Nimi: 3 iltaa ilman Ronia
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Beta: Ei ole...
Paritukset: Ron/Harry
Ikäraja: S
Summary: Miten voi sanoa: ”Olen rakastunut sinuun”, varsinkin parhaalle ystävälleen, jonka on tuntenut melkein seitsemän vuotta?
A/N: En oo kirjottanu pitkään aikaan mitään Potter-aiheista joten päätin käydä 3 kertaa-haasteen topicissa. No heti tuli hyvä aihe ficille! Kommentit ovat erittäin tervetulleita.
3 iltaa ilman Ronia
1.
”Missä Ron on?” Harry kysyi melkein parhaalta ystävältään Hermionelta. Ron oli paras.
”En minä tiedä”, Hermione kohautti olkapäitään tuskin nostamatta katsettaan koulukirjastaan. ”Miksi kysyit?”
”Kunhan kysyin...” Harry sanoi ja näytti yhtäkkiä hyvin kiinnostuneelta takkatulesta, jonka ääressä hän ja Hermione olivat istuneet koko illan tehden läksyjään ja jutellen kaikenlaista. Paitsi suurimman osan ajasta Harry oli jutellut ja Hermione oli lukenut kirjaa kuulematta, mitä Harry oli sanonut. Ei sillä kuitenkaan ollut väliä. Väliä oli sillä, missä Ron oli. Harryllä oli asiaa Ronille. Hän ei vain oikein tiennyt, miten asettaisi sanansa. Miten voi sanoa: ”Olen rakastunut sinuun”, varsinkin parhaalle ystävälleen, jonka on tuntenut melkein seitsemän vuotta?
”Olisiko sinulla hänelle asiaa?” Hermione kysyi.
”Itse asiassa... joo...” Harry mumisi ja oli kiitollinen Koukkujalasta, joka oli hypännyt hänen syliinsä. Hän pystyi keskittymään Koukkujalan silittämiseen eikä hänen tarvinnut kohdata Hermionen kaikkitietävää katsetta.
”Mitä asiaa?”
”Äh, ei se mitään tärkeää ollut. Itse asiassa aika tyhmä juttu, en usko että hän edes haluaa tietää sitä.” Varsinkin, jos hän on juuri nyt sen Lavenderin kanssa jossain...
”Mistä sinä voit tietää, jos et kerro?”
Harry ei sanonut mitään ja silitti kissaa hyvin keskittyneen näköisenä. Hermionen huulille kohosi hymy.
”Olet rakastunut häneen.”
”Mitä?” Harry huudahti ja Koukkujalka hypähti hänen sylistään närkästyneen kuuloisena maukuen.
Hermione hymyili sitä hymyään, miten kukaan voi olla niin kaikkitietävä, ja Harryn oli pakko nostaa katseensa häneen, kun kissa oli lähtenyt jonnekin.
”Tiesinhän minä”, Hermione naurahti kun Harry pudisteli pontevasti päätään. ”’Ei mitään tärkeää’, niin, eihän se. ’Ei varmaan halua tietää’, minusta tuntuu että saattaisi halutakin.”
”Onko hän jossain Lavenderin kanssa?” Harry kysyi varovasti ja tajusi sitten, mitä oli sanonut.
”Ei”, Hermione sanoi. ”Hän sanoi kun lähti, että tarvitsee aikaa ajatella.”
”Pitääkö hän minusta?”
Hermione pysyi hiljaa ja keskittyi taas koulukirjaansa. Harry irvisti.
2.
Harry istui Tylypahkan iltapalalla ja mietti. Ron ja Hermione olivat syöneet iltapalaa ja lähteneet heti ulos leikkimään lumisotaa. 17-vuotiaat, Harry virnisti. Sellaiset hänen ystävänsä olivat. Ron oli pyytänyt Harryä mukaan pitkään, hän oli luovuttanut vasta kun Harry oli valmis heittämään häntä kurkkuviipaleella otsaan. Ei tietenkään tosissaan. Ronin silmät olivat vilkkuneet iloisesti, kun hän oli sanonut että toivottavasti Harry suvaitsisi liittymään heidän seuraansa myöhemmin. Miten hän voisi ikinä katsoa Ronia silmiin, jos ei sanoisi mitään? Hermione ei ollut vastannut Harryn kysymykseen sinä eräänä iltana pari viikkoa sitten, kun Ron oli ollut jossain yksin miettimässä. Ei hän yleensä sanonut, katsoi vain sillä tietäväisellä ilmeellään ja hymyili pilke silmäkulmassa. Pitikö Ron Harrystä? Tietysti piti, mutta enemmän kuin ystävänä? Harry mietti, miten oudolta tuntuisi, jos yhtäkkiä parhaasta ystävästä tulisikin poikaystävä. Hänen vatsaansa kihelmöi ihana tunne, vaikka hän tiesi että kuvitelmista ei ehkä koskaan tulisi totta. Yhtäkkiä kylmät kädet koskettivat Harryn niskaa ja hän hypähti pienesti. Hermione istui hänen viereensä lumisena ja posket punaisina.
