Kirjoittaja Aihe: Siivenpoikaset, K11  (Luettu 3902 kertaa)

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Siivenpoikaset, K11
« : 10.12.2007 17:10:54 »
// Alaotsikko: slash, K-11, uni!fic.

Nimi: Siivenpoikaset
Kirjoittanut: Viivi eller Wiwiene
Paritus: Alvar / Amatson
Ikäraja: Korkeintaan K-11.
Tyylilaji: Kaihoilu, angstailu, romantiikka ja epämääräisyys

Tiivistelmä: ”Jotkut ihmiset käy kiskoille makaamaan ja katselee kun junat puhaltaa ylitse.”

Horinat: Jännä nähdä mitä ihmiset tästä pitävät - tämä tarina on itse asiassa uni, jonka kirjoitin ulos. Yritin välittää tässä myös unessa vallinneen tunnelman, mutta tiedä häntä.

Pidemmittä puheitta saanen esitellä:


Siivenpoikaset

Kun päästään ulos laitoksesta, on talvi. Kaduilla lumi on tamppautunut liukkaaksi kerrokseksi maahan ja oranssit katuvalot valaisevat rientoihinsa kiirehtivät ihmiset.

Mun käsi on Amatsonin ympärillä. Se tuntuu samalta kuin huopaan kääritty kissanpentu, vähän kuin pitäisi sylissä lasta. Amatson on surullinen; pojansormet ovat tarrautuneet lujasti minun takinliepeeseeni, ihan kuin se pelkäisi hukkuvansa. Ihan kuin vain minä voisin pelastaa sen. Kävelemme aika päämäärättömästi ympäriinsä, kumpikaan meistä ei välitä. On liian aikaista opetella piittaamaan. Saavumme rautatieaseman liepeille, sinne missä pääsee helposti aivan kiskojen luokse.

”Jotkut ihmiset käy kiskoille makaamaan ja katselee kun junat puhaltaa ylitse.”

”Ai näin vai?” Amatsonin silmissä on villi katse. Hän heittäytyy kiskoille poikittain, niin lujaa että varmasti käy kipeää.

”Ei, pöljä. Näin.” Asetan Amatsonin oikein, pitkittäin rautapalkkien väliin. Siinä maatessaan hän on kuin rautaisen äidin syleilyssä. Kaunis, pala talvista yötaivasta kasvoillaan, tummanruskeat hiukset puolipeittävänä verhona. Pöllömäisten silmien katse minussa oudon kiihtyneenä.

Taivaalla on tähtiä. Otan puhelimen taskusta ja valitsen äidin numeron.

”Hei äiti. Mä olen ulkona nyt.”

Jossain viheltää juna.

”Oletko sinä junassa?” Äidin ääni on oudon käheä ja epäselvä.

”Ei, Amatsonille tuli vaan paha mieli niin me tultiin asemalle katselemaan junia.”

”Jaa, onkos tämä Aleksei tulossa meille myös?” Äiti kuulostaa vihaiselta.

”Eikö niin olisi paras? Ei  tarvitsisi olla yksin.”

”Alvar, sinä et nyt oikein tajua.” Äiti voihkaisee. ”Minä olen aikuinen! Minä olen vapaa, tajuatko? Sen vieminen minulta näiden vuosien jälkeen olisi kuin minä riistäisin sinulta sinun nuoruutesi! Se ei ole oikein. Nouse junaan, Alvar.” Äidin käsky on kylmä ja tunteeton. Puhelu katkeaa. Puhelinlanka humisee.

Juna puksuttaa lähemmäs, viheltää uudelleen.

Amatson tuijottaa minua suurin silmin. Hän nousee kiskoilta.

”Minne sinä menet?” Haparoiden, epävarmasti.

Amatson juoksee ratapihan halki, kadulle. Jättää minut seisomaan.

”Tule takaisin!”

Vastausta ei kuulu. Lähden juoksemaan Amatsonin perään, en näe häntä. Ei, sittenkin tuolla, kadunkulmassa. Hänen jalkansa ovat pitkät ja nopeat, hän jättää minut vieläkin helposti taakseen vaikka olenkin harjoitellut useita kuukausia.

”Amatson!”

Amatsonin pää kääntyy mutta hän ei pysähdy, tule takaisin, väistää vanhan pariskunnan, älä jätä, kiertää roskapöntön ja juoksee, älä mene, kylmä ilma pistelee keuhkoissa, et saa mennä, termiitit kaluavat lihaksia, älä mene, hengästyn, älä tee näin! Amatson  ei saa mennä.

”AMATSON!”

