Tässä tulee tällänen lyhyt ensimmäinen luku, jotta saatte vähän enemmän kommentoitavaa
Luku 1,
Laituri yhdeksän ja kolme neljäsosaa Laituri yhdeksän ja kolme neljäsosaa.
Joillekin tylypahkalaisille se on vain laituri, jolta juna kouluun lähtee. Joillekin se on täysin tuntematon laituri. Jotkut eivät edes tiedä sen olemassaolosta.
Hugo Weasleylle se on muistojen laituri. Sieltä hän on kerran vuodessa lähtenyt kouluun, löytänyt ystävänsä. Siellä hän on kerran vuodessa hyvästellyt vanhempansa ja kerran vuodessa löytänyt uudestaan vanhempansa. Aina samalla tavalla. Isä ja äiti vilkuttavat aina vimmatusti, kouluun lähtiessä ja palatessa. Palatessa Hugo näkee ensimmäisenä isän vilkuttavan käden, joka myöhemmin ottaa pojan lujaan halaukseen. Lähtiessä Hugo näkee viimeisenä isän vilkuttavan käden, joka katoaa mutkan taakse.
Aina kahdesti vuodessa laituri yhdeksän ja neljäsosaa on täynnä. Ensimmäisen kerran syyskuun ensimmäisenä päivänä, kun Tylypahkan oppilaat valtaavat laiturin perheineen. Kun he palaavat kouluun. Toisen kerran laituri on täynnä, kun oppilaat palaavat koulusta. Useimmilla on jännittäviä tarinoita kerrottavanaan, mutta yleensä on niin kiire halatessa perheenjäseniä ettei kukaan kerkeä juurikaan puhumaan. Yleensä ollaan niin onnellisia.
Nyt Hugo seisoo laiturilla taas, kenties viimeisimpiä kertoja. Ainakin viimeisimpiä kertoja oppilaan roolissa. Pian hän on Jamesin tapaan naimisissa oleva mies, joka hyvästelee lapsiaan. Tosin Jamesilla ei vielä ole lapsia. Hugo vilkaisee serkkuaan, joka hyvästelee parhaillaan pikkusiskoaan Lilyä, joka tulisi Tylypahkaan Hugon kanssa seitsemännelle. Jamesin vieressä on hänen vaimonsa Emily, joka pitää Jamesia koko ajan kädestä kiinni, myös pojan halatessa siskoaan. James ja Emily olivat melko tuore aviopari, he olivat vasta kesäkuussa menneet naimisiin. Ginny Potter, Hugon täti, oli järjestänyt esikoiselleen äitinsä Molly Weasleyn kanssa suurhäät. Ne olivat olleet komeammat kuin koskaan aikaisemmin Potterin tai Weasleyn suvussa. Päivän profeetta oli kertonut häistä vielä pitkään niiden loputtua.
”Hugo, mitä sinä haaveilet?” Hugon takaa kuuluu ääni. Punapää säpsähtää, kääntyy ja huomaa Jamesin seisovan takanaan.
”En minä haaveile. Mietin vain kesää”, Hugo vastaa virnistäen.
”Aika mahtavat häät vai mitä?” James sanoo arvaten hyvin Hugon ajatukset.
Hugo nyökkää.
”Oli tosiaan. Toivottavasti Ginny-täti ei innostu järjestämään Alille ja Katelle samanlaisia”, hän virnistää. Albus Potter, Jamesin pikkuveli, joka oli kaksi vuotta Hugoa vanhempi, seurusteli Kate Anderssonin kanssa.
James vastaa virnistykseen.
”Mistä tiedät, että he ovat menossa naimisiin? Eihän Al ole vielä kertonut sinulle”, punapää sanoo.
”Kate kertoi”, Hugo vastaa kohottaen olkapäitään. Hän oli Kate Anderssonin hyvä ystävä.
Junan pilli viheltää. Hugon äiti Hermione Weasley hoputtaa jo Hugoa junaan. Äkkiä James ottaa Hugon karhumaiseen halukseen.
”Älä tee mitään, mitä minä en tekisi”, mies sanoo irrottautuessaan pojasta.
”Okei”, Hugo vastaa lyhyesti.
”Noudata sääntöjä, kirjoita kotiin. Niin, Hugo, sinulla täytyy olla ainakin pari minuuttia viikossa aikaa kirjottaa meille”, Hermione sanoo ja hymyilee pojalleen.
”Aika menee huispaamiseen”, Hugo vastaa virnistäen. ”Okei, okei, älä stressaa äiti, kyllä minä kirjotan”, hän sanoo huomatessaan äitinsä kasvoilla kyyneliä. Isä pyyhkii äidin kasvot.
”Mietin vain, että siinä menee meidän viimeinen lapsemme – Hugokin kasvaa, kohta hän on jo täysi-ikäinen”, Hermione sanoo nieleskellen kyyneliään.
”Kolme viikkoa”, Hugo vastaa ja röyhistää rintaansa. ”Kolme viikkoa ja olen seitsemäntoista!” hän jatkaa ja hymyilee perheelleen.
Yllättäen Rose Weasley, Hugon kaksi vuotta vanhempi sisar, ottaa veljensä halaukseen.
”Opiskele kunnolla”, sisko neuvoo tyypilliseen tapaansa.
”Äh, Rose, minulla on muutakin tekemistä, kuin lukea”, Hugo vastaa sisarelleen irrottautuessaan tämän halauksesta.
”Olen pannut merkille, ettei sinusta tehty sisaresi tapaan johtajaoppilasta”, Hermione huomauttaa.
Hugo irvistää.
”Kuka nyt johtajaoppilaaksi tahtoo? Sehän vie elämässä kaiken hauskuuden”, hän valittaa.
Ron virnistää vaimolleen.
”Kuulitko? Aivan kuin Fredin suusta”, hän sanoo.
Hermionekin hymyilee.
”No, ihan miten vain. Älä ota S.U.P.E.R:eista liikaa stressiä, ne menevät hyvin, kun vain opiskelet”, hän sanoo äidillisesti ja pörröttää poikansa punaista tukkaa.
Junan pilli viheltää toisen kerran ennen kuin Hugo kerkeää vastaamaan. Hän hyppää täpötäyteen junaan ja vilkuttaa perheelleen ja vanhimmalle serkulleen ikkunasta.
Viimeinen asia, jonka hän näkee on isän käsi, joka vilkuttaa, kunnes se katoaa mutkan taakse.