Kommenttikampanjasta toivottelen hyvää huomenta. Ja mikäs olisikaan sen parempi tapa aloittaa perjantai, kuin lukea ihania raapaleita maailman parhaimmalla parituksella Sirius/Remus!
Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että tykkäsin paljon tuosta summaryssa olevasta lauseesta
Ja alkujaan se oli pelkkä vitsi... vaikka lopussa ketään ei tainnut naurattaa. Tuli vain heti sellainen fiilis, että hei, mä tiedän tuon tunteen. Jostakin, mikä aluksi on ollut kaikille vain pelkkä, ehkä hieman typeräkin vitsi, onkin tullut jotain vakavaa, mikä ei saa ketään enää nauramaan. : <
Raapaleissa käyttämäsi kuvailu on todella kaunista ja tykkään paljon käyttämistäsi yksityiskohdista, joilla kuvaat näiden kahden suhteen kiemuroita. Lisäksi myös tunnelma välittyy näistä pätkistä ja erityisen hyvin välittyi tunnelman vaihdos siirryttäessä kolmannesta raapaleesta neljänteen. Kolmannessa Sirius alkaa jo hieman aikuistua ja pojat viettävät aikaa kahdestaan, kun taas neljännessä kerrotaan, kuinka Remus alkaa seurustella tytön kanssa, Sirius on vakava ja kaikki muukin alkaa olla jo vakavaa.
Mutta niin. Lähtökohdat tälle raapalesarjalle vaikuttivat mukavilta – tosin hieman kliseisiltä, mutta kliseisyydestä huolimatta aloitus toimi mielestäni hyvin. Tuossa yhdessä kommentissasi taisit mainitakin, että miksi Sirius ja Remus suutelivat toisiaan. Minusta olisi ollut kivaa, jos tämä selitys olisi tullut esiin myös jotenkin tuossa ensimmäisessä raapaleessa, sillä sen jälkeen jäi hieman hämmentynyt olo, kun tuota selitystä ei vielä tiennyt. Onneksi kuitenkin satuin lukemaan tuon vastauksesi kommenttiin, niin sekin asia selvisi! :3
Ensimmäisessä raapaleessa oli myös toinen kohta, joka sai minut hieman hämmentyneeksi. Nimittäin se, että kun Sirius teki jotain tyhmää, Remus ei sanonut mitään. Minulle on HP-kirjojen ja –leffojen pohjalta muodostunut sellainen kuva, että Remus oli kelmeistä se kaikista vastuuntuntoisin, valvojaoppilaskin, joka yritti saada ystävänsä katumaan tyhmiä pilojaan, vaikka myös itsekin saattoi olla näissä piloissa mukana. Mä en itse osaisi mitenkään mieltää, että Remus ei kommentoisi Siriuksen tyhmäilyihin mitään, mutta noh, makuasioista ei voi oikein koskaan väitellä. :3
Yhden virheen pongasin tuosta ensimmäisestä raapaleesta:
He suutelivat toisiaan suulle niin, että huulet turposivat ja vaatteet menivät miten sattuu.
No entäs sitten raapale numero kaksi. Voi luoja, kun melkein kuolin sen ihanuudelle. Sirius katselemassa Remuksen selkää.. Sirius katselemassa Remuksen nilkkoja.. Sirius keksimässä selityksiä, tekosyitä näille teoilleen, jotka selittää itselleen, muttei suostu myöntämään, miksi oikeasti tekee, niin kuin tekee… Awww! Vähänkö söpöä! :3
Ei niin pitkäksi aikaa, että kukaan muu olisi huomannut, mutta tarpeeksi pitkäksi aikaa, että hän itse ehti huomata.
