Otsikko: Heikko
Kirjoittaja: Mightyena
Fandom: BBC!Merlin
Genre: Angst & draama
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Arthur/Gwen + Merlin, Gaius ja Uther on myös mainittu.
Disclaimer: Merlin kuuluu luojilleen ja minä en ansaitse tällä mitään.
Haaste: Yksilön elämänkaari. Arthur on tässä nuori aikuinen. (:
Summary: Todellinen heikkous on sitä, ettei pysty tekemään sitä, mikä on oikein. Ei pysty, eikä edes halua. Arthur ei pidä heikkoudesta.A/N: Tuota. Olen tuskaillut tämän kanssa jo melko kauan, miettien, että miten tätä voisi parantaa ja nyt tulin siihen lopputulokseen, että tämä on julkaisukunnossa. Tämä on Arthurin myöhästynyt teiniangsti? ;3 Olen sitä mieltä, että kaikki itsevarmat tyypit ovat jossain vaiheessa epäilleet itseään, ja tämä on se vaihe Arthurin näkökulmasta. Yritin tahallani luoda kontrastia aikaisemmin kirjoittamaani Arthur-ficciin
(ei, tämä ei ollut piilomainontaa). Kommentit olisi ihania. ♥
Minä en muuten erityisemmin sarjassa pidä Arthur/Gwenistä, koska se rakastuminen on jotenkin huonosti toteutttu. Yritän varmaan jatkossa muita parituksia. (:~~~~~~~~~~
Heikko
Ikkunan läpi päivän viimeiset auringonsäteet hyväilivät vielä hetken Arthurin ihoa ennen kuin ne kuolivat ja katosivat. Sillä hetkellä tuli pilkkopimeää. Ihmiset lukitsivat ovensa, kävivät makuulle ja yrittivät levätä tarpeeksi seuraavaa päivää varten. Yön lapset, velhot ja kulkurit hiipivät äänettä yössä.
Arthur rutisti toisen kehon omaansa vasten, painoi päänsä hänen hiuksiinsa, toivoi tämän hetken kestävän vielä hiukan pidempään. Hänen sylissänsä Gwenin hengitys oli jännittynyttä ja katkonaista.
Arthur ei millään saanut ajetuksi pois mielestään sitä faktaa, että hän ei ollut ainoa, ketä tämä tyttö rakastaa. Ja vaikka se fakta satuttikin häntä, hän ei sanonut mitään. Koska hän ei halunnut pilata sitä, mitä heillä oli. Koska hän ei tiennyt, miten ottaisi asian puheeksi. Koska hän ei ollut varma, hyötyisikö hän siitä ylipäätään mitenkään. Mutta ennen kaikkea, koska...
...Rakkaus tekee heikoksi.Todellinen heikkous on sitä, ettei pysty tekemään sitä, mikä on oikein. Ei pysty, eikä edes halua. Arthur ei pidä heikkoudesta.
"Varokaa, että ette syö taas liikaa, herra. Kohta ette enää saa vyötänne kiinni."
Merlin hymyili leveästi. Arthur mulkaisi häntä nopeasti, muttei voinut pidätellä (hiukan epäuskoista) hymyään. Ei prinssille kuuluisi sanoa tuollaisia päivästä toiseen. Arthur voisi laittaa vaikka päänsä pantiksi, että Merlin herroittelikin ihan vain kiusallaan. Niinpä niin.
Kuka nyt heikkoa kunnioittaisi?"Arthur", Gaius sanoi painokkaasti, "sinun täytyy ryhtyä sijaishallitsijaksi. Kun isäsi on tuossa kunnossa, tämä kuningaskunta hajoaa pian hänen käsiinsä."
Arthurin sisällä kiehahti. Hän hillitsi halunsa heitellä tavaroita ja huutaa vain niukasti.
"En aio syrjäyttää isääni", Arthur totesi ja kääntyi poistuakseen huoneesta.
Hän käveli ripeästi, sydän jyskyttäen. Hän halusi hetkeksi pois tästä kaikesta, jonnekin, missä ei tarvitsisi olla huolissaan itsestään tai kenestäkään muusta. Hänen askeleensa kaikuivat tyhjillä käytävillä, ikään kuin koko linna haluaisi todistella, miten yksin ja epätoivoinen hän oman mielensä kanssa olikaan.
Niin kuin kaikki muutkin, prinssi Arthur Pendragon on heikko. Niin kuin kaikkia muitakin, prinssi Arthur Pendragonia pelottaa oma heikkoutensa.
Rakkaus tekee heikoksi, heikkous tekee epätoivoiseksi.Siitä huolimatta hänen kaikuvat askeleensa vaikuttivat päättäväisiltä linnan tyhjillä käytävillä.