Kauniina päivänä, Teddy/James Jr., K-11

[Carmilla]

Author: Carmilla
Pairing: Teddy/James Jr.
Rating: K-11
Genre: romance
Disclaimer: Harry Potterit kuuluvat J. K. Rowlingille. Minä leikin enkä tienaa.
Summary: Aamuyöllä he olivat nukahtamaisillaan ja James kuljetti sormeaan Teddyn vatsalla. "Älä lopeta vielä", Teddy sanoi tuskin kuuluvasti, ääni hiljaisuudesta painoksissa.

A/N: James on 16- ja Teddy 22-vuotias.

Kauniina päivänä

Joskus James rakasti Teddyä enemmän kuin mitään muuta, mihin oli maailmassa törmännyt. Teddy oli hauska ja älykäs ja hyvännäköinen. James piti siitä, millaista oli suudella Teddyä; miten siitä ei saanut millään tarpeekseen, vaikka jatkoi niin pitkään, että huulet alkoivat rohtua.

Joskus hän vihasi Teddyä niin, että hänen teki mieli nuijia pari tuolia palasiksi puhtaasti mielenilmaisun nimissä. Hän vihasi typerää turkoosia hiuskuontaloa ja sitä, että Teddy huolehti jatkuvasti siitä, mitä muut ajattelisivat, jos tietäisivät.


***


Silloin, kun he suutelivat ensimmäisen kerran, oli kesäkuu. Teddyn hiukset olivat vaisua violettia, sillä hän oli vähän alamaissa. Andromeda ei pitänyt siitä, että Teddy ja Victoire olivat eronneet ja oikeastaan kaikki muutkin olivat tilanteesta hämmentyneitä ja pahoillaan. Lily varsinkin oli tuohtunut ja oli myös ilmoittanut sen Teddylle sanoja säästelemättä.

James törmäsi sisään juuri, kun Teddy iski nyrkkinsä seinään.

"Huono ajoitus?" hän kysyi kulmakarvat koholla.

"Ehkä vähän", Teddy huokaisi ja pörrötti alakuloisia hiuksiaan. James pidätti hengitystään.

"No, ei se oikeastaan ole minun vikani", hän huomioi hetken kuluttua. "Sinä olet minun huoneessani."

Teddy naurahti. "Ei se kyllä siitä riipu. Sinun ajoituksesi ei koskaan ole kovin hyvä."

"Miksi sinä yrität vahingoittaa seinääni?" James kysyi ja jätti Teddyn varteenotettavan kommentin huomiotta.

Teddy kohautti olkiaan ja vilkaisi Jamesia kulmiensa alta. "Mitä veikkaat?"

Ensimmäistä kertaa James näytti lievästi vaivaantuneelta ja siirsi painoaan jalalta toiselle. Hän astui kunnolla sisään ja sulki oven jälkeensä. "Kuule, ei tytöistä kannata välittää."

Teddy hymyili vaisusti. "Ei minua haittaa, että minä ja Victoire erosimme", hän selitti päästäen Jamesin pulasta; tämä ei ollut erityisen taitava lohduttamaan apeita ihmisiä.

"No, mikä sitten?"

"Se, että kaikki muut kuvittelevat tuntevansa tilanteen meitä paremmin. Kaikki ovat meille vihaisia, kun emme toimikaan heidän suunnitelmansa mukaan."

James nyökkäsi, mutta ei sanonut mitään. Hän nojaili seinään eikä hänellä kaikesta päätellen ollut mitään Teddyn ja Victoiren eroa vastaan. Teddy ei huomannut, että oikeastaan James ei enää viitsinyt näyttää pahoittelevalta edes kohteliaisuussyistä.

"Oikeasti me erosimme jo pari kuukautta sitten", Teddy mutisi seinälle Jamesin pään yläpuolella. "Mietimme, miten kertoisimme kaikille, mutta ei siitä tainnut olla mitään hyötyä. Ehkä olisi ollut parempi kertoa heti. Nyt tämä myrsky olisi jo ohi."

James suoristautui seinästä kiinnostuneena. "Ai jaa? Sinä et siis enää kieriskele sydänsuruissa?"

