eikä varmaan lähellekään sitä, mitä sä ajattelit kirjoittaessas, mut se sun teksteissä onkin hienointa; miten samat sanat ja lauseet voi näyttäytyä niin erilaisena eri ihmisille.

Jos sä vielä kirjotat lisää Teddy/Jamesia tai Teddy/Victoirea tai nimenomaan kumpaakin sekaisin, niin huh, voit olla varma että saat musta taas lukijan! (Okei, saat lukijan musta mille tahansa sun tekstilles.) Tää oli jotain sanoinkuvaamattoman huikeeta ja mä taatusti tulostaisin tän talteen pöytälaatikkooni, jos mun tulostin suostuis yhteistyöhön. Ehdottomasti paras teksti sulta, ehdottomasti yksi parhaimmista — ellei jopa paras — teksti Finistä ja — no, mä oon sanaton. Tietty pitää ottaa huomioon, että tuolla lempiparituksella oli tässä oma osuutensa… kuitenkin, kiitos miljoonasti, oot ihana! <3

Ps. Ai niin, piti vielä sanoa, että oli hienoo miten sait tuon jumalaisen runon tähän solmittua näin kamalan kauniisti! En voi kuin ihailla. Teit todellakin oikeutta tuolle runolle.
Pps. En jaksa lukea kommenttiani uudestaan, pahoitteluni kirjoitusvirheistä.

[Vanamo]

Ihan uskomattoman kaunista. Sellaista soljuvaa, nätiksi naamioitua karuutta ja aaaa. Täydellistä.

En ole (edelleenkään) koko Potter-fandomiin tutustunut kuin vaan pienin pintaraapaisuin leffojen kautta, joten luonnollisesti minulta meni varmaan jokin pointti tai tarkoitus ohi. Mutta eipä tuo minua haitannut, tämä teksti on lukemisen arvoinen itse kauniiden sanojenkin vuoksi. Olet rakentanut omalaatuisen kokonaisuuden yksittäisistä hetkistä.

Sinä päivänä ruoho on aivan vihreää, vastaleikatun tuoksuista ja hiertää ihon puoliparantuneiden mustelmien näköisiksi, mutta muutaman viikon kuluttua mustelmat ovat totta.

fierté jo lainailikin näitä sanakauneuksia, mutta tämä on vaan niin kertakaikkisen ihana lause, että pakko ottaa sitä esille näin toistamiseen. (anteeksi fierté, en lukenut koko kommenttiasi kovin huolellisesti, joten toivottavasti en toista vain samoja asioita kuin sinä (: )

"Voi hitto", sanoo James onnistuttuaan ensimmäistä kertaa muuttamaan rotan pikariksi toisella luokalla.
"Ei helvetti!" huutaa James kun Rohkelikko voittaa huispausmestaruuden. James on jahtaaja ja joukkueensa nuorin, vasta neljäntoista.
"Jumalauta", James virnistää saadessaan Virvatuli 9800-luudan syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltaan.

Tykästyin myös tähän pätkään. Siitä tulee ajan kulku esille niin hienolla tavalla.

Olen tosi tyytyväinen, että nappasin tämän tekstin luettavaksi kommenttikampanjasta. Pahoittelut kommentin laadusta, fandomnolona pelkään selittäväni jotain koomista ihan ladun vierestä. (; Kiitokset huikeasta lukukokemuksesta. ♥

[Kharon]

Jepjep, tämäkin lojunut kommentointi-listallani heti ilmestymisestään asti, ja nyt kyllä nappaan itseäni niskasta kiinni ja kommentoin! Täähän oli ihan älyttömän hyvä - otsikko ehkä vähän mietitytti mua, en nykyään niin innostu tuollaisista sulkeilla tehostetuista lauseista, mutta tuosta Konfettisateesta kyllä tykkään nimenä kovastikin. :--)

Ihana kun olit kuvannut hahmot vähän erilaisena kuin millaisena olen yleensä heidät lukenut. Teddy ei ollut niin vastuuton & välinpitämätön & villi, se vaikutti aika vaisulta oikeastaan tässä tekstissä, mutta näen sen silti hyvin omana itsenään. Jamesin hahmo oli sitten Teddyä "villimpi" ja pirtsakampi, toi kiroilu-kohta oli ihan hirveän ihana ja kertoi paljon sällin luonteesta (vaikka mietin että miksi siinä kohdassa on nuo ylimääräiset rivinvälit?). Mutta Victoire. Victoireen rakastuin, koska oon jo melkein lipsunut siihen uskoon että se on nimenomaan Fleuriin tullut, melkein pienoiskappale äidistään, ja tässä se oli niin ihanan toimelias Weasley että ah. <3 Mielikuvat meni säpäleiksi ja mä rakastuin. Tuosta Victoiresta lukisin mielelläni lisääkin!