Lataan huutoon  kivun, epätoivon ja surun. Tämän sinä aiheutit.

”AMATSON, PYSÄHDY!”

Amatson pysähtyykin, melkein. Hän kompastuu, horjuu. Olen hänen luonaan, pujotan käteni vanhasta tottumuksesta hänen kainaloidensa alta ja puristan lujaa. Hän pyristelee. Kiihtyneiden hengitystemme jäiset höyrypilvet kumpuilevat hyiseen yöilmaan, huohotuksemme kumpuilee talojen seinistä.
Vihdoinkin on hiljaista.

Ymmärtäisitpä.

Painan huuleni Amatsonin hiusten sekaan, hänen ohimoilleen, en päästä irti. Annan käsieni nousta varovasti hänen olkapäilleen, rauhoittavina, älä lennä pois, kun etsin suullani hänen huulensa ja painaudun niitä vasten varovasti, pyytäen. Amatson henkäisee. Yllättyneenä? Hänen kätensä hiipivät lanteilleni, hänen suunsa vangitsee minut. Ei pyyntöjä.

Hän ymmärtää.
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 13:27:18 kirjoittanut Pyry »
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

Ciffie

  • ***
  • Viestejä: 62
    • Antold Story
Re: Siivenpoikaset (slash, pg-13)
« Vastaus #1 : 10.12.2007 17:38:29 »
Vaaaau, tämä oli suloinen. ^^'

Lainaus
Amatsonin pää kääntyy mutta hän ei pysähdy, tule takaisin, väistää vanhan pariskunnan, älä jätä, kiertää roskapöntön ja juoksee, älä mene, kylmä ilma pistelee keuhkoissa, et saa mennä, termiitit kaluavat lihaksia, älä mene, hengästyn, älä tee näin!


Pidän tästä kohdasta erityisen paljon, sillä siinä on juuri oikeanlainen kiireinen tunnelma. Tulee juuri sellainen juoksemisolo. Ensin hölmistelin hetken, että miksi nuo repliikit on tuolla tuollailla välissä, mutta sehän taitaakin olla juuri se, mikä teki tuosta niin kivan. ^^' [size=85]Ja kun itse en osaa niitä tunnelmia teksteihini luoda...[/size]

Vähän jäi kyllä miettimään, että kun tuossa alussa oli siitä laitoksesta jotain... o.o Että mikäs kumma se sitten oli. Se nyt ei kuitenkaan häirinnyt sitten tuota muuta. Niin, ja - voi tietysti johtua ihan minustakin, mutta - en osaa oikein yhdistää tuota nimeä tuohon tekstiin.

Mutta, mutta... Ylipäänsä tämä oli siis hyvinkin mukava, sopivan lyhyt juttu. Minä pidin ainakin. ^^'
"It's the boogeyman's grandpa!"

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Vs: Siivenpoikaset (slash, pg-13)
« Vastaus #2 : 10.01.2009 20:53:42 »
Voi, en osaa auttaa laitosasiassa - en itsekänä tiedä mikä se oikein on 8D Samoin kuin nimi. Ne vaan on.
Unet on konstikkaita.
Kiitos paljonpaljon kommentista!
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

Nyrana

  • Vieras
Vs: Siivenpoikaset (slash, pg-13)
« Vastaus #3 : 11.01.2009 14:09:55 »
Tykästyin tähän tekstinpätkääsi, osaat kirjoittaa helppolukuista ja sujuvaa tekstiä. :) Lisäksi osaat sisällyttää ihailtavan hyvin tekstiin myös sitä tunnetta, jolloin tätä on miellyttävä lukea - ja se jää  myös ennen kaikkea mieleen, eikä sulaudu sinne kaikkien muiden tekstien joukkoon, mitä on netti pullollaan... Sillä tässä oikeasti oli vain sitä jotakin, mikä tekee tekstistä hyvin mieleenpainuvan.

