Kirjoittaja(t): Klovnisilmäinen
Oikolukija/Beta: Word
Fandom: HP
Tyylilaji/Genre: drama
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Draco/Hermione
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Pimeyden Lordi tulisi pitämään hänestä, sillä hän oli etevä noita.
Varoitukset: Viittauksia huumeisiin
A/N: Ficci syntyi ideasta, jossa Pimeyden Lordi kukisti Harry Potterin ja miten sen seurauksena velhomaailma muuttui.
Paetaan ennen kesää
Hakkaavan sateen voitelemat renkaat lepäsivät kiiltävällä asvalttipinnalla, jonka yllä soljuvat vesivanat etsivät pakotietä lähimpään ruosteiseen kaivoon. Kaivoon, joka oli kaiken veden sisäänkäynti alas kaupungista jonnekin, missä se luultavasti oli turvassa. Ikkunaan hakkaava sade sai katulamput muistuttamaan lähinnä sumeita valopalloja, mutta auton ajovalot selvensivät nuoren naisen kasvot saaden ne näyttämään kalpeilta ja keinovalossa jollain lailla luonnottomilta. Sade oli möyhentänyt hänen kampauksensa, joka huili päälaella kuin kapinallisena siitä, että se oli vangittu suurella hiuskoristeella tiukannäköiselle nutturalle. Sen pidätetyt mustat hiussuortuvat roikkuivat suurimmaksi osaksi kihartuen ja tavoitellen hartioita, ja poskilla helmeilevät sadepisarat paljastivat luonnottomassa ajovalossa hutiloiden levitetyn meikkivoiteen, silmien alle asettuneet tummat varjot ja leuassa koreilevan ruhjeisen mustelman.
Näky sai minut virnistämään. Muistin takin, jonka hän oli ostanut Tylyahosta kuudentena vuonna. Se oli harmaanmusta duffelitakki, jonka kangas oli haalistunut ja tullut nukkaiseksi, ja jonka ylin nappi informoi olemattomuudellaan kahden jäljellä olevan ollessa huolimattomasti kiinni. Vaikka ilmestys sai minut lähinnä huvittumaan, näytti se huolitellulta verrattuna siihen, johon olin törmännyt muutamaa vuorokautta takaperin. Pitkä takinhiha peitti pistonjäljet hänen luisevissa käsivarsissaan, eikä hän vaikuttanut olevan humalassa. Se pieni ja typerä pikkutyttö, joka hänestä oli viimeisien Tylypahkavuosien jälkeen alkanut kadota, oli jälleen ottanut vallan ja paistoi läpikuultavana ulos kieltämättä myös seksikkäästä ruumiista, jonka käsi hipoi jo pelkääjänpaikan ovenkahvaa ja pian pelmahti läpimärkänä sisään.
Sitä, mitä kaikkea oli tapahtunut, tuskin saisin koskaan tietää, mutta vieressäni istuva nainen oli tällä kertaa hyvä esimerkki siitä, kuinka piloille hemmoteltu rohkelikkonoita ei milloinkaan pärjäisi jästien maailmassa. Harry Potterin kukistuessa Pimeyden Lordi oli ottanut vallan, eikä hän ollut ainoa, joka oli päättänyt sopeutua kaupunkiin.
Nainen ei sanonut mitään, sulki ainoastaan oven ja istuutui tuijottamaan tuulilasille ryöppyviä vesivanoja, joita vinhasti viuhtova pyyhkijä yritti epätoivoisesti kuivata. Mieleeni ei edes tullut kysyä mitään, joten käynnistin hurisevan moottorin ja ajoin hiljaisuudessa ulos keskustasta päätielle. Huomasin, kuinka hänen oikea kätensä vapisi ja hapuili tyhjyyttä, mutta jätin eleen omaan varjoonsa. Vilkaisin häneen vaivihkaa, joka kerta huomaten, kuinka hänen silmänsä vaikuttivat olevan lasittuneet ulos sumeasta ikkunasta jonnekin, minne kukaan muu tuskin uskalsi katsoa.
Tunsin piirron polttelevan käsivarressani. Vaikka kostea takinhiha peitti Hermionen käsivarren, huomasin hänen puristavan vasemman kätensä nyrkkiin. Katseensa hän oli keskittänyt yhä siihen taijanomaiseen tyhjyyteen, johon kukaan muu ei koskaan oikeasti tuntunut edes näkevän, mutta näin, kuinka ajatukset kieppuivat kiireisesti hänen päässään ja kuinka pieni pilke hänen silmissään valpastui täyteen turhia ja tyhjänpäiväisiä haaveita.
Pimeyden Lordi tulisi pitämään hänestä, sillä hän oli etevä noita.