Oon joitakin sun tekstejä selaillut (en ole lukenut tarpeeksi kommentoidakseni, anteeksi), ja niissä on mun makuun ehkä hieman liian epäselviä lauserakenteita ja kuvailuja, mutta tämä oli juuri sopiva ja tasapainoinen. Tarpeeksi "vaikea" (esim. tuossa lopussa, joka oli täydellinen ja hitto vie lopetusten aatelia) mutta kuitenkin yksinkertaisen kauniisti kuvailtu. Nautin lukemisesta kovasti, tarina kulki kevyesti soljuen eteenpäin ja, kuten jo mainitsin, hahmot ja heidän välinsä oli kuvattu likimain täydellisesti. Lempipätkäni oli ehkä tuo Victoiren ja Teddyn seinänmaalaus-kohta, siinä oli jotenkin lämmin ja välitön tunnelma noiden kahden välillä (vaikka pinnan alla ehkä piilikin jotain, niin kuin aina piilee).

Tykkäsin kovasti tarinasta, kiitoksia lukunautinnosta! :---)

[shaya]

fierté, hienovaraisista vihjeistäs huolimatta oot kyllä mun lempikommentoija tuon kommentin jälkeen! <3 Haha kiitos virheiden poimimisesta, idk miten ne nyt noin on päässeet lipsumaan sekä mun että kahden esilukijan silmien ohi, mutta nohh. Virvatuli 9800 sit... lol oli pakko keksiä jotain kun ei niitä Tulisalamoita ja Puhtolakaisuja nyt sataa vuotta valmisteta, ja tulos oli tää! Tykkäsin tosi paljojn kirjottaa Victoirea tässä ficissä - niin ku sä tuolta jo poimitkin, se tasapaino Weasleyn ja Fleurin välillä on musta kiinnostava. En halunnut tehdä siitä mitään uhria, vaikka kolmiodraamaa olikin, koska se ei musta sopisi Fleurin tyttärelle eikä toisaalta myöskään kukaan Molly Weasleyn jälkeläinen varmaan jäisi tuleen makaamaan, jos nyt näin vois sanoa. Mut sillä ei ole ketään muuta, mitä pohdit tuolla - Victoire maistuu mansikoille koska siinä on ripaus veelaa, ja se on Teddylle aina tavallaan sellainen saavuttamaton ja et mitä se katsoo ylöspäin. Mustelmat sitten, no joo. Itse ajattelin sen sekä konkreettisesti että vertauskuvana - Teddyn ja Jamesin suhde alkaa tuosta kesäpäivästä, ja niiden suhde on tosi erilainen kuin Teddyn ja Victoiren (ns. ohikiitävä ja raju vs. kestävä ja sellanen enemmän casual), joten mustelmat on kyllä konkreettisia tässä tarinassa, mutta myös tuo runon kohta on siinä läsnä. Teddy ja James on alusta alkaenkin niin ku mustelmia; tapahtuu vahingossa ja sattuu ja aikanaa kuitenki paranee kokonaan. Mulla on joku jännä fiksaatio sellaisiin suhteisiin, joissa kaksi ihmistä välittää ja ehkä rakastaakin toisiaan, mut syystä tai toisesta ne ei vaan oo tarkoitettu olemaan yhdessä. Sellanen faith without destiny kinda thing. Joten se on se Jamesin ja Teddyn pointti mun päässä. Kadlein kanuunat (w/e sit kirjotetaankaan) valitsin muuten ihan puhtaasti Ronin perusteella, haha. Ja sit hääkohta! Se maalaus - sen voi ajatella niin kuin sä, ja sit niinku mä, ja sit myös niin, että koska Victoire on Weasley ja imo myös älykäs, niin se tietää (ainakin tarpeeksi) ja maalaa valkoiset seinät punaisiksi, koska se on punainen ja James, joka vihaa valkoista, on Teddylle jotain muuta. You know? Mutta hei kiitos ihan mielettömästi sun kommentista, sain siitä niiin paljon irti että vieläkin kun luen sen (oon lukenut jo monta kertaa!) niin saan siitä erilaisii juttui irti ja nii. Pohdiskelevat kommentit. <3 Ja paras oli ehdottomasti se osa, jos onnistuin tekemään edes vähän oikeutta We were emergenciesille, joka on vaan upein.

Vanamo, itse oot täydellinen! Ja no worries - mun tekstit ainakaan ei pohjaa kovin vahvasti leffoihin tai kirjoihin, koska en ole edes lukenut/nähnyt kaikkia - basically oon vaan laiska luomaan omia hahmojani. Tykkään kirjoittaa ensisijaisesti ihmisistä (ja rakkaudesta, oh the cliche!), joten fandomin tunteminen ei oo olennaista muuten kuin satunnaisesti sen kannalta, että tietää mistä nää hahmot on tulleet, miksi ne on sitä mitä ne on, joten tuskin missasit mitään olennaisia pointteja! Lainaamasi kohdat on myös mun suosikkeja - jos nyt näin voi omasta tekstistään sanoa, lol - joten hihi kivaa jos löysit niistä myös jotakin. Oon iloinen että valitsit tän tekstin fandomista huolimatta ja toivottavasti piditkin - kiitos paljon kommentistasi! <3

