Nimi: Kun sinä hävisit
Ikäraja: S
Tyylilajit: angst, perusdrama, ficlet
Paritus/Päähenkilöt: Rosalie/Emmett
Vastuuvapaus: Rosalie ja Emmett kuuluvat S. Meyerille, loput minulle.
Haasteet: Genre10 ja One True Something 20
Tiivistelmä: Et sinä koskaan ollut itsestäänselvyys. Sinusta vain tuli sellainen huomaamattani.
Kun sinä hävisit
Kaupunki sykkii edessäni ja tuhannet – ja taas tuhannet – valot loistavat ympärilläni. Autojen tuuttailua, ambulanssien sireenien huutoa, puhetta, naurua. Pystyn kuulemaan sen kaiken ja paljon enemmän.
Hotellin lasiseinä tuntuu kylmältä käteni alla, vaikka sitä se ei oikeasti ole. Painan kasvoni lasia vasten ja vaikka kuinka hengitän, ei huurua synny. Sillä minä olen kuollut. Elävä kuollut, mutta siltikin niin kuollut. Kuollut kasvoistani, kuollut vartalostani, kuollut jopa sydämestäni. Sieltä varsinkin.
Oletko sinä tuolla jossain pimeässä, tähtien alla ilakoivassa kaupungissa? Oletko sinä täällä?
Vaikka tietäisin vastauksen, en sitä voisi hyödyntää. Sillä sinä lähdit – ei, me molemmat lähdimme. Ajauduimme hiljalleen erillemme, emme enää puhuneet, emme koskettaneet. En tiedä miten siinä kävi niin, mutta jotenkin sinä vain hävisit ja sitten kun sinua ei enää ollutkaan – minä ymmärsin. Ymmärsin sen, miten tärkeä sinä olet. Sillä kun sinua ei ole, ei ole mitään muuta kuin kuollut vartaloni ja loputon tyhjyys.
Et sinä koskaan ollut itsestäänselvyys. Sinusta vain tuli sellainen huomaamattani.Nyt minun sydämeni itkisi, jos se olisi vähemmän kuollut. Se vuotaisi verta, jos sitä olisi jäljellä. Vaikken edes haluaisi.