Huu, sain vihdoin kirjoitettua tänne jotain : D Tämä on siis ensimmäinen tekstini täällä, ja samalla myös ensimmäinen NANA-aiheinen tarinani. Toivon palautetta! ^.^
Ja tämä sitten SPOILAA aika pahasti, joten ethän lue, jos et ole lukenut koko sarjaa.
Ficin nimi: Kaikki mitä minulla on jäljellä
Kirjoittaja(t): Milkyway
Oikolukija/Beta: -
Fandom: NANA
Tyylilaji/Genre: raapale, angst
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Nana/Ren
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Nanan ajatuksia katoamisensa jälkeen.
Varoitukset: SPOILAA! Älä lue, jos et ole lukenut koko sarjaa.
Kaikki mitä minulla on jäljellä
Herään keskellä yötä, kun olen kuulevinani ääniä pimeydestä. Kuin joku olisi huutanut minun nimeäni. Mutta kun siristän silmiäni ja annan katseeni kiertää ympäri pienen, ahdistavan huoneen huomaan, ettei siellä ole ketään. Ei tietenkään, mitä minä oikein kuvittelin.
Ehkä toivoin, että Ren olisi tullut hakemaan minua. Että Renin aave olisi tullut tappamaan minut, jotta voisimme olla jälleen yhdessä. Mutta minä en nähnyt kummituksia. En pienintäkään merkkiä siitä, että Ren olisi vieraillut luonani nukkuessani.
Sinä lupasit. Lupasit, että otat minut mukaasi, kun kuolet. Miksi jätit minut tänne? Miksi jätit minut tänne yksin?
Miksi, Ren? kysyn itseltäni päivästä toiseen ja sen jälkeen saman itseltäni. Miksi en samantien tapa itseäni seuratakseni Reniä? Voisin tehdä sen milloin vain, mutta aina tuijottaessani merelle ja miettiessäni kuolemaa Hachin nauravat kasvot nousevat mieleeni. Missä hän mahtaa olla nyt, mitä hän tekee? Lohdukseni kuvittelen hänet aina istumaan sen vanhan asuntomme ikkunasyvennyksessä olevan pöydän ääreen, vaikken usko hänen oikeasti olevan siellä. Mutta ajatuksissani hän istuu siinä ja odottaa, aivan yksin...
Ja minä päätän sinnitellä vielä hetken. Hachin vuoksi. Jotta jonain päivänä saisin tarpeeksi rohkeutta palatakseni tuohon asuntoon, eikä Hachin tarvitsisi enää istua yksin.
Ja niin päivät kuluvat tämän kaukaisen meren rannalla. Viikot, kuukaudet, lopulta vuodet. Ainoa asia, mikä enää pitää minut kiinni tässä elämässä on sinun hymysi, Hachi. Se on ainoa toivo, joka minulla on jäljellä.