iitta, oon iloinen että nappasit! Pikkulinnut lauloi mulle myös pienestä onnettomuudesa joka sulla kävi kommentin kanssa - joten kiitos että vaivauduit vielä uudelleen! Otsikot tosiaan on aika pitkälle makuasia ja aina sellaista veitsenterällä tanssahtelua (jos nyt dramaattisia ollaan), otsikkohan se kuitenkin ensimmäisenä joko kiinnittää tai ei kiinnitä ihmisten huomion. Kiva siis jos tykkäsit Konfettisateista (edes siitä ekasta osasta) - ja toivottavasti sen merkitys myös aukesi, ettei jäänyt ihan randomsanaksi vain. En itse kauheasti lue 3rdgeniä, joten se on varmaan päälimmäisin syy, miksi hahmot tässä oli erilaisia kuin yleensä - en kirjoita näistä hirveästi, mutta aika vapauttavaahan se on, kun saa tavallaan luoda nimille persoonat periaatteessa vapaasti. Musta Victoire on sekoitus Weasleyitä ja Fleuria (niinku tuossa fiertélle jo sanoinkin); toimelias, mut kuitenkin sillä tavalla, että se ei vaan odota vaan osaa myös sanoa Teddylle että nyt loppuu tää pelleily, sellainen omantunnonarvoinen kuin Fleurkin. Ylimääräiset rivivälit... emmä tiiä, tbh. Muuten vaa, tyyliseikka eiks je! :--D Kiitos kommentista kuitenkin vielä, mukavaa jos pidit! <3

[Letizia]

Kumpikaan paritus ei kuulu normilukemistooni ja suhteeni niihin on aika neutraali, mutta pidin tästä tekstistä kovasti! ^^

Tässä oli herkullisia yksityiskohtia, ja tuo Jamesin tapa kiroilla hyvällä tuulella on erityisen mainio. Tykkään aina (erityisesti lyhyessä tekstissä), kun hahmolle on annettu jokin ominaisuus, joka kuvaa häntä (tai ainakin jotakin puolta hänessä) paljon tehokkaammin kuin adjektiivilitaniat. Tuossa on tosin pieni kielioppi(?)virhe: "James tapaa kiroilla" olisi oikeakielisempi sanoa "Jamesilla on tapana kiroilla." (Edit: piti vielä lisätä, kun törmäsin tähän uudestaan ja kuulostan ehkä kamalalta kielipoliisilta. Mainitsin tuosta siksi, että mielestäni tässä ei saavuteta sääntöjen rikkomisella mitään lisäarvoa, ja se särähtää korvaan muutoin niin vahvassa ja tyylikkäässä tekstissä, mutta lienee toki makuasiakin.)

Joissain kohden tarinan kulku oli aavistuksen vaikeaselkoinen, mutta toisaalta "avoimet päät" ja tulkinnanvaraisuus eivät minua haittaa. Jäin tässä ihan mielelläni miettimään, että millainen henkilö Teddy loppujen lopuksi on ja mitä hän oikeastaan halusi.

Tykkäsin Victoirestasi, koska jo muutamista lauseista tulee ilmi, ettei hän ole pelkkä toisinto Fleurista. (Ihan itse, koska Victoire on Weasley ja osaa kyllä nämä hommat.)

[shaya]

letizia, apua ensinnäkin kun vastailen näin myöhässä, mutta sun kommentti on kyllä aikaisemminkin luettu, ei huolta! Haha, itse asiassa kelasin itsekin tämän kirjoitettuani että onko se tapaa se oikea muoto, joten kiitos korjauksesta. Avoimet loput ja tulkinnanvaraisuus sitten taas ovat minulle kirjoittajana hyvin tyypillisiä - ymmärrän että toiset ei niistä pidä, mutta kiva kuitenkin, jos sua ei häirinnyt! Teddyn hahmoa eri tavalla tulkitsemalla tekstikin muuttuu, ja mulle erilaiset tulkinnat antaa tosi paljon, siksi näin. Mua henkilökohtaisesti myös ärsyttää se, että joskus Victoire tulkitaan Fleurin kopiona, joten ihana kuulla että pidit tästäkin versiosta! Tarkoitus olikin myös tuoda vähän erilaista näkökulmaa näistä hahmoista - heistä tuntuu olevan aika laaja fanon noin yleisesti, vaikka canonin mukaan heidän luonteista ei ookaan paljon kerrottu, enkä halunnut käyttää niitä vaan luoda ihan omanlaiseni hahmot, tavallaan. Kiitos vielä hurjasti kommentistasi!

[RoastedGarlic]

Kovin kaunis ja näppärä ficci. Rakenne toimii, pituus toimii. Hahmot toimivat, mutta näiden hahmojen kanssa nyt onkin loputtomasti tulkinnanvaraa, kun canon ei sano oikeastaan mitään. Tarina toimii ja sattuu sydämeen myös. (Haluan että kaikki Weasleyt ovat onnellisia.) Niin, kaiken kaikkiaan - kiitos tästä.