Teddy tuijotti häntä. "Näytänkö minä muka jotenkin murtuneelta?"

James kallisti tarkkaavaisena päätään. "Et, mutta äiti sanoi alakerrassa, että sinun täytyy olla hyvin masentunut, joten meidän täytyy olla kiltisti." Hän jätti mainitsematta, ettei hän ainakaan aikonut olla sen kiltimmin kuin aikaisemminkaan. Teddy tiesi sen muutenkin.

Teddy puuskahti työlästyneenä. Hän kääntyi katsomaan ulos ikkunasta ja sanoi ärtyneenä: "Isoäiti on samanlainen. Minä ja Victoire olemme edelleen ystäviä, joten kaikki on hyvin. Kukaan ei vain tunnu uskovan."

"Minä uskon", James sanoi hilpeästi.

Teddy vilkaisi häntä. "Mikä ihmeen terapiaistunto tämä muuten on? Mikä sinua vaivaa?"

"Ei tämä ole terapiaistunto", James sanoi juonikkaasti. "Tämä on jotain ihan muuta."

Huoneen ulkopuolella joku ravasi pitkin portaita ja alhaalla äiti kutsui ihmisiä päivällispöytään, kun James astui Teddyn eteen ja seisoi siinä katsellen toisen kasvoja. James ei ikimaailmassa myöntäisi sitä kenellekään, mutta häntä pelotti kauheasti, kun hän kohotti kätensä ja kokeili, miltä Teddyn ihon alta esiin piirtyvä poskiluu tuntui sormia vasten.

James astui vielä pienen askelen lähemmäs, vilkaisi Teddyn laajentuneita silmiä ja suuteli toista varovasti. Teddyn hiukset hujahtivat takaisin turkoosiin.


***


Teddy nukkui patjalla Jamesin huoneen lattialla. He juttelivat maailmasta ja miettivät, menettäisivätkö mieluummin jalan vai käden, mutteivät päätyneet mihinkään tulokseen. James kuunteli, kun Teddy kertoi, miten aurorikoulutuksen loppukokeet hermostuttivat häntä vähän. James sanoi, että hänkin haluaisi tutkia maailmaa muutaman vuoden ennen kuin menisi kouluun.  ”Mitä jännittävää maailmassa muka on, jos sitä ei tutki nuorena, kun haluaa vielä pitää hauskaa?”

Kun muut menivät nukkumaan, James sanoi matalalla äänellä: "Tule tänne." Teddy makasi vielä hetken patjallaan ennen kuin nousi ylös ja istui Jamesin sängylle. Hän katsoi epäröiden vieressään kyljellään makaavaa poikaa, joka tuijotti ylös hänen kasvoihinsa. James näytti kesäyön haaleassa valossa kauhean kauniilta. Silloinkin, kun hän kurtisti kulmiaan.

"Mitä nyt?" James kysyi.

"Ei mitään", Teddy sanoi nopeasti. "James, me -"

"Älä taas aloita!" James keskeytti hänet ja tuhahti hiljaa. "Älä taas sano, ettei meidän pitäisi. Minä tiedän kyllä, mitä sinä mietit ja minua alkaa jo kyllästyttää. Minä olen kuusitoista!" James nousi istumaan ja puristi sormillaan Teddyn käsivartta.

Teddy puri huultaan. Jamesin puristusote sattui ja se jättäisi hänen käsivarteensa rivin mustelmia. Teddy ei kuitenkaan välittänyt. Hän tuijotti Jamesin äkäisiä kasvoja hämärässä huoneessa. Sillä hetkellä hän ei halunnut mitään muuta kuin koskettaa Jamesia joka puolelta.

Usein tuntui, että he olivat aivan kyltymättömiä siinä, miten paljon halusivat toisiaan. Kun he suutelivat, Jamesin sormet kulkivat Teddyn kaulalla ja kasvoilla ja hiuksissa ja Teddy veti Jamesin vyötäisiltä entistä lähemmäksi.  Kun Teddy kuljetti huuliaan Jamesin kaulalla ja rintakehällä, James huokaisi onnellisena. Kun James kietoi jalkansa Teddyn vyötärön ympärille, ettei tämä pääsisi liikkumaan vielä ja he pysyivät hetken paikallaan, kumpikin tuijotti toisiaan tuskin tajuamatta, mitä tapahtui.

