Nimi: Rewritten - uudelleenkirjoitettu
Kirjoittaja: Hallow
Beta: ?
Genre: Romance, Adventure
Rating: K-11
Paritukset: James/Lily, Sirius/?, Remus/?
Waaarotukset: Blääää...noooo...voi olla vähän kummallinen ^^ anteeksi aina siitä.
Summary: Tylypahkaa jo melkein kuusi vuotta sekoittaneet Kelmit palaavat seitsemännelle vuodelleen Tylypahkaan, jossa ilmapiiri muuttuu hiljalleen Voldemortin kerätessä joukkojaan sotaa varten. Uusi Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, uudet kujeet ja Jamesin uudet yritykset saada Lily treffeille kanssaan.
-En omista J.K Rowlingin luomia hahmoja jne. jne.
The Notebookkia yritän jaksaa kirjottaa, kaipasin vain vaihtelua H/D:lle.
Ja tässä näin aluksi tämmöinen tylsähkö esittely henkilöistä, jotka kaikki jo varmaankin (toivottavasti) tunnette. Jag är inte hyvä keksimään ihmisille toisia nimiä, joten yrittäkää ihmiset kestää. Olen nähnyt ties mitä versioita Jamesin toisesta nimestä, osa on sellasia joille voisi antaa aploodit...osa taas.....no jaaaaa....((ihan ku toisella nimellä olis mitään väliä xDD)) Apua, apua BLACK OUT! Oliko Remus John Lupin vai mikä se oli xF hjälpar mig!!!!! Oheisissa henkilöosissa lopuksi ficiin tulevia lausahduksia.
JAMES POTTER
Seitsemännettä ja samalla viimeistä vuottaan Tylypahkaa käyvä 'puhdasverinen' Rohkelikko, joka on myös tupansa huispauskapteeni ja etsijä. (sekä tuleva Johtajapoika)
Jamesilla on sekainen musta tukka, pähkinänruskeat silmät ja pyöreän muotoiset silmälasit.
Hän on lapsenmielinen ja melkoinen pilantekijä. Kelmeiksi tunnetussa porukassa James tunnetaan Sarvihaarana, jonka
hän sai kutsumanimekseen hirvestä, joksi hän pystyy animaagina muuttumaan. Jamesin kiinnostuksen kohteet rajoittuvat
yksipuolisesti huispaukseen, ystäviin, Lilyyn, pilantekoon ja Lilyyn. Vaikkakin James ei koulunkäynnistä sinänsä välitä, hän onnistuu
saamaan loistavia numeroita.
"Rahaa on kuin rosvopäälliköllä", James totesi myhäillen ja heilutteli rahapussiaan.
SIRIUS ORION MUSTA
Tylypahkan komistus, 'puhdasverinen' Sirius Musta, on mustatukkainen seitsemäsluokkalainen Rohkelikko, joka tunnetaan myös nimellä
Anturajalka. Kelminelikkoon kuuluva Sirius pystyy muuntamaan muotonsa koiraksi, mikä auttaakin Siriuksen usein livahtamaan
tyttöjen luokse hemmoteltavaksi. Siriuksen kiinnostuksen kohteet ovatkin suurimmalta osin ystävät, tytöt ja ruoka (sekä moottoripyörät!). Niinkuin Jamesinkin tapauksessa,
Sirus ei välitä koulusta, mutta loistaa siinä joka tapauksessa. Hän on Jamesin tapaan pilantekijä sekä erittäin, ehkä hieman turhankin, itsevarma.
Sirius karkasi kotoaan täytettyään 16 ja asettui asumaan Jamesin luokse.
"Naama, kuin petolinnun perse pahimpaan syysripuliaikaan", Sirius totesi hampaitaan kirskutellen katse peilissä. James ja Remus katsoivat toisiaan kulmat
koholla yrittäen olla rämähtämättä nauruun.
REMUS JOHN LUPIN
Ujo, kouluun panostava 'puoliverinen' Rohkelikko, joka on kelmeistä ahkerin ja tunnollisin. Pienenä ihmissuden uhriksi joutunut Remus muuttuu ihmissudeksi
jokaisen täydenkuun aikana, mistä tuleekin hänen Kuutamo - nimensä. Remus on erittäin hellävarainen ja kiltti, eikä läheskään yhtä tahditon
kuin James ja Sirius. Vaikkakin Remus ei itse niinkään välitä pilanteosta, hän on yleensä pilojen takaa löytyvät aivot.