”Vieläkö sinä täällä syöt”, hän nauroi. ”Mitä mietit?”
”Ronia”, Harry sanoi hiljaa. ”Mitä hän ajattelee minusta?”
”En minä voi sinua auttaa, sinun pitää kysyä itse.”
Harry nyökkäsi.
”Se on vain melko vaikeaa”, hän sanoi.
”Tiedän”, Hermione sanoi. ”Mutta olen melko varma, että hän ei suutu sinulle. Te olette tunteneet jo niin pitkään, ja minäkin tunnen teidät molemmat. Tunnen Ronin.”
”Mutta pitääkö hän minusta?”
Hermione oli taas hiljaa ja vain hymyili. Tällä kertaa Harry oikeasti heitti kurkkuviipaleen Hermionen otsaan. Siitä syntyi ruokasota, mutta Harry ei siltikään unohtanut asiaa. Ehkä hänen tosiaan pitäisi kertoa. Joskus toiste tosin, ei silloin kun hänen naamaansa oli heitelty tomaatti-viipaleita ja muita salaattiaineksia.
3.
Lavender istui sängyllään ja yritti olla miettimättä mitään erityistä. Ronia. Missä ihmeessä poika oli ollut koko illan? Lavender halusi hänet seuraansa, ei vaan tarvitsi. Ron oli muutenkin ollut sillä viikolla erittäin hiljainen, liiankin. Jotain hänellä oli mielessään, eikä Lavender halunnut välttämättä tietää, mitä. Makuusalin ovi kolahti auki ja Lavender kohotti katseensa lattiasta. Se oli Hermione. Kaikkitietävä, ärsyttävä Hermione johon Ron oli joskus ollut ihastunut. Mutta joskus kaikkitietävästä olisi apua, ainakin nyt.
”Missä Ron on?” Lavender kysyi.
”Jossain Harryn kanssa...” Hermione sanoi ja hymyili hymyä, joka sanoi, että hän tiesi jotain, mitä Lavender ei. Hermione käveli huoneen poikki Lavenderia vastapäätä omalle sängylleen ja heilutti ärsyttävästi kirjaviin villasukkiin puettuja varpaitaan.
”Mitä he tekevät?”
Lavender oli aivan varma, että Hermione tirskahti pienesti. Virnuiliko hän? Ehkä Lavender oli nähnyt ja kuullut väärin. Ei Hermione voinut tirskua. Tai virnuilla. Se oli niin epähermionemaista kuin olla ja voi!
”En minä tiedä”, Hermione sanoi hymy suupielessään ja heilutti edelleen jalkojaan. ”Harryllä oli Ronille jotain asiaa, ja he lähtivät ulos juttelemaan.”
”Oletko sinä rakastunut Roniin?” Lavender kysyi tuskastuneen kuuloisena. Hänen hämmästyksekseen Hermione purskahti nauramaan.
”En”, hän nauroi. ”Joku muu on, mutta minä? Ei! Hän on vain hyvä ystäväni.”
”Miten hyvä?”
”Tarpeeksi”, Hermione sanoi. Luojan kiitos hän oli lopettanut jalkojensa heiluttelun.
”Mitä sinä tarkoitit, joku muu?” Lavender kysyi kauhistuneena. Hänen Roninsa. ”Pitääkö Ron siitä jostain muusta?”
Hermione nauroi.
”Luuletko, että minä sinulle kertoisin, kuka muu. Ja ettehän te enää seurustele, vai seurusteletteko?”
”Pitääkö Ron siitä henkilöstä?” Lavender sanoi ohittaen kokonaan edellisen lauseen.
”Pitää.”
Lavender katsoi ärtyneenä Hermionen kirjavia sukkia. Ne aiheuttivat hänelle päänsäryn.
”Miten paljon?” hän kysyi taas. Liikaa kysymyksiä, mutta hän tarvitsi tietoja!
”Tarpeeksi”, Hermione hymyili. Hän vilkaisi ulos ja näki kaksi hahmoa lumisateessa vastakkain. Kädet toistensa käsissä. Heidän kasvonsa lähestyivät toisiaan ja he suutelivat. Hermionen hymy levisi entisestään ja Lavender irvisti itsekseen tietämättä, mitä pihalla tapahtui. Miksi hänelle ei kerrottu mitään?