Aamuyöllä he olivat nukahtamaisillaan ja James kuljetti sormeaan Teddyn vatsalla. "Älä lopeta vielä", Teddy sanoi tuskin kuuluvasti, ääni hiljaisuudesta painoksissa. Jamesilla ei ollut aikomustakaan lopettaa, ikinä. Hän nukahti kämmen Teddyn ihoa vasten painautuneena, pitäen toista aloillaan. Älä karkaa mihinkään. Älä taas mene. Teddy ymmärsi viestin eikä ajatuksiltaan saanut unta ennen kuin oli hitaasti laskenut kaikki luomet Jamesin iholta seitsemääntoista kertaan.

He heräsivät vasta puoliltapäivin. James oli levittäytynyt koko sängylle ja potkinut peiton jalkopäähän. Teddy heräsi, kun James liikahti levottomasti ja iski häntä kyynärpäällään korvaan niin, että Teddy putosi lattialle. Jamesilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä oli mennyt tekemään ennen kuin Teddy hyppäsi hänen päälleen niin, että koko sänky notkahti ja pojat kierivät sängyllä raajat toistensa seassa nauraen katketakseen.

He ehtivät juuri selvittää, kummalle mikäkin sääri ja käsivarsi kuului ennen kuin Lily pelmahti huoneeseen. Hän katsoi poikia epäilevänä. "Ette kai te vielä nuku?"

"Näyttääkö siltä?" James kysyi laiskasti. Hän makasi Teddyn patjalla kattoa tuijotellen ja pureskeli sokerisulkakynää. Teddy makasi sängyllä mahallaan ja selaili uusinta huispauskuvastoa heilutellen sääriään ilmassa. Lily katsoi paheksuen toisten velttoutta ja ilmoitti, että he lähtisivät Viistokujalle ostoksille ja jos pojat aikoivat ehtiä mukaan, heidän kannattaisi pukeutua saman tien.

"Äh, painu hiiteen", James huokaisi ja heitti lattialla lojuneen likaisen sukan päin sisartaan. Lily paiskasi oven kiinni takanaan.

"Haluatko sinä lähteä Viistokujalle?" James kysyi Teddyltä.

Teddy virnisti. "Ehkä minä mieluummin hyödynnän sitä, että teidän talonne on kerrankin tyhjä."

Jamesin kasvoille levisi vino hymy. "Johtuuko tuo epätavallinen huolettomuus siitä, että minä olen herättyäni ihan älyttömän komea?"

"Mistä muustakaan", Teddy pyöräytti silmiään.


***


Joskus James ajatteli, että Teddy oli varsinainen törppö murehtiessaan jatkuvasti typeriä pikkuseikkoja. Joskus hän ajatteli, että Teddy saisi murehtia typeriä pikkuseikkojaan kaikessa rauhassa niin kauan kuin turkoosin sävy tämän hiuksissa kirkastuisi hieman Jamesin astuessa huoneeseen.

Joskus James hymyili Teddylle päivällispöydän toiselta puolelta eikä Teddy muistanut ollenkaan miettiä sitä, että joku saattaisi arvata.

[Lils]

Aw ihana!

Teddy/James Jr. on oikeasti tosi ihana paritus, muttei minulla tule koskaan kunnolla luettua sitä. Onneksi tämä sattui silmiin, koska tämä osoittautui todella hyväksi! Paritus todella toimii, ja tämä fic kuvasi minusta sitä todella hienosti; Teddy vaikuttaa tässä persoonalliselta, tarpeeksi rauhalliselta ja luotettavalta, mutta siltikin sellaiselta, joka osaa pitää hauskaa, ja se, miten hän suhtautui eroon Victoiresta, oli minusta hyvä asia ja noudatti hänen luonnettaan hyvin. James taas osoitti sympatiaa minkä osasi, mutta kävi kyllä selväksi, ettei ollut hänen tehtävänsä pitää kädestä kiinni ja lohduttaa ja sanoa oikeita sanoja, vaan tuntui helpommalta sanoa asiat suoraan tai jättää ne sanomatta, mutta puhua kuitenkin kaikesta jotenkin no, ei nyt tunteettomasti, mutta neutraalisti. Hänen ja Teddyn keskustelu oli avoin ja rehellinen, eikä siihen kaivattu mitään hempeilyä - silti kaksikon välinen kiintymys tuli hyvin selväksi, ja minusta se oli hienoa. Aina ei tarvita sellaisia siirappisia lauseita ja romantiikkakliseitä, joskus yksi  avoin keskustelu riittää kertomaan, millaista se on.

