Kirjoittaja: Rosemary_
Ikäraja: S
Genre: Hmm... En osaa sanoa?
A/N: Pahoittelen heikkoa laatua - hieman väsyneenä kirjoitin
Mutta rakastatko enää?Tummanpunaiset ruusut. Niiden alta kuljin luoksesi. Suljin kätesi käteeni. Olinko onnellinen? Kanssasi, siinä hetkessä, en ollut surullinen. Muistan katsoneeni silmiisi, mitä niissä näin? Luulin näkeväni kaiken. Kuvittelin, että katseessasi oli vastaus loputtomiin kysymyksiini. Muistan, kuinka mielessäni muotoutuivat sanat:
mihin ikinä tarvitsenkaan vastauksen, sinulta sen saan. Olinko sittenkin vain typerys, joka ei uskaltanut astua aikuisten maailmaan näkemään totuutta.
Muistatko papin äänen ja kauniit sanat? Kuulitko sinä edes, en tiedä. Olitko sittenkin jossain muualla. Muistan, kun ääni väreillen minäkin lausuin sinulle tarkoin valikoidut sanani. Olin varma, että kuuntelit ja ikuisesti sanani kulkisivat mukanasi. Kauniita sanoja... Muistatko, kuinka ihmiset ympärillämme katsoivat meitä, liikuttuneina, silmät kyynelissä? Me olimme kahden, omassa maailmassamme, jätimme muut ja muiden kyyneleet.
Tummanpunaiset ruusut. Muistan vain, että niitä oli kaikkialla, punaisia ruusuja. Muistan, kun sanoit haluavasi niitä. Sanoit, että minun pitää katsoa, että niitä on kaikkialla. Ikuista rakkautta. Kuinka kukka voi luvata ikuista rakkautta? Pidit varmaan siitä, kun terälehdet satoivat päällesi, ihmiset ympärillämme niitä heittelivät. Heittelivät särjettyjä kukkia, kukan palasia. Ikuista rakkautta. Revittynä päälläsi.
Puhallan kynttilän, suljen albumin. Olin vain typerys. Sanani eivät koskaan kulkeneet mukanasi. Tyhjä, eloton katseesi ei tarjonnut vastausta, ei mihinkään. Olen yhä vastausta vailla. Miksi en ymmärtänyt, että terälehdet, kuolleen kukan kauniit punaiset posket, kertoivat ainoan oikean totuuden. Ei ollut ikuista rakkautta, lupaus siitä oli, mutta sekin revittiin, heitettiin ilmaan ja annettiin pudota päällesi. Olin typerys, joka ei uskaltanut astua aikuisten maailmaan.
Katson sinua, tai sitä, mitä sinusta voin nähdä. Minä olin – olen edelleen valmis tarjoamaan ikuista rakkautta. Sanat, jotka lausuin ääni väristen. Muistan jokaisen, tarkoitin jokaista. Ei tyhjiä lupauksia, ei silloin, ei koskaan. Minä rakastan sinua. Uskon, että näet sen, tiedän, että tunnet sen. Kun katsot minua, tiedän, että muistat mitä minä sinulle sanoin, tiedän, että sanani kulkevat aina mukanasi, samoin minä.
Mutta rakastatko enää?
Niin, olen yhä vastausta vailla. En tiedä, kykenetkö enää rakastamaan. Halusin uskoa satuihin. Lasken ruusun käsistäni, punaisen. Ikuista rakkautta. En halua kasvaa aikuiseksi. Lepää rauhassa.
// Illusia muokkasi oikean ikärajan.
