Title: I loved her first
Author: Fubuki
Beta: Ei
Genre: AU, hurt & romance
Pairing: Adara/George
Rating: S
Summary : Siriuksen näkökulmaa Adaran ja Georgen suhteesta. Pientä haikeutta kun hänen lapsensa kasvaa isän tytöstä Georgen naiseksi.
Disclaimer: Hahmot ovat kaikki Adaraa lukuunottamatta J. K. Rowlingin luomuksia, Harry Potter-kirjoista. Laulun omistaa Heartland ja laulun nimi on "I loved her first"
A/N: Nyt kun Sirius on Adara, Siriuksen tähti-ficissäni kuollut, ajattelin kirjoittaa pienen one-shotin siitä miltä Siriuksesta tuntui katsella tyttärensä kasvua - ja nimenomaan kasvua Georgen kanssa. Biisi sopi tilanteeseen täydellisesti joten pakko oli sekin sulloa mukaan Kertosäe on pelkästään suomennettu aluksi, sillä se on niin täydellinen
I loved her first
Look at the two of you dancing that way
Lost in the moment and each others face
So much in love your alone in this place
Like there's nobody else in the world
Oli joulu, mahtavin ja hauskin päivä vuodesta, jonka olin kokenut. Mikään ei saattanut sitä mielialaani pilata täydellisesti, vaikkakin Mollyn itku teki hyvän vastuksen. Hänen poikansa Percy lähetti Mollyn tekemän Weasley-jumpperinsa takaisin. Itseäni oikein puistatti jos minun lapseni olisi sellainen luupää kuin tuo kunnian ja vallanhimoinen Percy. Oikea ääliö.
Lapsestani puheenollen, en ollut nähnyt Adaraa vielä sinä aamuna. Nukkuiko hän vielä?
Jätin Remuksen lohduttamaan Mollya - hänhän sen osasi paremmin - ja astelin keittiön portaita ylös olohuoneeseen ja heti ensimmäisenä huomasin hänet nojaamassa päätään Georgen olkaa vasten, kädet tämän niskan taakse kiedottuina. Muutama Georgen porkkanan värinen hiussuortuva oli eksynyt tummille, lähes mustille hiuksille, jotka muistuttivat melko paljon omiani. George kuitenkin havahtui ja irrotti Adaran syleilystään kun huomautin Adaran olevankin hereillä. Nauroin.
"Kyllä te saatte minun nähden halailla."
I was enough for her not long ago
I was her number one
She told me so
And she still means the world to me
Just so you know
So be careful when you hold my girl
Time changes everything
Life must go on
And I'm not gonna stand in your way
Muistin vielä ajan kun olin vankilasta karannut, kärsinyt, saastainen ja miltei hullu. Azkabanissa ollessani päähäni oli syttynyt vahva liekki, joka piti viimeiset ajatukseni rippeet kasassa. Ja kun olin karannut, vapaa, se liekki tuntui hiipuvan ja Ankeuttajien pelottava vaikutus tuntui iskevän uudestaan, kuin humalan jälkeinen aamu. Pakenin sinne missä olin viettänyt parhaita ja ehkä hiukan turhan huolettomiakin aikoja parhaiden ystävieni kanssa. Tiesin että Remuksen kymmenien vuosien takaiset ulvonnat pitivät vieläkin yllä huhua että Rääkyvässä röttelössä kummittelee. Piilouduin sinne, huutaen, potkien, raivoten ja seiniä hakaten sitä tuskaa. Päivän profeetassa luki päivämäärä: Joulukuun neljäs, 1993.
Kaksitoista,
kaksitoista vuotta elämästäni, minä istuin sillä kylmällä lattialla peläten hulluksi tulemista, sitä mitä tyttärelleni kuuluu. Oliko hän päässyt kunnon perheeseen? Voiko hän hyvin?
Kysymykset polttivat yhä päässäni, sillä olin edelleen vanki, vanki röttelössä. Tuomittuna pysymään poissa ihmisten ilmoilta, pois Tylypahkan tiluksilta.
Sitten rukouksiini ikään kuin vastattiin. Kuulin jonkun tulevan. Piilouduin oven taakse odottamaan, joutuisinko tappeluun vai uteliaan oppilaan välttelemiseen. Jälkimmäinen taisi osua enemmän oikeaan kun näin nuoren, noin neljätoistavuotiaan tytön astelevan huoneeseen sisälle. Painoin käteni tämän olkapäälle säikäyttäen hänet. Hän kääntyi minuun ja tiesin oitis kuka hän oli. Adara.
Järkytykseni oli suurempi kuin hänen, sen voin vannoa. Hän kiljui ja minä painoin hellästi käteni hänen suulleen.
Niin, siitä se alkoi. Tunsin tyttäreni jälleen ja hän tunsi minut. Minä rakastin häntä ja hän rakasti minua. Hän oli elämäni tärkeysjärjestyksessä numero yksi. Ja vaikken voinut sitä varmaksi tietää, tunsin että minäkin olin hänen ykkösensä. Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta näin sen. Näin sen hänen hymyssään, halauksissaan ja sanoissaan. Hän oli, ja on minun maailmani. Hän on pieni tyttöni, vaikka kuinka kasvaisi.