"Ehkä vähän", Teddy huokaisi ja pörrötti alakuloisia hiuksiaan. James pidätti hengitystään.

Tämä oli jotenkin lemppareitani! Pidin siitä, että kerroit ylipäätänsä asiat todella selkeästi ja ymmärrettävästi, ja esimerkiksi Teddyn hiuksista kerrottiin aluksi, miksi ne olivat sen väriset ja mitä oli tapahtunut. Ja kun irrottaa tuon "pörrötti alakuloisia hiuksiaan" kaikesta muusta, kuulostaa se silloinkin todella nätiltä ja jotenkin veikeältä, mutta sitten kun vielä ajattelee, mitä siitä kerrottiin aluksi, tuli siihen vielä isompi merkitys. Oli hauska palata tähän alakuloisuuteen kuvaten nimenomaan hiuksia alakuloisiksi - tämä oli vain jotenkin niin kovin hymyilyttävä. "James pidätti hengitystään" taas teki tähän keskusteluun sellaisen jännittyneen latauksen, ja oikeastaan itsekin taisin tuossa kohtaa unohtaa hengittää!

Mutta niin, tämä fic tosiaan siis eteni tosi hienosti. Dialogi oli sujuvaa; ei siitä ole aina helppoa saada sellaista, että se toimii, se on persoonallista ja ottaa huomioon hahmot, sitä on hyvä lukea, se ei töksähtele eikä siinä toisaalta ole liikaakaan sellaista räpeltämistä. Tässä se kuitenkin oli kaikin puolin hyvää, ja eteni hiljalleen. Loppu ei kuitenkaan ollut mikään sellainen ylidramaattinen ja pysäyttävä, vaan se lopetettiin minusta kivaan kohtaan. Keskustelun lomassa kulkeva kuvailu oli sekin todella hyvää; hahmoista paljastettiin pieniä asioita, kuvailtiin siellä täällä ja viitoitettiin vähän ilmeitä ja tehtiin heistä eläväisiä, niin, ettei se ollut vain sellaista paikallaan seisoskelua ja puheenvuorojen vaihtelua. Lily siellä välissä oli piristävä, sopivan pikkusiskomainen ja ihanan tuollainen nyrpeä, oven paiskaaminen antoi hänelle hienon poislähdön. : D

Rakastin tässä yli kaiken sitä, millaisena kaksikon suhde kuvattiin! Sellaista toisiinsa kietoutumista ja hiljaistakin läheisyyttä, se ei ollut sellaista "mennään tänne ullakolle piiloon niin kukaan ei näe", vaan siitä ei vain kerrottu kenellekään. Se oli tosi kaunista, sellaista, että he samalla todella olivat toistensa hyvät ystävät ja kaikki oli jotenkin tosi kaunista. Ei tosiaan ollut niitä kliseitä, mutta silti kaikki oli tasaisen onnellista, vastoinkäymisistä selvittiin. Ihana lukea sellaista, missä ei aina vain paeta maailman pahuudelta toisen syliin, vaan ollaan siinä siksi että halutaan olla.

Se oli muuten tosi kiva, miten muut hahmot vierailivat tässä! Välillä oli Lilyä, oli Andromedaa, mainintoja muiden ihmisten mielipiteistä, sellaista tasaisesti vaihtuvaa taustaporukkaa, joista ei kerrottu liikaa, että he olisivat olleet keskeyttämässä kaikkea, vaan sillä tavalla, että nämä pojat tuntuivat kuuluvan jonnekin. Tämä fic ei ollut mitenkään irtonainen: alussa ja lopussa olivat nuo pätkät siitä mitä se kaikki oli, mutta kun välissä oli tuo pitkä kohtaus, se juurrutti ficin kiinni jonnekin, se ei vain ollut yksi kuvaus muiden joukossa, vaan todellisia hetkiä. Kolmeen osaan jakaminen toimi tässä tosi hyvin.

