3 tapaa saada huispauskapteenilta
Ikäraja: K-11
Paritukset: Selviävät kyllä
Oikolukija: Ei ole käytössä tällä kertaa, pahoittelen.
Kirjoittaja: hobby
Juonikuvaus: Huispauskappteenit ovat aina olleet aikansa seksisymboleja, mutta miten saa tällaisen unelman lankeamaan? Siinäpä vasta pulma.
A/N: 3-kertaa, kun... -haasteeseen osallistun tällä.
Ensimmäinen –ei niin toimiva – tapa
- Ruinaaminen -
Harry Potter on Rohkelikon huispausjoukkueen nykyinen kapteeni, se ei ole mikään salaisuus. Harry Potter on erittäin hyvännäköinen poika, se ei ole myöskään mikään salaisuus. Mutta se on salaisuus, että minä olen hieman ihastunut tähän Rohkelikon huispausjoukkueen hyvännäköiseen kapteeniin. Se on salaisuus. Vaikka jotkut vuosikurssini pojista ovatkin hämmästelleet valokuvia, joita olen liimaillut sänkyni kattoon, en ole jäänyt kiinni tunteistani.
Siinä se Harry taas menee, mietin lysähtäessäni puupenkille suuressa salissa. Istun usein hänen lähellään Rohkelikon tupapöydässä. Kuuntelen, miten hänen kaverinsa yrittävät miellyttää Harrya. Harry ei kuitenkaan nauranut.
”Harry, hei, Harry!” huudan tahtomattanikin. Harry kääntyy katsomaan minua silmälasiensa takaa. Huomaan heti, miten hänen katseensa kiristyy. Harry ei todellakaan taida pitää minusta.
”No, mitä sinä nyt haluat?”
”Tuota ajattelin, että voisin ottaa sinusta muutaman kuvan tänään… Päivän Profeetta on tilannut - ”
”Ei, älä edes ajattele minun suostuvan tuollaiseen.”
Harry kääntyy takaisin menosuuntaansa ja alkaa loikkia pitkillä askelillaan kohti eteisaulaa. Vaikka miten yritän, en pääse Harryn lähelle. En pääse hänen kanssaan kahden, enkä edes saa hänestä lähikuvia.
Minä olen Colin Creevey ja alan olla epätoivoinen.
Toinen – hieman onnistuneempi – keino
- Kehuminen -
”Hei, Draco!” huudan yrittäessäni ottaa poikaa kiinni. Hän kävelee pitkin, mutta vakain askelin kohti pukuhuonetta.
”Niin?” ylevä, hieman kylmä ääni vastaa huutooni. Draco kääntyy katsomaan minuun nenänvarttaan pitkin.
”Pelasit aivan mahtavasti”, kehaisen saatuani hänet vihdoin kiinni.
”Minähän hävisin”, Draco murahtaa, ”Rohkelikko voitti. Taas.”
”Nii’in, mutta lensit silti hienosti.”
”Enkö muka yleensä lennä?”
”Et- tai siis totta kai! Mutta tänään keräsit varmasti jokaisen peliä seuranneen katseen.”
”Jaaha.”
Kiroan itseni hiljaa maan alle. Miksen keksi mitään fiksua sanottavaa?
”Aiotko tulla sisälle vai jäätkö siihen seisomaan?” Draco tiuskaisee. Seison pukuhuoneen kynnyksellä ja astun toki sisään. Haistan mädäntyneet sukat ja voimakkaan hien, en ymmärrä, miten Draco kestää tällaista lemua.
”Mennään minun pukuhuoneeseeni”, Draco sanoo ja odottamatta vastausta hän tönäisee minua kohti tammista ovea. ”Siellä ei löyhkää näin pahasti.”
Nyökkään, kun en keksi mitään sanottavaa. Draco heittää oven kiinni takanaan ja ottaa naulasta roikkuneen pyyhkeen käteensä. Naamaansa hieroen hän astelee penkille ja istuutuu. Seuraan lumoutuneena hänen tekemisiään. Vaikka olen asunut hänen kanssaan samassa makuusalissa monia vuosia, en ole täysin tottunut olemaan kahdestaan Dracon kanssa. Siinä on aina outoa kitkaa.
Draco taputtaa penkkiä vieressään, mutta olen jumissa. En saa katsettani irti hänestä, tunnen itseni täysin lamaantuneeksi.
”Kuulehan nyt”, Draco aloittaa ja nousee ylös istuimeltaan. ”Hävisin juuri pelin ja olen todella vittuuntunut. Jos aiot vain seistä siinä, voit saman tien lähteä, mutta jos -”
En enää pysty estämään itseäni, vaan painan kiihtyneet huuleni hänen suulleen. Runnon ajattelematta kieleni Dracon suuhun enkä jaksa ajatella sen seurauksia.
Minä olen Blaise Zabini ja toivon, että ihastumiseni Draco Malfoyhin saa edes hieman vastakaikua.
Kolmas – takuuvarma – keino
- Suoratoiminta –
Oliver Wood oli kaikkien aikojen pakkomielteisin huispauskapteeni, joka koskaan oli luotsannut ainoatakaan Tylypahkan tupajoukkuetta. Ja se juuri teki hänestä minun unelmieni panon. Halusin saada selville, piilikö tämän urheilija-imagon takana jotain muutakin – jotain, mistä minä voisin hyötyä. Oliver käsitteli luutaansa niin hyvin, ettei tämä voinut olla täysi tumpelo muiden soikioiden esineiden kanssa, jos tiedätte, mitä tarkoitan.
Rohkelikko oli juuri voittanut huispausottelun Korpinkynttä vastaan, ja Oliver rynnännyt pukuhuoneeseensa muutamien fanaattisten tyttöjen saattelemana. Päätin seurata häntä pukuhuoneeseen ja onnitella häntä oikein isän kädestä.
Onneksi minulla oli aina ollut paljon luontaista vetovoimaa. Oliver varmasti lakoaa edessäni heti, kun vähän vihjaan. Ovi kolahti kiinni takanani ja astuin Rohkelikon typötyhjään pukuhuoneeseen. Edes heidän kapteeniaan ei näkynyt siellä – oliko Oliver asettanut minut ansaan?
Mutta suihkusta kuuluva itsetyytyväinen lauluntapainen ääni sai minut suuntaamaan kulkuni sinne.
Riisuuduin nopeasti vaatteistani. Saisi pikku-kapteenimme vähän silmänruokaa heti kättelyssä. Ei sillä – en minä kädelläni aikonut mitään tehdä. Itse asiassa, en itse ajatellut tehdä mitään. Oliver saisi tehdä likaiset työt, minä kuitenkin tarjoudun tulemaan tänne, auttamaan paineiden purussa.
Avasin suihkukopeille vievän oven ja menin välittömästi viimeiselle kopille, josta laulu kuului.
”Hei, Wood”, sanoin kiskaistuani kopin oven auki. Oliver säikähti sanoinkuvaamattoman paljon. Suihkukapula tippui lattialle ja vesi alkoi ryöpytä minun päälleni. Poimin sen käteeni ja annoin veden laskeutua paljaalle iholleni.
”Flint? Mitä helvet- ”
”Tsot, tsot, Wood, tulin vain onnittelemaan sinua hyvästä pelistä”, kerroin ja suljin kopin oven takanani.
Minä olen Marcus Flint ja olen varma, että Oliver on myös suorantoiminnan ihmisiä