Tykkäsin kauheasti myös tästä kohdasta, koska siinä on mielestäni kiva ajatus. Sirius jää hajamielisesti tuijottelemaan Remuksen niskaa tai selkää, mutta huomaa tekevänsä sitä, vaikkeivät muut huomaa. Ehkä Sirius jossain vaiheessa viimein myöntää itselleen totuuden, eikä turvaudu enää tekosyihin. :/
Jos minun pitäisi valita näistä ilmestyneistä raapaleista suosikkini, se olisi ehdottomasti tuo kolmas raapale. Pidin kauheasti heti tuosta aloituksesta sekä tuosta, ettei Sirius enää ollut lapsellisempi kuin oli, eikä Remus yrittänyt olla aikuisempi kuin oli, vaan he olivat samanikäisiä. Jotenkin tuossa kolmannessa raapaleessa tuo tunnelma ja käytetty kuvailu iskivät hyvin yhteen, tykkäsin siitä todella paljon! (:
He sanoivat odottavansa seitsemättätoista syntymäpäivää innolla, mutta oikeastaan he eivät olisi mistään hinnasta halunneet olla vielä aikuisia. He tahtoivat pysyä juuri siinä, missä olivat.
♥
Päivisin he haistattivat pitkät koko maailmalle. Tekivät, mitä tahtoivat, olivat, mitä tahtoivat. Remus alkoi seurustella tytön kanssa. Hän ei ollut enää ujo ja sulkeutunut. Sirius ei alkanut seurustella yhdenkään niistä kanssa, jotka hän lauantai-iltaisin kantoi vuoteeseensa ja nai. Hän ei vieläkään uskaltanut laskea housujaan ellei ollut humalassa, ja Remusta nauratti.
Minusta tämä oli kiva kohta. Ajatus siitä, kuinka Remus aikuistuu ja löytää itselleen tyttöystävän, mutta Sirius ei. Itse jotenkin aina ajattelen helpommin niin, että Remus vakiintuu ennen Siriusta, koska noh.. Sirius on vain liian Sirius, jotta voisi vakavasti seurustella kenenkään kanssa.. paitsi ehkä Remuksen, joka ymmärtää tätä. Mahtaa Sirius-parka olla mustasukkainen Remuksesta.. :/ Viimeinen lause oli kiva, se sai mut naurahtamaan pienesti ja miettimään, mitenkäs Sirius yhtäkkiä noin ujoksi on tullut.
Hmm.. ja niin. Mä ottaisin tuosta lainaamani pätkän toisesta lauseesta ”Tekivät, mitä tahtoivat, olivat, mitä tahtoivat.” pilkut pois noiden mitä-sanojen edestä, sillä noin pilkutettuna tuo lause näyttää mun silmääni vähän hupsulta. Mä laittaisin siis tuon näin mieluummin: ”Tekivät mitä tahtoivat, olivat mitä tahtoivat.” Tämäkin on makuasia, eli sen voi tehdä molemmilla tavoilla, mutta mä olisin jättänyt tuolta nuo kaksi pilkkua pois. (:
Toivoit myös mielipidettä raapaleiden ja myös koko tekstin nimestä, joten tässä tulee minun mielipiteeni: tykkään erityisen paljon tuosta 3. raapaleen otsikosta
Kastepisaroita elämän lehdillä, sen taakse piiloutuu mielestäni todella nätti ajatus, joka olisi ollut täysin erilainen jos esim. elämän-sana olisi jäänyt tuosta otsikosta pois. 2. ja 4. raapaleen otsikot ovat myös kivoja (otsikoiden keksiminen on yhtä tuskaa D: ) ja 1. raapaleen otsikko
Aluksi on kliseinen, koska sitä käytetään paljon nimenä niin ficlettien, raapaleiden kuin jatkistenkin ensimmäisessä osassa. Tämän osan nimen kliseisyys ei kuitenkaan ainakaan minua haittaa, sillä tykkään paljon pienistä kliseistä. :3
Tykkään myös nykyisestä otsikostasi
Kaikki sanat, joita ei sanottu. Se on todella nätti ja sopii mielestäni paljon paremmin raapalesarjasi tunnelmaltaan kuin edellinen
Ja mitään en myönnä! - otsikko.
Kiitoksia näistä raapaleista! Jään varmasti seurailemaan tätä ja odottelemaan jatkoa innolla!