Remuksen ruskeat hiukset ja meripihkan väriset silmät antavat pojalle suloisen ulkonäön, muttei hän siltikään
loista Siriuksen ja Jamesin ylitse. Kiinnostuksen kohteina pojalla ovat ystävät, koulu ja kirjat.
"Yhtä varma kuin poliitikon lupaus", Remus totesi päätään pudistaen katse Siruksen loittonevassa selässä Jamesin vaipuessa uni-tilaansa.
PETER PISKUILAN
Muiden kelmitovereidensa perässäkulkija 'puhdasverinen' Peter, aka Matohäntä, on Rohkelikon kelminelikosta ujoin ja varovaisin. Rotaksi muuttuva Peter omistaa rusehtavat hiukset ja siniset silmät. Peter on avokätinen ja hömelö pyöreäposkinen poika, joka ei loista koulussa. Peterin kiinnostuksen
kohteet ovat ystävät, pilanteko (mutta vain Jamesin, Siriuksen ja Remuksen taustalla), sekä taikaeläintenhoito, jossa hän kouluaineista
loistaa.
LILY EVANS
Punatukkainen, seitsemättä luokkaansa käyvä Rohkelikko, joka saapui Tylypahkaan jästiperheestä (Luihuisessa tunnetaan nimityksellä
'kuraverinen'). Lily, jonka punaiset hiukset ja vihreät silmät vetävät erityisesti Jamesia puoleensa, on saanut tuskailla jo monta vuotta Jamesin
jatkuvasta huumasta saada Lily treffeille kanssaan. Kaikista pyynnöistä nolostuttavin oli se ikävä tapaus, kun James oli alkanut laulaa
omakehittelemäänsä runoa Lilylle keskellä ruuhkaista käytävää. Lily on useimmiten erittäin mukava ja kiltti, mutta Jamesin ilmestyessä
paikalle vaihtuu ääni kellossa. Hän on ahkera koulussa ja hänen mielenkiinnostuksen kohteisiinsa kuuluvat koulu, ystävät, eläimet ja
kasvit (erityisesti kukat).
"Isähän on ihan lapsensa näköinen; mutta pääasia että on terve", Lily tuumasi tutkaileva katse Jamesin isässä. Tästä hyvästä Lily ansaitsi
Meiltä pamauksen päähänsä.
Oho, oho ja sitten muutama omakehittelemä....
SARUWATARI YUMI
Lilyn seitsemäsluokkalainen Rohkelikko ystävä, jota kutsutaan lempinimellä Satu. Saruwatari, joka tulee puoliksi japanilaisesta perheestä,
on puoliverinen, vaaleatukkainen Rohkelikon huispausjoukkueen jahtaaja. Saruwatari on rohkea ja itsepäinen, yleisesti sääntöjä rikkovaa
sorttia, varsinkin jos on kyse siitä, ettei saisi liikkua tunneilla hattu päässä. Saruwatari nähdään harvoin ilman mustaa neulelippalakkiaan.
Saruwatarin kiinnostuksen kohteet ovat neulehatut, ystävät, piirtäminen ja sääntöjen rikkominen (ei tosin samalla tavalla kuin Kelmien tapauksessa)
"Niin kiero nainen että pipokin pitää ruuvata päähän", Sirius totesi katse Saruwatarin selässä.
MEI MUSTANG
Puhdasverinen Rohkelikko, joka nähdään yleisesti Lilyn ja Saruwatarin seurassa. Tummat hiukset ja siniset silmät kuuluvat Mein ulkonäköön.
Mein kiinnostuksen kohteina ovat ystävät ja taikuus. Mei on melko rauhallinen ja maanläheinen tyttö, joka pelkää korkeita paikkoja.
RENO MOURIR
Seitsemäsluokkalainen, puhdasverinen Luihuinen, joka nähdään yleensä Siriuksen pikkuveljen, kuusitoistavuotiaan Reguluksen, kanssa. Orionilla on miltein täydellisen valkoiset hiukset ja jäätävät silmät, ja kaikkea tätä korostaa kalpea iho. Kelmit kutsuvatkin Orionia nimityksellä lakana, aave tai kummitus.
Orion on kalpeudestaan huolimatta epäilemättä suosituin Luihuisten pojista. Piikittely, huolettomuus ja rentous kuuluvat Orionin käytökseen.