Ja niinhän hän kasvoi, kuusitoistavuotiaana hän oli muuttunut, mutta se asia pysyi samana, että hän rakasti minua. Nyt hän rakasti myös jotakuta toista. Tiesin että sekin aika joskus tulee, kun hän löytää jonkun, mutta silti se tuntui tulleen liian pian. Tuntuuko kaikista vanhemmista siltä? En tiedä, mutta haluan hänen olevan onnellinen. Siksi pidinkin Georgelle pienoisen kuulustelun, jossa hän myönsi rakastavansa Adaraa. Sydämeni tuntui kuin liikahtavan hiukan sivulle, kuin väistäen Georgen ja Adaran välistä. En aio seistä Georgen tiellä, hän rakastaa Adaraa.
But I loved her first and I held her first
And a place in my heart will always be hers
From the first breath she breathed
When she first smiled at me
I knew the love of a father runs deep
And I prayed that she'd find you someday
But it still hard to give her away
I loved her first
Mutta minä rakastin häntä ensin, pitelin ensin. Ja paikka sydämessäni kuuluu aina hänelle. Kun hän ensikerran hengitti, tai hymyili minulle, tiesin että rakkauteni häntä kohtaan on syvä. Rukoilin että hän löytäisi sinut jonain päivänä. Mutta on silti vaikeaa antaa hänen mennä. Minä rakastin häntä ensin.
How could that beautiful woman with you
Be the same freckle face kid that I knew
The one that I read all those fairy tales to
And tucked into bed all those nights
And I knew the first time I saw you with her
It was only a matter of time
Jouluvalmisteluita tehdessämme käärin hänet jouluköynnökseen ja tunsin kuinka hän nauraessaan muuttui hetkeksi jälleen lapseksi. Hän kaatui Georgen syliin ja palasin todellisuuteen. Miten siitä pienestä tyttölapsesta tuli noin aikuinen? Puoli vuotta ja hän täyttää seitsemäntoista, noitien täysiän. Vastahan hän oli kehdossa! Kuuntelemassa satujani ja nauramassa hölmöille ilmeilleni, Violan istuessa vieressäni ja hymyillen sille onnelle joka meitä kohtasi joka päivä kun maailman kaunein lapsi hymyili ja oli tyytyväinen vanhempiinsa. Nyt tuo lapsi hymyili Georgen käsivarsien ympäröimänä ja painoi huulillaan rakkauden sinettejä Georgen huulille ja poskille. Kun näin heidät ensikerran yhdessä, olin onnellinen heidän puolestaan. Mutta sydämeni huokasi: Ei kestäisi kauaa kun hän olisi nainen.
But I loved her first and I held her first
And a place in my heart will always be hers
From the first breath she breathed
When she first smiled at me
I knew the love of a father runs deep
And I prayed that she'd find you someday
But its still hard to give her away
I loved her first
Bellatrixin loitsu osui minuun. Näin Adaran ilmeen, kuulin hänen äänensä. Hän huusi. Mieleni teki astua hänen luokseen ja suojella häntä, sanoa "Ei hätää, ei minulle käynyt kuinkaan. Älä itke", mutta ruumiini ei minua totellut, se uhmasi minua ja pakotti minut taipumaan taaksepäin, kaatumaan tyhjyyteen holvikaaren sisään. Silmissäni näin kuin pieniä filmien pätkiä, valokuvia hänestä.
Minä, pitelemässä häntä kun hän oli vastasyntynyt, voi kuinka eksyksissä olinkaan silloin, tuo avuton lapsi sylissäni.
Minä, kun sain hänet nauramaan ja hymyilemään, lauloin hänelle velhon polkkaa ja ilveilin. Sydämeeni leimahti lämpö kun näin lapseni hymyilemässä minulle.
Minä, kun tapasimme ensikertaa kahteentoista vuoteen, hän yritti karata ja minä kiskaisin hänet itseäni vasten vahingossa. Kuinka me molemmat seisoimme kuin kauhun valtaamana paikoillamme hetken aikaa. Kunnes hän alkoi itkeä ja täristä minua vasten.
Minä, luin hänen kirjeitään joita hän lähetteli minulle usein. Muistan sanasta sanaan kirjeen jossa hän kiitti valokuva-albumista jonka hänelle annoin. Muistan kun kuvia kootessani olin ajatellut hetken miltä Adaran lapsi mahtaisi näyttää. Miten George tuntisi sen saman lämmön tullessaan isäksi, kun heidän lapsensa hymyilisi hänelle. Hän tietäisi viimein miltä minusta tuntui.
Minä, koiran muodossa makasin sängyllä hänen jaloissaan, koko sen ajan kun hän kärsi. Pelkäsin niin kovasti silloin että menetän hänet. Elämäni olisi mennyt sen sileän tien ja minusta olisi ollut jäljellä kuin Ankeuttajan suudelman kohdannut raukka. Hän oli kuitenkin vahva ja selvisi.
Ja taaskaan minä en häntä menettänyt, mutta päinvastoin.
Kaaduin taaksepäin ja kohtasin jonkinlaisen pohjan pudotukselleni. Adara oli yhä turvassa, ja tulisi olemaan, kun George pitäisi hänestä huolen.
Mutta yksi asia minua lohdutti tähän hetkeen asti. Vaikkei kyseessä olekaan mikään kilpailu tai muu, mutta silti...
Minä rakastin häntä ensin.
From the first breath she breathed
When she first smiled at me
I knew the love of a father runs deep
Someday you might know what I'm going through
When a miracle smiles up at you
I loved her first
