Author: mudblood.
Fandom: Glee
Genre: drama/romance
Rating: S // Neme lisäsi ikärajan myös otsikkoon!
Pairing: Pääparituksena Finchel ja St. Berry, mutta muitakin parituksia mukana
Summary: Oli mennyt vuosi siitä kun Glee-klubi valmistui, ja Mr. Schuester ikävöi oppilaitaan kovasti.
En omista yhtäkään hahmoa valitettavasti. Idea tähän syntyi kun luin fanfiction.net:issä jotain ficciä - joka alkoi samalla juonella, ja halusin toteuttaa tämän suomeksi. Tämä on ensimmäinen ficcini jonka olen ikinä kirjoittanut, joten olen pahoillani jos tästä ei tule yhtään mitään!
Osa 1
Eräänä päivänä Mr. Schuester oli istunut koulun opettajanhuoneessa kahvilla, ja saanut loistavan tai vähemmän loistavan idean – koota kaikki ”lapset” koolle. Ikään kuin luokkakokous. Muisteltaisiin vanhoja, katsottaisiin pätkiä esityksistä ja muuta mukavaa – vaan eihän hän millään tiennyt mikä katastrofi luokkakokouksesta tulisikaan.
Luokkakokous oli sijoitettu kuudennelletoista päivälle syyskuussa, kello kaksitoista aamupäivästä. Mr. Schuester oli lähettänyt kutsut oppilailleen, ja jokainen oli vastannut myöntävästi. He olivat sopineet tapaavansa luokkahuoneessa jossa he harjoittelivat aina laulujaan, ja tällä hetkellä Will istui pöytänsä takana, ja odotti innolla oppilaitaan saapuvaksi. Kello oli viisi minuuttia yli kaksitoista, kun Tina & Mike kävelivät käsi kädessä huoneeseen, hymy huulillaan.
”Tina! Mike!”, Mr. Schuester huudahti, ja lähestulkoon pomppasi ylös tuoliltaan. Hän käveli hyvin nopeasti kaksikon luokse, ja antoi kummallekin suuren rutistuksen – Tinan kohdalla hän kuuli tytön vingahtavan pienesti, ja perääntyi hiukan.
”Ei niin paljon voimaa, hän on raskaana”, Mike kuiskasi, ja hetken aikaa tuijotettuaan Herra Schuesterista tuntui siltä että hän olisi voinut hypätä katosta läpi.
”Mitä? Raskaana?”, hän huudahti, ja Tina hakeutui Miken kainaloon, he näyttivät hiukan pelokkailta.
”Tämähän on… tämähän on…”, hän änkytti. Kamalaa? Ihanaa? Uskomatonta? Teini-äiti!
Mike ja Tina odottivat pelokkaina miten hän päättäisi lauseensa.
”Olen niin onnellinen puolestanne”, Mr. Schuester päätti lopulta sanoa, ja hän tunsi miten pala nousi hänen kurkkuunsa. Kuvitella – hänen pikkuiset oppilaansa – vieläkin yhdessä ja vieläpä raskaana!
Muutaman minuutin kuluttua Brittany & Santana kävelivät sisään huoneeseen, ja he saivat suunnilleen samanlaisen vastaanoton. Eikä mennyt hetkeäkään, kun Finn ja Puck saapuivat huoneeseen – kainalossaan samppanjapullo – ja heti heidän perässä huoneeseen tallustelivat Kurt ja Blaine.
”Minä alan pian itkeä. Ihanaa nähdä teitä kaikkia!”, Kurt hihkaisi, ja hän ryntäsi halaamaan Tinaa.
”Ai että raskaana?”, Finn ihmetteli kun Mike oli kailottanut Tinan tilasta heti heidän saavuttuaan. Finn ei voinut sille mitään, että automaattisesti hänen päähänsä putkahti kuva Rachelista suuren mahan kanssa, Finnin kainalossa ja kuinka he kertoisivat muille miten Rachel olisi raskaana.”Mike, senkin sonni”, Puckin ääni herätti Finnin pilvilinnoistaan, ja Mr. Schuester purskahti nauruun. Hänen mielestään oli niin mahtavaa nähdä taas hänen loistavia oppilaitaan, heittämässä samanlaista juttua mitä he tapasivat heittää opiskellessaan täällä.
Kun Mercedes saapui huoneeseen, hän suurin piirtein kirkui. Totta kai hän jo tiesi Tinan raskaudesta, olivathan tytöt sen verran hyvissä väleissä ja kertoivat heti kaikesta toisilleen. Miehet kai… halusivat pitää asiat omana tietonaan, tai jotain.
”Tytöt!”, hän kiljaisi, ja ryntäsi halaamaan Brittanya, sen jälkeen Santanaa, ja viimeiseksi Tinaa.
”Voi kulta! En voi uskoa tätä! Kai minusta tulee sen ykköstäti?”, Mercedes virnisti, ja kumartui Tinan mahan kohdalle.
”Heippa, täällä on sinun suosikkitätisi. Teen sinusta niin suuren diivan että äitisi rupeaa inhoamaan sinua”, hän jutteli mahalle, ja Tina ja Mike pyörittivät huvittuneina silmiään.
Kun kaikki olivat vaihtaneet kuulumiset ja seurustelleet tovin, oviaukosta sisään käveli Sam, jonka käsipuolessa roikkui Quinn. Quinn oli hankkinut pidennykset – tai niin kaikki ainakin päättelivät, sillä naisen hiukset olivat tällä hetkellä paljon yli rintojen. Sam näytti yhtä komealta kuten ennenkin, ja Puck läimäytti heti ylävitosen miehen kanssa.