Kaunista jälkeä olet luonut. :D

Jini

  • ***
  • Viestejä: 1 315
  • Ava (c) Okakettu
Vs: Siivenpoikaset (slash, pg-13)
« Vastaus #4 : 11.01.2009 14:37:17 »
Ihana! Miksen mä nää tällasia unia?  ;D

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Vs: Siivenpoikaset (slash, pg-13)
« Vastaus #5 : 11.01.2009 18:59:08 »
Nyrana, kiitos! Mukavaa kuulla että sain vangittua mukaan sitä fiilistä mikä oli herätessä.
Jinmaru-Chan, mun alitajuntani on tunnetusti kiero :'-----------D
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

Sassa

  • ***
  • Viestejä: 1 050
Vs: Siivenpoikaset
« Vastaus #6 : 11.01.2009 19:55:19 »
Unen kirjoittamisessa vaikeinta on ehkä juuri se tunnelman vangitseminen, ja siinä olet mielestäni onnistunut tässä oikein mainiosti (vaikka mistäs mä nyt tietäisin, millainen se sun uni oli tunnelmaltaan ;D). Unissa on hassua se, miten pienilläkin yksityiskohdilla on merkitystä, ilman niitä tämäkin teksti kadottaisi elinvoimaisuutensa. Itsekin olen joskus kirjoittanut uneni, se teksti oli tosin enemmänkin runon tapainen.

Lainaus
Olen hänen luonaan, pujotan käteni vanhasta tottumuksesta hänen kainaloidensa alta ja puristan lujaa. Hän pyristelee. Kiihtyneiden hengitystemme jäiset höyrypilvet kumpuilevat hyiseen yöilmaan, huohotuksemme kumpuilee talojen seinistä.
Vihdoinkin on hiljaista.
Tässä aivan upea pienen hetken kuvaus, sulla toden totta on sana hallussa.

Hieno ja taitavasti vangittu uninovelli, novelliuni, kumpi tahansa. :) Ehdottomasti ensimmäisen tässä foorumissa kirjoittamani postin arvoinen, ota se vaikka kunnianosoituksena!
« Viimeksi muokattu: 11.01.2009 19:58:17 kirjoittanut Sassa »
asfaltin pinta kiiltää yössä
on sade lakannut viimeinkin
ajatella, minä melkein luovutin


Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Vs: Siivenpoikaset
« Vastaus #7 : 11.01.2009 21:33:03 »
Ohooooo, olen imarreltu ekapostauksesi johdosta! Suuret kiitokset kommentista.
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

samnth

  • Vieras
Vs: Siivenpoikaset
« Vastaus #8 : 11.01.2009 21:39:56 »
Olen lumoutunut. Tykkäsin todella. Näitä minuun uppoaa paljon,  siis paljon. Epämääräisyyttä, kummallisia lauseita, angstailua ja romantiikkaa. (Ota kohteliasisuutena tuo ;>)Uskallanpa sanoa, että kirjoitat hyvin. Sait unen ylös näin hyvin. Epäreilua, minä en muista unistani koskaan mitään. Kuitenkin, kiitos lukukokemuksesta.
Pidin paljon<3

-samnth

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Vs: Siivenpoikaset
« Vastaus #9 : 22.01.2009 17:25:52 »
Mitä suurimmat kiitokset sinullekin kommentista. On aina mukavaa kuulla onnistuneensa jossain! Kiitos.
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ

Yisca

  • Tuittupää
  • ***
  • Viestejä: 197
Vs: Siivenpoikaset
« Vastaus #10 : 22.01.2009 19:42:01 »
Jos unet on konstikkaita, täytyy olla konstikas kirjoittaakseen niitä näinkin hienosti muistiin ja siitä eteenpäin kauniiseen tekstin muotoon.
Minulla pyöri yksi kysymys kielen päällä kun olin lukenu tän loppuun. Mitä sä ajattelit tän unen jälkeen?

Tää oli tavattoman hienosti kirjotettu. Jos unen tunnelma oli tuollainen herkkä, hauras, niin olen sanaton. Kuin sä saitkaan vangittua tuollaisen tunnelman siihen? Mä oon tosi vaikuttunu tästä.
Olit saanut tähän juuri sen vivahteen, joka kertoi heti, että nyt on kyse unesta (vaikka en olisi lukenutkaan tämän olevan unific), koska tässä vain oli sellaista, sellaista. Unta.

Tämä oli siis tavattoman kaunis. Kiitos!
“Everything is possible. The impossible just takes longer.”
Dan Brown

Ava: Ansa

Wiwiene

  • toveri Mäyrä
  • ***
  • Viestejä: 238
  • Toppaa sul on ainakin!
    • Salainen pöllöily - piirrosblogi
Vs: Siivenpoikaset
« Vastaus #11 : 03.05.2010 14:18:56 »
Mulla oli tuon unen jälkeen jotenkin tosi inspiroitunut fiilis ja en päässyt eroon unen tunnelmasta koko päivänä.  Ensimmäistä kertaa oli sellainen olo että tämä on pakko kirjoittaa. :---D Kiitos itsellesi hirmuisesti kun luit tämän ja kommentoit, Yisca!
Maybe you're gonna be the one that saves me.
ficit | taide | LJ