Punainen muki ja kylmää kahvia (maailmanloppputeorioita silmissäsi ja c'est amour), S

[Contessa]

Rating: S
-

Kirjaston käytävät olivat pölyisiä, minulla oli lyijykynä sotkuisen nutturan keskellä ja syli täynnä kirjoja, ikkunoista tulvi valoa ja minä katselin pölyn leijailua. Sinulla oli kylmää kahvia termospullossa ja hymyä silmissä, seinät olivat kylmät selkää vasten ja sinä nauroit.

Me istuimme parvekkeella, katselimme meteoriittisadetta ja joimme kylmää kahvia, minä laskin valoja sinun silmistäsi ja piirsin sormellani kuvioita selkääsi. Minulla oli punainen kahvikuppi ja sinun mukisi oli kissakuvioinen, ja kahvi keltaisessa termospullossa oli aina vähän viilentynyttä. Meteoriittien repiessä tähtiä alas sinä käännyit puoleeni ja kuiskasit "kylmää kahvia ja meteoriitteja, sinun pitää kirjoittaa siitä joskus kirja", ja minä nauroin. Rakennuksien paikalla pelkkää tomua, metoriittien sirpaleita maassa, minä pidin sinua kädestä kiinni pujotellessani niiden ohitse ja vaalea mekko sotkeutui jalkoihin.

Sillä sinun suudelmasi maistuivat vapaudelta vaikka maailmalopussa kuolleet kuivakukat putosivatkin parvekkeelta, verta rantapuistikon kaduilla ja perhosensiipiä kuistilla. Minun jalkani kietoutuivat sinun omiesi lomaan ja sinä kuiskasit korvaani "c'est amour, rakas", ja minä nauroin, sillä silmäripset kutittivat poskella. Sinä tuoksuit kahvilta ja tähtipölyltä, mutta maailman raunioissa ei kaikunut, vaikka huusinkin joskus unissani.

Minun päiväkirjani jäi kesken. Sinä pyyhit pois pölyt minun hiuksistani mutta päiväkirjani hautautui raunioiden alle.

Ja maailman kaatuessa päällemme sinä keräsit punaiset posliininsirpaleet maasta, joit kupillisen kylmentynyttä kahvia, minä hymyilin ja sinun silmissäsi tuhat valoa syttyivät.

[Contessa]

guadaloupe, oijoijoi, kiitoksia paljon ihanan pitkasta ja mukavasta kommentista ! itse ajattelen taman hetiksi, mutta tottakai omia nakemyksia saa ja pitaa olla enka nae mitaan estetta sille etta taa olis femmea ooh, tosi kiva etta tykkasit ja kiitos paljon kommentista ja ylipaataan lukemisesta!

(oli pakko kayda btw lukemassa tuo runoketjusi kun sen mainitsit ja pakko sanoa etta tykkaan paljon, samoin hupsis, nimet on tosiaan aika samankaltaisia :------D)

[Melba]

Lukaisin tämän jo aiemmin läpi ja tykkäsin, mutta silloin ei sattunut olemaan aikaa jäädä kommentoimaan. Lukaisinpas tämän nyt sitten uudelleen läpi ja pakko kyllä sanoa että hienoa tekstiä. :---D

Otsikkoa kun luin niin vähän kävi mielessä pelko, etteikö vaan tulis jotenkin liikaa yritetty teksti (en ole tainnut aiemmin sun tekstejä lukea, niin ollut minkäänlaista ennakkovaikutelmaa) mutta pelkoni eivät osuneet oikeaan. :--) Mielenkiintoisia kielikuvia, runollista tekstiä, pätkä sieltä ja täältä ja sitten loppuun summattu tiivistelmä rakkaudesta tai jotain sinne päin. Ei mene mitenkään liian hifistelyksi, pysyy vielä siellä ymmärrettävän ja järkevän tekstin rajoissa eikä muutu tekotaiteelliseksi kikkailuksi.

En oikeastaan keksi tästä pahemmin nipottamista, tämä oli sopivan yksinkertainen, muttei silti ollenkaan tylsä tai väritön. Eniten mua nyt kiinnostaakin tarina tämän tekstin takana. :--D En tiedä oliko sinulla jotain erityisiä mielikuvia tästä vai tuliko tämä vain ikään kuin tajunnan virtana jostain sen suuremmin etukäteen miettimättä. Jonkinlainen maailmanloppu tässä nyt ilmeisesti on kuitenkin ehtinyt tapahtua, joko kuvaannollinen tai sitten konkreettinen, vähän kyllä menisin veikkaamaan tuota ensimmäistä. Jotenkin sellainen fiilis että maailmanloppu kuvaa ehkä kertojan edellistä elämää tai jotain kipeitä muistoja, jotka sitten romahtivat. Onneksi kuitenkin löytyi pelastaja. :---D

Joitain pieniä vähän takeltelevia kohtia tuolla taisi olla, mutta en nyt tiedä alkaisinko niistä nipottamaan, koska toisaalta ne saattavat olla ihan tarkoituksellisia tehokeinoja. Virkerakenteet olivat mun makuuni aika osuvia, ei liian pitkiä ja rönsyileviä, mutta kuitenkin niitä (minun rakastamiani) pilkkuja löytyi yksittäisten lauseiden välistä tehden tekstin soljuvammaksi.

Sillä sinun suudelmasi maistuivat vapaudelta vaikka maailmalopussa kuolleet kuivakukat putosivatkin parvekkeelta, verta rantapuistikon kaduilla ja perhosensiipiä kuistilla.

Tämä oli kyllä lempivirkkeeni koko tekstistä, varsinkin tuo maailmanlopussa kuolleet kuivakukat. :---D Aivan ihana.

Sinä tuoksuit kahvilta ja tähtipölyltä, mutta maailman raunioissa ei kaikunut, vaikka huusinkin joskus unissani.

Tämä myös, myöskin sellainen mikä herättää niitä '...mitä?' -ajatuksia ja lause on ihan pakko lukea vielä uudelleenkin. :--D

Mielenkiintoni tekstejäsi kohtaan onnistuit kyllä herättämään ihan kiitettävästi, täytynee jossain välissä perehtyä sun tuotoksiisi tarkemminkin. :--)

[Contessa]

ahh kiitos tosi pitkästä ja ihanasta kommentista taas kerran! tää on sillälailla hassu teksti että mulla ei ollut mitään mielikuvia mitä kirjotan ja tää on lähinnä jonkinlainen blokinpoistoteksti jonka kanssa väänsin jonkun aikaa :---D. mut joo tosi kiva kun tykkäsit, oon niin huono vastaan kommentteihin ettei mitään rajaa mutta aa kiitos kommentista ja lukemisesta, arvostan paljon!

[Sokerisiipi]

Tämä oli kyllä kovin kaunis kaikessa runollisessa epätodellisuudessaan. Ajattelin ensin, että alas satavat meteoriitit ovat vain ihan normaaleja meteoriparvia ja niitä ihaillaan tavallisissa tunnelmissa, mutta ne olivatkin sitten vähän vakavampia

Sinä tuoksuit kahvilta ja tähtipölyltä, mutta maailman raunioissa ei kaikunut, vaikka huusinkin joskus unissani.

minä hymyilin ja sinun silmissäsi tuhat valoa syttyivät.

Nämä lauseet olivat suosikkejani, koska avaruusmetaforat <3

Kiitos romanttisista maailmanlopun hetkistä! Pidin!