Iih, aivan mahtava fic! Kirjoitat elävästi ja luonnollisesti, tuot parituksen lukijalle läsnä ja kaikki on hyvin aitoa ja taidokasta, mielenkiintoista. Tämä oli juuri sellainen fic jonka syövereihin voi vain sukeltaa ja jäädä sinne katselemaan ympärilleen sitä toista maailmaa. Kiitos ihanasta lukuhetkestä, rakastuin tähän!

[Antelope]

Hih, aww!

Tämä oli kyllä hirmu suloinen, mutta sellaisella hmm... karummalla tavalla ehkä. Tai että tämä ei ollut sellaista perhoset lentelee ja suudellaan auringonlaskussa -tyyliä, vaan tässä oli realistisuutta - ja sellaista rehellisyyttä, että kuvattiin asiat ja Teddyn ja James Siriuksen suhde niin kuin se oli - ei kiertelyä tai kaartelua, liian hienoa kuvailua, mikä ei olisi edes sopinut tähän. Tässä oli sellaista toisenlaista söpöyttä, ja tässä oli myös aivan ihanaa huumoria! James Siriuksen ironiset kommentit, Teddyn silmien pyöritykset ja likaisten sukkien heittely, hih. Myös Jamesin sokerisulkakynän imeskely oli ihana yksityiskohta, sekä Lilyn oven paiskaaminen! Minä vain pidän hirmuisesti.

Teddy/James Sirius on oikeasti aivan järjettömän ihana paritus, mutta sitä ei tule juuri koskaan luettua - tiedä sitten mistä se johtuu. Se ihan oikeasti toimii, ja on 3rd genin toimivimpia parituksia Albus/Scorpiuksen lisäksi, mutta jos ei mennä tähän aiheeseen. : D Tämän parin suhde oli kuvattu tässä ihanasti. Sitä seikkaa, että Teddy ei halunnut muiden tietävän hänen ja Jamesin suhteesta oli kuvattu luonnollisesti, eikä mitenkään ylidramaattisesti, eikä tämä koko ficci pyörinyt pelkästään sen teeman ympärillä, vaikka se siellä aina välillä vilahtikin. Tämä oli ikään kuin kertomus heidän suhteestaan, koko suhteesta, ei pelkästään jostain osa-alueesta kuten tunteiden pohtimista toista kohtaan, tai jotain muuta. Tässä oli vähän kaikkea.

Sinun kirjoitustyylisi on rento ja luonnollinen. Pidin siitä, miten tässä oli paljon erilaisia yksityiskohtia (niin kuin taisin jo mainitakin), ja että kerroit asiat suoraan. Ei mitään dramaattisia metaforia ja ylipitkiä kuvailevia virkkeitä. Ne olivat lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta ei kuitenkaan mitenkään pehmeitä. Dialogi oli tosi toimivaa myös - oli helppo kuvitella näiden hahmojen sanovan juuri noita asioita, mitä olit kirjoittanut, vaikka nämä kaksi ihanaa hahmoa jäävät - harmi kyllä - todella pieneen osaan. Mutta koska fanfiction on olemassa, niin minä olen toki muodostanut oman käsitykseni näistä kahdesta, ja he vaikuttivat olevan kyllä niin IC, että oikein hymyilytti.

"Äh, painu hiiteen", James huokaisi ja heitti lattialla lojuneen likaisen sukan päin sisartaan. Lily paiskasi oven kiinni takanaan.

Tämä oli tosi hymyilyttävä kohta, ja tässä tuli tosi hyvin esille simppeli tapasi kirjoittaa! Lily käyttäytyi muuten täsmälleen sillä tavalla, miten pikkusiskon olettaakin käyttäytyvän. (Pidin muuten siitä kohdasta, missä mainittiin, että Lily oli se joka ei ollut antanut Teddylle anteeksi Victoiren ja hänen eroaan, se oli vain niin lilymaista, kun epilogissakin mainittiin, miten hän oli ihan haltioissaan siitä.)