Kiinnostuksen kohteita ei hänestä ota ((((Erkkikään)))) selvää, sillä hän, niin kuin muutkin Luihuiset, osaa piilottaa kaiken omasta itsestään hyvin.
Säälin Siriusta jonka nimikirjaimet olis enkuks S.O.B, jos sen toinen nimi on tosiaan Orion.
.....
onhan mullakin jutut....paras että lopetan pälätykseni ja ölinäni tähän x) anteeksi jälleen vähäaivoisuuteni!
"My heart -runs- underneath that sky
I can't stop my idle feelings from crying out
Surely I'll -reach- you in a little while
The sunlight shines hotly across this path
READY STEADY GO
PLEASE. TRUST ME."
((sanat on käännetty englanniksi))
L'Arc~en~Ciel
READY STEADY GO
REWRITTEN - UUDELLEENKIRJOITETTU
LUKU 1.
______________________________
Vuosi 1977
------------------------------------------------------
"Huaaaaaaah!" James Potter venytteli raajojaan ja haukotteli mahtavasti auringonvalon paistaessa hänen silmiinsä verhojen raoista. Mustia pörröhiuksiaan harottuaan James laski kätensä veltoiksi, piti silmiään sirillä ja antoi unisen katseensa kiertää ympäri huonetta, jota hän ei edes kunnolla nähnyt ilman silmälasejaan. Lattialla Jamesin sängyn vieressä makasi haarat levällään, hiukset sinne tänne sojoittaen hänen paras ystävänsä Sirius Musta, joka oli viskannut peittonsa keskelle Jamesin huoneen lattiaa.
Sillä hetkellä Sirius nukkui sikeästi suu ammollaan, toinen käsi vatsaansa raapien. Sirius maiskutti makeasti huuliaan ja jatkoi uniaan kirkkaasta auringonpaisteesta huolimatta. James kurkottautui hapuilemaan yöpöydältään silmälasinsa ja siirtyi katsomaan Siriusta, joka keinui unen tahdissa.
"Sirius", James murahti ja tökki Siriusta sormellaan saavuttaen ei suoraan sanottuna minkäänlaista tulosta.
"Siriuu-uu-uuu-uus!" James pitkitti Siriuksen nimeä kuin pikkulapsi ja ravisti kädellään untenmailla olevaa ystäväänsä, joka ei pitänyt Jamesin kovakouraisia ravistuksia yhtään kärpäsen pörräystä pahempana.
James vetäisi kätensä pois ja maiskautti huuliaan pettyneenä. Hänen silmistään saattoi kuitenkin erottaa ilkikurisen kiillon. James kömpi ylös sängystään vaivautumatta edes olemaan hiljaa ja asteli Siriuksen luokse napaten matkanvarrella sauvansa yöpöydältä. James pysähtyi aivan Siriuksen eteen ja huokaisi, ei kuitenkaan pettyneesti,
"Muista sitten kanssa, Anturajalka, sinä pakotit minut tähän. TULEJO!"
Sirius ei reagoinut mitenkään Jamesin ääneen vaan jatkoi uniaan aina siihen asti, kunnes James viimein tiputti Siriuksen kasvoille kasan haisevia villasukkia. Oli Siriuksen onni, ettei pyykkikorissa ollut sillä hetkellä yhtäkään paria alushousuja.
Hetken Sirus vain heilutti typerästi käsiään ja pudisteli päänsä pois villasukista, joiden oli pitänyt mennä pesuun noin kuukausi sitten, kunnes hän viimein
käänsi katseensa Jamesiin, joka ehti juuri ja juuri juosta pois huoneensa ovesta.
"JAMES POTTER!!!"
Jos Sirius jostain piittasi ystävien, tyttöjen ja ruoan jälkeen, niin se oli hänen ulkonäöstään. Jos sitä nyt oikein kunnolla ajatteli, niin ulkonäkö saattoi jopa syrjäyttää ruoan listan numerolle neljä. Tähän sanaan, ulkonäkö, koostui myös inho haisevia sukkia kohtaan.
"Ole kiitollinen siitä, ettei äiti ollut päättänyt pestä alushousuja tänään!" James huusi Siriukselle ovenraosta ennen kuin ryntäsi käytävää pitkin karkuun kohteenaan keittiö. Jos jokin, niin ruoka, sai Siriuksen rauhoittumaan. Tämä tosin auttoi vain hetkeksi, sillä kosto jäisi silti takomaan Siriuksen aivojen ovelle, ja sen James tiesi.
