Title – Lasikyyneleet
Author – Nemena
Idea – Pitkään muhinut päässäni
Disclaimer – Teksti kuuluu minulle & kaikki muu J.K. Rowlingille.
Pairing – Lily/Severus
Ikäraja – S
A/N: Tällainen lyhyt oneshot Harry Potter – ficci putkahti esiin, toivon että nautit. Huomioi että tämä on oneshot eli ei siis jatku.
// Scarlett lisäsi ikärajan myös otsikkoon
HARRY POTTER FANFIC – Lasikyyneleet
Kaunis punaisen, oranssin ja keltaisen välimaastossa oleva väri värjäsi taivaan Tylypahkan yllä kauniin näköiseksi. Täys hiljaisuus oli laskeutunut vanhan linnan ylle ja sen rikkoi ainoastaan vaimeasti kuuluvien lintujen sirkutus ja satunnaiset Kielletystä metsästä kuuluvat äänet. Puitten lehdet olivat muuttuneet kauniin kellertäviksi ja yksi toisensa jälkeen lehdistä tippui alas puusta ja puun alle alkoi kertyä paljon lehtiä. Kuitenkin hiljaisuuden rikkoi vihan ja surun sekoittama ääni ja neljän jalan askeleet. Niiskutusta ja väittelyä.
”Olen todella pahoillani. En minä oikeasti...” Luihuisen huiviin käpertynyt poika sanoi punahiuksiselle pisamakasvoiselle tytölle joka näytti hyvin vihaiselta.
”Et oikeasti tarkoittanut. Et usko tuota itsekkään”, tyttö sanoi kylmästi ja parivaljakko käveli juuri sen lehtiään pudottaneen puun luokse.
”Lily, minä vain... se vain lipsahti ja kun ystävänikin olivat siinä ja”, poika sanoi mutta lopetti ja hänen kalpeille kasvoilleen kohosi punaa.
”Sinun ystäväsi oliva siinä? Luulen että voit kutsua minua pelkäksi Lilyksi vaikka ystäväsi olisivatkin paikalla”, Lily sanoi vihaisesti.
”Mutta silloin he eivät haluaisi olla ystäviäni. Heidän mielestään olet..., no, olet jästisyntyinen”, poika sanoi punastuen vielä enemmän.
”Muistatko kun sanoit että ei haittaisi vaikka olisinkin jästisyntyinen? Varmasti sinä muistat sen Severus”, Lily sanoi ja katsoi Severusta kulmiaan kurtistaen ja jatkoi:
”Mutta silti me olemme tässä.”
Severusta hävetti. Häntä hävetti aivan oikeasti.
”Ei minua haittaa vaikka oletkin jästisyntyinen”, Severus sanoi.
”Mutta ystäviäsi haittaa ja jos heitä haittaa niin sinuakin haittaa”, Lily sanoi ja hänen silmiinsä kihosi kyyneleitä.
”Ja sinä valitse heidät mielummin kuin minut”, Lily sanoi pikkulapsen lailla nyyhkyttäen.
”Lily, minä jättäisi sinua mistään hinnasta”, Severus sanoi.
”Olisin iloinen jos antaisit minulle anteeksi, koska jos et, no, en tiedä miten pystyn elämään”, Severus sanoi vakavana.
”Tiedän että sanoin pahasti ja en voi perua sanojani”, Severus sanoi.
Silloin hän otti taikasauvansa esiin ja taikoi Lilyn kyyneleistä lasisia ja asetti ne hellästi punapään käsille ja kuiskasi hiljaa:
”Mutta minä rakastan sinua, Lily.”