Hei ja terveisiä kommenttikampanjasta! :>
Sinä ja minä, kaatosateessaRaapaleessa on kaunis ja herkkä, surumielinen tunnelma. Aihe, lähteminen ja eroaminen siitä syystä, että on pakko, vaikka rakastaa, on aika klisee ja kulunutkin, mutta se ei haitannut yhtään, sillä pidin tästä pätkästä kovastikin. Erityisen ihania olivat kursiivit tuolla välissä, ne täydensivät tätä lyhyttä ohikiitävän hetken kuvausta upeasti. Tuosta viimeistä lauseesta
”Sinä todella tarkoitit näkemiin”, pidin juuri tuon kursivoinnin vuoksi, sekä siksi, että se jotenkin sai aikaan sellaisen olon, että lähteminen oli oikeasti lopullista.
Tummat ripsivärit leviävät, kuin mustat kyyneleet.
Tykkäsin kauheasti tästä ajatuksesta: vertauksesta ripsivärin leviämisestä ja mustista kyynelistä. Se on oivaltava ja nerokas, ainakaan minulla ei tule useasti mieleenkään verrata niitä toisiinsa, vaikka ne etäisesti toisiaan muistuttavat. Mielestäni tuo pilkku on tässä kohdassa liikaa, koska kuin-sanaa käytetään tässä kahden asian vertaamiseen, jolloin pilkkua ei tule. :3
Ethän syö suklaasydäntäni?Oi <3 Tämä raapale on varsin nätti ja tykkään paljon tuosta toistosta, joka siinä esiintyy. Erityisesti se, että raapale alkoi ja loppui miltei samaan virkkeeseen, on todella loistokas ja toimiva ratkaisu tässä. Myös kuvailu on tässä hyvin onnistunutta:
” ruskeita suklaasta veistettyjä sydämiä” ja
”sille tarkoitettu kolo”, pidin siitä kovasti.
Dialogi on toimivaa ja hymyilin kertojan, Konstan pienelle ujoudelle; se on tosi hellyyttävää. Mennä nyt jonkun luokse ja viedä mukanaan sydämenmuotoinen, vaaleanpunainen rasia täynnä suklaasydämiä. Aww, kuinka suloista!
Enkelin surmaTässä raapaleessa oli kivaa kuvailua upeasti tauotettuna. Tuo, että olet jakanut yhden hahmon ulkonäön kuvauksen neljään virkkeeseen, etkä laittanut kaikkea yhteen pötköön, vaikka niinkin olisi voinut tehdä.
Tyttö kääntyi ja katsoi tyyntä merta. Tiesin, mitä hänellä oli mielessä. Minun täytyi vain kestää hetken tuska, hetken...
Tämä raapale on ehkä kaikkein vaikein, sillä siinä jätetään niin paljon kertomatta, niin paljon avoimeksi lukijan mielikuvitukselle. Esimerkiksi tämän kohdan vuoksi hämmennyin kovin, sillä jos kertoja tietää, mitä tyttö suunnittelee, miksei tämä yritä estää tätä, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus? Tunteeko kertoja tuskaa siksi, ettei estä toista? Tietääkö hän, että estele olisi turhaa ja hänen on vain alistuttava kohtaloonsa ja hyväksyttävä se, mitä toinen tekee?
Tyttö levitti kätensä, kuin siivet ja kallistui pikku hiljaa taaksepäin, kunnes... putosi.
Tämä kohta aiheutti pienen vau-äännähdyksen, sillä näytät tässä loistavasti sen, miten yksinkertaisilla sanoilla ja taotuksella voi luoda vaikuttavan ja hivenen dramaattisenkin vaikutelman. Upeaa! Tässä kohdassa on myös sama pikkiriikkinen virhe kuin tuossa ensimmäisen raapaleen kohdalla lainaamassani pätkässä; pilkkua ei tarvita kuin-sanan eteen. :>
Kokonaisuudessaan nämä raapaleet olivat varsin mukavia ja toimivia, ne kertovat ihastuttavan tarinan, niiden otsikot ovat ihastuttavia, koska raapaleen tapahtumat kiteytyvät niihin upeasti. Kiitoksia lukukokemuksesta! :>
~ Herkku.
//Ps. Sinulla on otsikossa ikärajana K-7, mutta ensimmäisessä viestissä K-11. Kannattaa korjata molemmat samaksi! :>