Potterien kartano, jonka käytävillä James juuri juoksi, oli viisikerroksinen hirmu, josta James ja Sirius olivat löytäneet salakäytäviä ja ties mitä tyhjiä ja
hämähäkinseittejen peittämiä huoneita. Jamesilla oli ollut myös suurenmoinen tuuri, kun hän oli löytänyt sen yhden upean huoneen, jonka hän aikoi näyttää
Lilylle ennen Siriusta...
Jamesin pähkinänruskeat silmät muuttuivat utuisiksi ja hänen ilmeensä valahti typerän näköiseksi, kun hän hidasti vauhtiaan löysäksi asteluksi. Lily Evans, hänen unelmiensa ainoa, hänen punatukkainen enkelinsä, hänen smaragdinvihreä silmäinen jumalattarensa, tulisi vielä joskus astelemaan niillä käytävillä hänen kanssaan...kunnes vihdoin -
Isku vesi-ilmapallolla takaraivoon ja James rämähti lattialle hiukset litimärkinä. James räpytteli typertyneenä silmiään, joiden näkö oli jälleen sumentunut silmälasien tipahtaessa maahan. James nappasi lasinsa maasta ja käänsi päätänsä nähdäkseen takanaan huohottavan Siriuksen, joka virnisti pitkän huokauksen jälkeen voitonriemuisesti.
"Luulitko karkaavasi minulta? Luulitko voivasi näyttää niin säälittävältä tuossa unikävely-tilassasi? Kukaan ei karkaa minulta! Sirius Mustalta!"
James katsoi Siriusta pitkään ja kuin sanomattomasta sopimuksesta, kummatkin pojista pärskähti nauruun. Sirius haukahtelevaansa ja James iloiseen hahatukseensa. Siihen ei tarvittu edes syytä, ei erityistä käskyä tai kehotusta.
James ja Sirius istuivat Pottereiden keittiössä puisen pöydän ääressä Jamesin äidin valmistaessa aamupalaa. Pekonin ja kananmunien tuoksu täytti koko keittiön saaden Siriuksen kuolaamaan. James ojensi Siriukselle yhden servetin ja Sirius näytti hänelle kieltä.
"Oletteko jo pojat tehneet läksynne?" Jamesin äiti, Leanne Potter, kysyi pojaltaan ja Siriukselta antaessaan Siriuksen lautaselle kasan pekonia. Rouva Potterilla oli punertavat hiukset ja ruskeat silmät, joita kehystivät epätavallisen pitkät ripset. Kumpikaan mustatukkaisista pojista ei sanonut mitään, mikä sai Rouva Potterin pysähtymään kesken ruoan jakamisen. Jamesin äidin silmät kaventuivat epäilevästi kun hän siirsi katsettaan pojasta toiseen. Sirius oli ensimmäinen joka avasi suunsa, James ei nimittäin rohkeudestaan huolimatta uskaltanut sanoa äidilleen tässä asiassa mitään.
"Tiedän, ettei kukaan ole kuollut kovasta työnteosta, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että olisin ensimmäinen", Sirius totesi ylväänä ja keihästi haarukallaan yhden pekonisuikaleen lisäten vielä kohteliaasti, "Rouva Potter."
Juuri silloin, ennen kuin Rouva Potter ehti sanoa sanaakaan, sisälle astui Jamesin isä, Harold Potter, joka ei ollut kurinpitoa nähnytkään. Hän ei vähää välittänytkään, jos James ei tehnyt läksyjään, mutta oli silti kovinkin ylpeä hyvin menestyvästä pojastaan ja Siriuksesta, joka oli hänelle ja Leannelle kuin oma poika.
"Huomenta!"
"Huomenta, isä", James huikkasi jättäen äitinsä katsomaan häntä murskaavasti, "Onnistuiko veikkaus?"
Harold Potter rakasti poikansa lailla huispausta ja oli taas jälleen veikannut Hurrikaanien voittoa. Hän suorastaan jumaloi Hurrikaanien huispaustaitoja, James ei tosin ymmärtänyt miksi. Hurrkiaanit eivät nähkääs olleet koskaan päässeet loppuotteluissa kahdeksannetta sijaa korkeammalle.
"Kilpa-autoilija myöhästyi, joten hän ei ollut ajoissa", Herra Potter totesi vakavasti ja antoi suukon vaimonsa poskelle. Sirius kohotti kysyvän katseensa Jamesiin.
