Fandom: Glee
Ikäraja: S
Genre: humour
©: Sue kuuluu Foxille, samoin Glee. Ficin olen kuitenkin kirjoittanut minä, joten do not touch!
♥: sain tällaisen päähänpiston, että voisin kirjoittaa Suen Nurkkauksesta. En ole ikinä ennen kirjoittanut Suesta, joten toivottavasti tästä tuli edes hieman todellinen. Saa laittaa palautetta! 
Tästä ei tullut erityisen pitkää, kun en uskaltanut venyttää tätä ajatuksessa, että jos Sue ei vaikka kuulostakaan uskottavalta. Hänestä on aika vaikea kirjoittaa!
Kuuluu haasteeseen
Se ei niin tuttu hahmo- haaste.
SUE’s CORNER
Taideaineet, lukuaineet ja ajantuhlaus
Kuulen usein oppilaiden valittavan erinäisistä kouluaineista lukiossa. ”Voi ei, taas mulla on espanjaa” ja ”eikä, matematiikkaa!” putkahtelevat usein erilaisten oppilaiden suista. Kärsimys paistaa heidän kasvoiltaan heidän astellessa espanjantunnille, jota vetää valkoinen, lesbolettikiharainen mies, joka puhuu muutamilla lauseilla sönkköistä, takeltelevaa espanjaa. Onko tämä oikein? Onko tämä hyödyllistä?
Kannattaako tämä systeemi?On totta, että me tarvitsemme duunareita. Me tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat opiskelleet lukionsa hyvin, saaneet collegetutkinnon ja päässeet sen jälkeen bussinkuljettajiksi ja kassatädeiksi. Me tarvitsemme kireissä trikoissa heiluvia, lukiolaisia amerikkalaista jalkapalloa pelaavia poikia, jotka unelmoivat hinkkaavansa itseään uhkeaa naiskoutsiaan vasten. Entäpä puutyöt? Tietotekniikka? Kaikki nämä ovat hyödyllisiä ihmisille, jotka tietävät, ettei heistä tule ikinä mitään. Ihmisille, jotka ovat kateellisia ja katkeria menestyville, upeille urheilijoille. Cheerleadereille.
Ymmärrän täysin tämän vaillinaisen systeemin lukioissa. Jalkapallojoukkueesta, joka ei menestyisi edes juotuaan proteiinipirtelöä ennen poutaista matsia, saa leikata. Budjetti tämmöisiin turhiin koulun jälkeisiin toimiin on roskaa. Kuinka moni lukion jälkeen edes jatkaa jalkapalloa? Isot miehet juoksevat pallon perässä ja taklailevat toisiaan – vaikka oikeastihan heidän pitäisi juosta
naisten perässä ja kosketella
heitä hellästi. Puukäsityöklubit taas hyväilevät puita ja jopa
hinkkaavat niitä. Tietotekniikkaklubit ovat niin keskittyneitä näyttöihin, etteivät huomaa vastakkaista sukupuolta.
Kaikista pahinta ajanhukkaa ovat kuitenkin Benetton-mainosklubit, eli
kuorot. Hyvät vallanpitäjät; lakkauttakaa nyt herranen aika nämä finniset, paljetteja täynnä olevat kuorot, joissa esiintyy tulevia tähdenlentoja ja ihmisiä, jotka luulevat laulamisen muuttavan maailmaa. Nämä
planktonpiirit ovat sitä paitsi vaarassa koko koululle – esittäessään sellaisia lauluja kuin ”Push It” ja ”Run Joey Run” nämä kuorot saattavat koko koulun mutaan, tuhrivat lahjakkaiden cheerleadereidenkin tulevat urat. Onko oikein, että nämä nopeasti pinnalle posahtavat ja yhden laulun jälkeen häviävät Justin Bieber – kopiot saavat täyden budjetin ja vielä auditorionkin? Nämä lapset – nämä lapset ovat tyyppejä, jotka haluavat leimautua helposti ja pukeutuvat friikkeihin vaatteisiin. Kuorolaiset luulevat olevansa erityisiä julistaessaan homouttaan, vaikkeivät ole ikinä edes suudelleet ketään. Onko siis järkevää satsata tällaisiin ongelmaklubeihin?
Satsatkaa cheerleadereihin. Luuletteko tosissanne, että paljon L:iä kirjoittanut, insinööriksi tai lakimieheksi opiskellut, sivistynyt ihminen saavuttaa elämässään mitään? Hän on tuhlannut aikaansa koulussa lukuaineisiin eikä saa isona työpaikkaa. Sen sijaan cheerleaderit, jotka ovat keskittäneet kaiken aikansa ja tarmonsa kyseiseen lajiin, ovat isona kaikki hyväpalkkaisia, menestyviä ja suosittuja. Cheerleadering on turvallinen, hauska ja helppo harrastus, joka ei kuitenkaan sovellu opiskeleville luusereille eikä kuorolaisille. Minä itse asiassa
säälin kuorolaisia, jotka pitävät kuoronohjaajaa esikuvanaan. Miestä, jonka takapiha on täynnä permanenttipulloja ja kotipizzalaatikoita!
Amerikka, herää. Lopettakaa rahan tuhlaaminen lukuaineisiin ja taideaineisiin ja keskittykää sen sijaan asioihin, joilla on oikeasti merkitystä elämässä – cheerleadereihin. Ja näin – Sue näkee sen!
