Title: Hippa
Author: FractaAnima
Genre: fluff
Rating: S
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:
Kerää kaikki hahmot (Draco Malfoy)
Ficlet300 sanalla 232. Kaste (vaikka listassa tämä luultavasi tarkoittaa kastejuhlaa, minä yhdistän tämän aamukasteeseen)
A/N: Tämä pieni ficceröinen on omistettu RaistlinMajerelle, jolle Harry/Draco on ainoa oikea todellisuus. <3
Hippa
Aamukaste riippui lehdettömien koivujen oksilla. Sumun takaa paistoi aurinko, joka ei lämmittänyt. Draco hytisi kävellessään kohti joka-aamuisia omia huispaustreenejään. Luuta hänen kädessään raahautui maata pitkin perässä. Oli aivan liian aikaista olla hereillä. Kentän laidalle päästyään Draco hypähteli pariin kertaan, jotta lämpö alkaisi virrata kehossa. Hän ravisteli käsiään ja jalkojaan, venytteli selkäänsä ja niskaansa. Veti keuhkot täyteen ilmaa, pidätti ja huokaisi syvään. Hän oli valmis. Poika hyppäsi luudallensa ja ampaisi ilmaan. Kostea kevätaamu hyväili hänen kasvojaan ja platinanvaaleat, ylipitkiksi kasvaneet hiukset liehuivat valtoimenaan.
Lentäminen oli vapautta. Painovoiman kahleet irtosivat ja kalahtivat painavaan maahan, kun Draco kieppui harmaalla taivaalla taitavammin kuin linnut. Kentällä vallitsi hiljaisuus, jonka vain ilmavirran suhahtelut rikkoivat. Luihuispoika tunsi olevansa hereillä, tunsi olevansa elossa. Hän pysähtyi ja jäi kellumaan korkealle kentän laitaan. Taivaanrannassa jo selkeni ja usva siirtyi pois oranssin auringon tieltä. Lämpö alkoi hitaasti valua kohti Tylypahkan tiluksia. Draco hymyili.
Nämä aamut olivat häntä varten. Vain näiden ansiosta hän jaksoi maailman painon ja yhteiskunnan paineet - tai no - suvun paineet. Ne kahleet eivät kai koskaan irronneet. Hänen syvimmät ja salaisimmat haaveensa eivät koskaan toteutuisi, sillä ne kaataisivat suvun kupit nurin. Puhdasverinen Malfoyn perillinen ei voisi olla erilainen, ei saisi olla. Hänen oletetaan naivan puhdasverinen nainen, tuottavan puhdasverinen perillinen ja elävän rikasta ja ylpeätä elämää.
Draco ei kaivannut lapsia, eikä etenkään naisia. Se mitä hän kaipasi - Draco säpsähti. Se mitä hän kaipasi suhahti juuri hänen ohitseen. Katoavassa sumussa kiisi tumma hahmo kiiltävällä luudalla kauas horisonttiin, kääntyi ja lähestyi luodin lailla Dracoa. Vain muutamaa metriä ennen törmäystä hahmo hidasti. Se pysähtyi aivan pojan vierelle, hymyili ilkikurisesti ja sujautti suukon hämmästyksestä avonaisille huulille. Oli pieni onnenkantamoinen, ettei Draco pudonnut luudaltaan.
"Hippa", Harry huudahti ja ampaisi nauraen kohti taivaanrantaa.