"Jästien sanonta", James totesi olkiaan kohauttaen, "isä pursuaa niitä."
"Sanaleikki itse asiassa", Herra Potter hymyili ja istuutui Jamesin viereen nappaamaan palan paahtoleipää. James haukotteli makeasti ja ryhtyi voitelemaan omaa leipäänsä niin, että voi olisi levitetty
mahdollisimman tasaisesti ja ohueksi kerrokseksi.
Sirius näytti vieläkin kysyvältä, joten Herra Potter ryhtyi selventämään, "Tarkoitan sitä, ettei Hurrikaanit päässeet koko otteluun."
"Aaa", Sirius näytti vieläkin hieman epäilevältä ja jätti suunsa typerästi avoimeksi, mutta sekin, niin kuin kaikki muutkin Siriuksen ilmeet, sai Siriuksen näyttämään komealta itseltään.
Rouva Potter ojensi miehelleen sen päivän lehden, joka oli suunnattu töissä kävijöille, erityisesti auroreille ja muille ministeriöläisille. Harold Potter, joka näytti aivan Jamesin vanhemmalta versiolta,
oli yksi Englannin arvostetuimmista Auroreista. Voldemortin kokoessa joukkojaan ja levittäessä epätoivoa ympäri maata, Aurorit olivat entistä kunnioitetumpia ja heihin luotettiin täysin sydämin. Jamesin isän oli onnistunut saada kiinni Voldemortin sisäpiirin Kuolonsyöjä, jolta saatiin tarpeeksi tietoa yhden verilöylyn estämiseksi.
Herra Potter selasi Aurorien lehdestä vitsiosion ja hymähteli itsekseen. Niinä synkkinäkin aikoina Herra Potter ei jaksanut murehtia liikaa, sillä hänestä se ei auttaisi kuitenkaan mitään. Harold sanoikin usein, että oli elettävä täysillä niin kauan kun sydän vielä hakkasi.
"Parhaat palat!" Sirius huudahti odottavasti katse Jamesin isän lehdessä nimeltään Työviikko, ja pamautti haarukkansa paistettuun kananmunaan.
Herra Potter piti hetken lukutauon ja haukkasi palan leivästään. Hänen vieressään istuva James voiteli edelleen leipäänsä ja tarkasteli kuinka tasainen voin pinta oli.
"Mies tappoi itsensä ja ystävänsä eilen Lontoossa - " Herra Potter aloitti.
"Kuinka huvittavaa", Rouva Potter hymähti saadessaan suunvuoron ja heilutteli yhtä hopealusikkaa kahvikupissa.
" - Aurorit pitävät todennäköisenä sitä, että mies tappoi ensin ystävänsä ja sitten vasta itsensä."
Herra Potter siirtyi seuraavaan poikien nauraessa, "Mikä on aurorien yleisin ammattitauti?"
Herra Potter nosti katseensa Jamesiin ja Siriukseen, jotka raapivat leukojaan naamat keskittyneessä ilmeessä. James oli näyttänyt unohtavan voin pinnan tasoittamisen, kun hän mietteissään survaisi veitsen melkein leipänsä lävitse. Kummatkin pojista kuitenkin luovuttivat mietinnän ja pohdinnan jälkeen, ja Herra Potter kertoi vastauksen;
"Pidätysvaikeudet."
James ja Sirius ulvoivat naurusta ja Sirius hakkasi nyrkkiään pöytään. Rouva Potter mutristi huuliaan ja antoi kulmiensa kohota lähes hiusrajaan asti.
"Pelattaisiinko erä huispausta ruoan jälkeen?" James ehdotti katse Siriuksessa, joka nyökkäili kiivaasti.
"Urheilu tekee hyvää naistenmiehelle", Sirius totesi maireasti vatsaansa hieroen.
Rouva Potter asetti kahvikupin Haroldille, joka kiitti vaimoaan, ja kääntyi poikiin päin, "Olin ajatellut, että menisimme kaikki yhdessä Viistokujalle ostamaan koulutavaroitanne."
Sirius nosti kätensä pystyyn kuin häntä olisi uhattu taikasauvalla ja lausui sanansa katolle, "Shoppailu EI ole urheilua. Ja ei, me emme tule koskaan ajattelemaan niin."