Usein tuntui, että he olivat aivan kyltymättömiä siinä, miten paljon halusivat toisiaan. Kun he suutelivat, Jamesin sormet kulkivat Teddyn kaulalla ja kasvoilla ja hiuksissa ja Teddy veti Jamesin vyötäisiltä entistä lähemmäksi.  Kun Teddy kuljetti huuliaan Jamesin kaulalla ja rintakehällä, James huokaisi onnellisena. Kun James kietoi jalkansa Teddyn vyötärön ympärille, ettei tämä pääsisi liikkumaan vielä ja he pysyivät hetken paikallaan, kumpikin tuijotti toisiaan tuskin tajuamatta, mitä tapahtui.

Minun lempikohtani! ♥

Mutta mutta, en minä oikein keksi enää mitään muuta sanottavaa, kuin epämääräistä selittelyä siitä, miten nämä kaksi herraa olivat kyllä molemmat vastustamattoman ihania tässä, ja miten hirmuisesti pidin tästä! Kiitos todella paljon tämän kirjoittamisesta, tuli tosi hyvä mieli tämän luettuani! :3

[Carmilla]

Lils, kiitos! Tykkään kans Teddy/Jamesista, vaikka oon lukenut sillä parituksella ehkä kaksi ficciä. Jotenkin se on vaan musta alusta lähtien ollut semmoinen suloinen ja pojat sopii musta hyvin yhteen. Oon kirjoittanut angstia sen verran, et tuntui ihanalta kerrankin kirjoittaa nimenomaan vähän onnellisemmasta suhteesta. : D Olen kovasti ilahtunut, että tykkäsit tästä ficistä ja juurikin tuosta tavasta, jolla kuvasin poikien suhdetta! Oot aivan ihana, kiitos piristävästä kommentista. <3

Antelope, joo, en oikein harrasta sitä suudellaan auringonlaskussa -tyyliä. : D Kiva, että tykkäsit tämmöisestä suoremmasta kerronnasta. Mulla ei oikeastaan edes ole kauhean tarkkaa IC:tä kummastakaan pojasta, kun en tosiaan ole aiemmin niistä kirjoittanut tai edes oikein lukenut. Mutta kirjoittaessahan se kuva muotoutuu. Hienoa kuulla, että nää mun pojat istuivat ainakin sun kuvaan. Kiitos paljon palautteesta, olin ihan häkeltynyt, ku sain kaksi näin ihanaa (ja pitkää!) kommenttia. <3

[Funtion]

Aaa! Teddy/James Siriusta! Voiko ihanampaa olla! (Rakastuin siihen jokin aikaa sitten ja kirjoitin itsekin yhen shotin siitä ja nyt harmittelen sitä, miten tätä paritusta on niin kovin vähän Finissä.)

Oih ja voih! Olipa ihana lukea kerrankin söpöä ja onnellista Teddy/Jamesia, jossa ei liikaa takerruttu siihen "että ei saa, ei saa, tää on niin väärin, entäs Victoire, joo ei, pitää lopettaa, hyvästi". Oli vaihtelua lukea tällaista, jossa oikeesti Victoire ei ollut se pahis, vaan ihan hyvä tyyppi siinä missä muutkin. Ja vaikka Teddy hieman murehtikin (jotenkin remusmaista) niin silti se ei kieltänyt kuitenkaan mitään, vaan antoi vaan mennä. Tää oli ihana virkistävää ja hellyyttävää luettavaa!

Joskus hän vihasi Teddyä niin, että hänen teki mieli nuijia pari tuolia palasiksi puhtaasti mielenilmaisun nimissä. Hän vihasi typerää turkoosia hiuskuontaloa ja sitä, että Teddy huolehti jatkuvasti siitä, mitä muut ajattelisivat, jos tietäisivät.
Tää oli ihana kohta! Viha ja rakkaus kädessä kulkee, eiku. Tässä Jamesissa näkyi tuo Harryn äkkipikaisuus, mikä oli suloista.