”Sam, mitä äijä!”, hän karjahti, ja Sam virnisti.
”Hyvää hyvää, entäs muija?”, tuo sanoi hymy huulillaan, ja Puck näytti samalla aikaa ärsyyntyneeltä ja huvittuneelta.
”Hyvin menee. Minä ja Lauren ollaan vieläkin yhdessä”, hän ilmoitti säteillen.
”Wow, sinussa on kyllä kestämistä, ihmettelen suuresti”, Santana kommentoi takaa, ja näytti kieltään.
”Mikä tuo on?”, Quinn kysyi kauhuissaan, ja Santana näytti pelästyneeltä.
”Mikä?”, hän kysyi, ja Mr. Schuester oli myös siirtynyt lähemmäksi. Oliko se kielikoru? Voi herranjumala, nämä lapsethan ovat tosiaan aikuistuneet. Pamahtavat paksuksi, ottavat lävistyksiä, hankkivat lisähiuksia…
”Se on kielikoru”, Santana naurahti, ja Brittany nyökytteli innokkaasti vierellä.
”Ja se tuntuu kivalta”, hän möläytti hymy huulillaan, ja Santana läimäytti kätensä otsalleen.
”Britt, kulta, olisit voinut jättää tuon sanomatta”, hän hymähti, ja Sam revähti nauruun.
”Artie ei pääse tulemaan. Hän lähettää kaikille terveisiä ja toivoo näkevänsä meidät pian”, Mike sanoi kun kello oli viisitoista vaille yksi. Luokkakokouksella ei ollut aikarajaa, he pysyivät täällä niin kauan kuin halusivat. Mr. Schuester oli peruuttanut kaikki työtuntinsa tänään, hän halusi viettää aikansa entisten oppilaidensa kanssa. Sue Sylvesterkin oli käynyt tervehtimässä lapset, mutta hyvin nopeasti – hänellä oli kova kiire.
”Missä Rachel on?”, Quinn kysyi, ja ennen sitä kukaan ei ollut edes ottanut Rachelia puheeksi – olikohan kukaan edes huomannut hänen puuttuvan? Tai siis kukaan muu kuin Finn.
Koko ajan Finn oli ajatellut vain yhtä ihmistä – Rachelia. Hän oli toivonut että olisi voinut hyvittää tytölle kaiken mitä oli tehnyt väärin sinä päivänä kun he valmistuivat. Miksi hän ikinä oli ollut niin tyhmä että työnsi tytön siihen junaan? Miksi hän oli sanonut että lähtee armeijaan? Miksi helvetissä hän oli ollut niin idiootti? Hänen mielestään se oli naurettavaa, sillä hän tiesi ettei voisi selviytyä ilman Rachelia. Rachel oli hänen koko maailmansa. Ja hän oli antanut koko maailmansa lähteä noin vain New Yorkkiin. Totta kai hän halusi että Rachelista tulisi tähti, mutta olisihan Finn ihan hyvin voinut lähteä mukaan, ja asua pienessä kaksiossa Rachelin kanssa, ja etsiä itselleen jostain töitä. Mitä vain että he olisivat saaneet olla kahdestaan.
”Varmasti pian tääl-”, Tina oli sanomassa, kun Rachel astui jo ovesta sisään. Hänellä oli päällään musta ihoa myöten menevä musta olkaimeton mekko ja beiget korkokengät. Hänen hiuksensa olivat nostettu kauniille nutturalle hänen täydellisen siron päänsä päälle, ja naamassaan hänellä oli kevyt kerros meikkiä.
”Hei”, hän sanoi, ja se oli ainoa sana mikä vaadittiin murtamaan hiljaisuus siinä huoneessa – jokainen – paitsi Finn – juoksi halaamaan Rachelia, ja nainen purskahti kyyneliin.
”Minulla on ollut ihan kamala ikävä teitä kaikkia”, hän nyyhkytti, ja sitten hän veti Tinan pois ihmismassasta.
”Voi kultaseni, olen niin onnellinen!”, Rachel sanoi ja hymyili suu korvissa asti.
”Mike, sinusta tulee loistava isä!”, hän kehui, ja Mike näytti sillä hetkellä maailman onnellisimmalta mieheltä.
Kun jokainen oli jälleen kerran vaihtanut kuulumiset, Rachel peruutti takaisin oviaukkoon, jotta voisi katsella jokaista henkilöä pitkästä aikaa. Hän oli ikävöinyt opiskelukavereitaan valtavasti ollessaan New Yorkissa. Hänen huoneensa seinät olivat täynnä yhteisiä kuvia, jotka oli kehystetty.
Nainen antoi katseensa kiertää jokaisessa henkilössä joka huoneessa oli, mutta se pysähtyi lopulta Finniin, jonka hymy nousi vielä enemmän heidän katseiden kohdatessaan. Finnin teki mieli vain marssia siihen ja suudella Rachelin huulet rohtuneiksi, ja niin hän aikoikin tehdä. Yksi askel. Toinen. Kolmas. Pian hän olisi Rachelin kohdalla. Neljäs. Viides. Juuri kun hän oli laittamassa kätensä Rachelin vyötärölle, siihen ilmestyi toinen. Paljon ruskeampi, paljon suurempi – paljon vieraampi. Finnin katse nousi hitaasti Rachelin täydellisiltä vyötäisiltä kättä pitkin ylöspäin, ja hänen naamansa valahti kohdatessaan terävät kasvonpiirteet, joita kehysti vaaleanruskea kiharainen tukka.
”Haluaisin esitellä uuden ja ei niin uuden poikaystäväni, Jessen”, Rachel sanoi hymyillen.
--
Sellainen oli sitten 1 luku. Risuja, ruusuja?