Rouva Potter katsoi Siriusta toinen kulma koholla, huulet pieneen hymyyn kaartuneena, kun Sirius jatkoi, "Äläkä sitten itke, joohan? Itkeminen on kiristämistä."
James rämähti uudestaan nauruun pystymättä sitä enää pidättelemään ja Rouva Potter pudisti päätänsä hymyillen, "Menkää sitten pelaamaan huispausta. Kaipa se teille edes jotain hyvää
tekee."
"Miten sinulla sujuu Kalieyn kanssa?" James kysyi huohottaen Siriukselta samalla kun kuivasi hiuksiaan punaiseen pyyhkeeseen. He olivat pelanneet juuri rankan huispausmatsin kahdestaan, James
oli voittanut Siriuksen 300-60. Pottereilla ei heidän rikkaudestaan huolimatta ollut omaa huispauskenttää, joten James ja Sirius pelasivat kartanosta vähän matkan päässä olevalla niityllä maaleinaan kuusi
ilmassa leijuvaa, hohtavaa rengasta.
"Kalieyn? Ai, enkö kertonut? Me erottiin jo viikko ennen viime kouluvuoden loppua", Sirius totesi välinpitämättömästi olkiaan kohauttaen ja niiskautti haistaakseen kuinka pahalta hän haisi, "Okei", Sirius totesi värähtäen. "En rakasta huispausta kaikin puolin."
"Mitä!? Etkä viitsinyt minulle kertoa!" James näytti loukkaantunutta naamaa, "Mikä syy tällä kertaa?"
Sirius katsoi Jamesia ihmeissään, "En minä ainakaan halua haista hieltä koko - "
"En minä sinun nesteenerityksestäsi puhunut, idiootti", James tuhahti ja pörrötti hiuksiaan pyyhkeeseen, "vaan jälleen kerran epäonnistuneesta suhteestasi!"
Sirius käänsi katseensa Jamesiin ja kohautti jälleen olkiaan, "Ei minun tyyppiäni. Kauhea valittaja ja silleen...tiedätkö mikä on ärsyttävää tytöissä?"
James pudisti päätään ja katsoi odottavasti Siriusta, joka virnisti, "Tietyt kysymykset."
"Esimerkkejä, kiitos", James virnisti ja lähti astelemaan Siriuksen kanssa takaisin kohti Potterien kartanoa pyyhe olkapäillään. Sirius oli Tylypahkan suosituin poika ja viime vuonnakin hän kävi treffeillä ainakin
kahdenkymmenen eri tytön kanssa. Vaikka kaikki tiesivätkin Siriuksen lopettavan suhteen lyhyeen, tytöt jaksoivat vieläkin yrittää.
"Melkein jokaikinen tyttö, jonka olen tavannut, esittää sen saman kysymyksen; olenko mielestäsi lihava? Jos hän on mielestään lihava, niin todennäköisesti sitten on. Miksi kysyä meiltä", Sirius haukotteli ja potkaisi tiellä lojuneen kiven vierimään pientä alamäkeä alaspäin Jamesin pudistaessa päätään.
"Tuo on luultavasti kiertoilmaisu kysymykselle; olenko mielestäsi kaunis tai ethän pidä minua rumana", James totesi silmiään typerästi räpytellen ja Sirius naurahti.
"Miksei ne sitten kysy suoraan? Kauhean vaikea yritää aloittaa jonkinlaista sananratkontaa siinä tytön edessä pystyäkseen vastaamaan kauniisti takaisin. Minua ei ole siunattu anagrammien ratkaisu taidoilla
kesken treffien", Sirius totesi virnistäen ja James katsoi häntä hymyillen sillä, no-eikö-kysymyksen-tarkoitus-muka-sinusta-ollut-aivan-selvä, ilmeellään.
James ja Sirius astelivat yhdessä kartanoa kohti vitsaillen ja nauraen, luudat olillaan ja askeleet samassa tahdissa. Ulkonäöistään huolimatta poikia olisi voinut kuka tahansa luulla veljeksiksi.
Tämän tarinan yritän jaksaa tehä vuoteen 1981 asti, riippuen mielipiteistänne ^^
No jaa-a....olipa taas rakentava aloitus tarinaan xDD tää oli enemmänki esittelyä ja tämmöstä vatvausta.
Mitä? Jos kerta on olemassa hihitystä, nii miksei sitten hahatusta xD (en osannut kuvailla naurua, joka sopis hyvin Jamesille. MY BAD!)