Toisaalta, siinä missä James oli musta osunut naulan kantaan omien kuvitelmieni kanssa, Teddyn kaa mentiin ehkä vähän viistoon. Mä jotenkin oon nähnyt sen aina vähän villimpänä, enemmän sellasena tonksmaisena kuin remusmaisena. Jotenkin sellasena, joka joo, murehtii, mutta toisaalta on myös aikamoinen tuuliviiri. Mut kuten sanottua, tääkin toimi mainiosti, sillä tää oli sun versio Teddystä! Ja sitä paitsi, eihän lapset ny aina välttämättä täysin vanhempiaan ees muistuta.

Joskus James hymyili Teddylle päivällispöydän toiselta puolelta eikä Teddy muistanut ollenkaan miettiä sitä, että joku saattaisi arvata.
Tää oli ihana kohta, sillä tässä näki miten oli tapahtunut kehitystä alkuun. Alussa Teddy enemmänkin mietti sitä, mitä tapahtuisi jos joku saisi tietää, mutta lopussa se hädin tuskin edes muisti koko asiaa! Pientä huolimattomuutta, mutta oli hienoa miten Teddykin "osas vähän irrotella".

Tää sun kirjoitustyylis tässä oli ehkä vähän tavanomaisempaa kuin tuossa toisessa, jota hetki sitten kommentoin (James/Regulusta, Häivähdys tai joku se oli nimeltään…) Sen tekstin kirjoitusasusta pidin ehkä enemmän, mutta tää nimenomaan sopi tähän, sillä tää teksti oli pidempi. Teksti oli ihanan rempseää ja huoletonta, sellaista yksinkertaista olematta kuitenkaan tylsää. Kevyttä ja hassua.

Usein tuntui, että he olivat aivan kyltymättömiä siinä, miten paljon halusivat toisiaan. Kun he suutelivat, Jamesin sormet kulkivat Teddyn kaulalla ja kasvoilla ja hiuksissa ja Teddy veti Jamesin vyötäisiltä entistä lähemmäksi.
Mmh, tää oli ihana kohta! Yksi suosikeistani varmaan, varsinkin tuo ensimmäinen lause.

Kiitos kovasti tästä tekstistä! (Ja kirjoita lisää Teddy/James Siriusta, haha.)

[Ametrine]

Nyt mäkin haluan kirjoittaa Teddy/James Siriusta!

Ihana söpö suloinen hauska ficceröinen. Ihanat pojat ja niiden suhde. Aww. Mun järki suli ja unohtui sinne huoneeseen vaikka olisi pitänyt mennä Viistokujalle, hupskeikkaa. Rakastuin tämän ficin kepeään, humoristiseen ja ennen kaikkea positiiviseen tunnelmaan. Poikien leikkimielisyys ja jalkakäsisotku on tarttuvaa, ja mulle jäi tämän lukemisen jälkeen ihana pirteä fiilis.

Teddyn hiukset. Kyllä, niille pitää varata oma kappale, koska voi että nam apua iih rakastuin niihin. ♥ Turkoosit, violetit, turkoosit jälleen. Maailman söpöintä. Pottereissa tykkäsin hirveästi Tonksin hiuksista, joten luonnollisesti tämäkin saa ihailureaktioita aikaan. Mielentilojen yhdistäminen hiusten väriin oli se juttu, josta tykkäsin ehkäpä kaikista eniten.

James astui vielä pienen askelen lähemmäs, vilkaisi Teddyn laajentuneita silmiä ja suuteli toista varovasti. Teddyn hiukset hujahtivat takaisin turkoosiin.

Ellet olisi merkinnyt poikien ikää alkutietoihin, olisin varmaan luullut niitä paljon nuoremmiksi. Niiden käytös oli sen verran leikkimielistä ja joissain määrin kokeilevaista ja heh heh talo on tyhjänä ja ymsyms. Hihihi, tällaista on kivaa lukea. Virnistelin kai ihan kunnolla tuolle kohdalle, jossa toistensa päälle hyppely vaihtui sekunnissa sokerisulkakynään ja huispauskuvastoon.

”Mitä jännittävää maailmassa muka on, jos sitä ei tutki nuorena, kun haluaa vielä pitää hauskaa?”

Ja sitten vielä tämä. Elämänviisaus, jota rupesin miettimään ihan kunnolla. Niin totta. Voisit saman tien alkaa mietelausekirjailijaksi!