Huhhuh, pitäisikö tässä yrittää jotain ymmärrettävää kirjoittaa...
Ensinnäkin voin sanoa, että enne peliä vähän huolestutti. Italia oli nostanut pelinsä tasoa koko ajan, ja jotkut pelaajat olivat nousseet loistavalla pelillään esiin. (Tarvitseeko Pirloa edes mainita? Se äijä on ollut aivan jäätävä näissä kisoissa. Uskomaton peliäly ja loistavia yksilösuorituksia, joista ehkä näkyvimpänä esimerkkinä rankkarikisan panenkat.) Espanjan välierä taas ei todellakaan mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Portugali tuotti paljon vaikeuksia, ja tehottomuus tuli jälleen kerran esiin.
Kaiken tuon takia en olisi kyllä ikinä uskonut, että peli päättyy Espanjalle näin ylivoimaisesti. Itse olisin veikannut 2-1 -voittoa La Rojalle, enkä olisi ihmetellyt jatkoaikaakaan... Toisinpa kävi. Italia pysyi kummallakin puoliajalla kyydissä ensimmäiset 10 minuuttia, ja sen jälkeen Espanja pääsi pyörittämään. Erona moniin muihin samantapaisiin peleihin olivat nuo lukemat, joissa ei ollut tehottomuudesta tietoakaan. Jotenkin peli oli ihan erinäköistä ja parempaa kuin aiemmissa matseissa. Etenkin Jordi Alban ja Matan maalit saivat aikaan järjettömiä squeeee-reaktioita. Alba oli kisoissa ihan helvetin hyvä, enkä ihmettele yhtään, että Barcelona ehti jo miehen kaapata. Oli hieno juttu, että hän sai kruunata turnauksensa finaalimaalilla. Matalle minulla taas on aina ollut jonkinlainen softspot sydämessäni, ja varsin lyhyen kentälläolon jälkeen tehty maali lämmitti mieltä... Torres pelasi myös yllättävän vahvan matsin. Maali ja maalisyöttö - ei hullumpaa. Riittivätkö tuo maalisyöttö ja miehen vähäiset peliminuutit siis siihen kultakenkään? Sillä täytyy kyllä sanoa, että jos näin on, niin tuo tuli pikkuisen puskista
Juhlintoja oli taas kerran ihana seurata, vaikkei rakas YLE(<123) voinut näköjään niitä kovin kauaa näyttää. Sesen ja Cescin muistopaidat olivat hienoja ja koskettavia eleitä. Footballers' Babies FC taas oli ehkä maailman suloisin ilmestys! Ensin kyllä vähän nauratti, kun niitä lapsia alkoi tulla katsomosta pelaajien syliin ihan kuin liukuhihnalta
Tuli vähän sellainen "Mistä näitä lapsia oikein tulee?" -fiilis. Siinä vaiheessa kun about joka iikalla oli vähintään yksi napero kainalossa, ja tenavat rupesivat telmimään, niin reaktio oli aika pitkälti tämä:
Etenkin Nora ja Leo olivat kyllä ihan käsittämättömän söpöjä. Nauratti väkisinkin, kun Leo pyrähteli siellä kentällä kuin joku yli-innokas koiranpentu... Lievästi repesin kyllä myös Dahveed the Bitchfacen ja terrieri Puyolin cameoille, kun kumpikin räpläsi kännykkää sen sijaan, että olisi pitänyt huomionsa kentällä
Turnauksen parhaasta pelaajasta puhuttaessa on usein mainittu Iniesta, joka olisi erittäin oikeutettu valinta, mutta itse antaisin tittelin Ikerille. Minua voi ehkä pitää puolueellisena, koska Real Madrid, mutta minun mielestäni San Iker ansaitsisi ehdottomasti tuon tunnustuksen. Hän pelasi omalla huikealla tasollaan koko turnauksen ajan ja piti Espanjan pystyssä niillä hetkillä, kun joukkue oli vaarassa kaatua. Maalivahteja harvemmin näkee parhaan pelaajan palkinto kourassa, mutta nyt olisi mielestäni hyvä aika rikkoa tämä kaava.
Minun piti kirjoittaa ehkä sata sivua lisää aiemmista jutuista, kuten Italian da fuq? -voitosta Saksaa vastaan ja kaikista finaaliin liittyvistä sadasta ja yhdestä seikasta, mutta huomenna on töitä ja pitää ehtiä vielä metsästää vähän Espanjan juhlintamateriaalia. Töttöröö, eipä tässäkään viestissä tainnut olla paljon järjen hiventä...
~Joci
//Ainiin! Kuinka huikeaa oli, että Sese teki Raúlilta perityt matadorit finaalijuhlintojen yhteydessä?
P.S. Olen ehkä maailman noloin ihminen... Kirjoitan ficciä Juha Reinistä ja Erkka V. Lehtolasta. Ei Jeesus tätä elämää.
