Ficin nimi: Tha rain can fall on you
Kirjoittaja: Siiderii
Oikolukija: Tattii
Ikäraja: S
Paritus: lievä HP/GW... ....ja GW/DM
A/N: Mahtaakohan olla oikeessa paikassa...?
Varoitukset: Jos et pidä sadepisaroista, VARO
Harmaa sade ropisi rohkelikkojen oleskeluhuoneen ruutuikkunaan. Sade oli jatkunut jo monta päivää eikä sille näkynyt loppua. Oli varhainen lauantai aamu ja Harry istui ikkunan vieressä tuijottaen tyhjyyteen. Oli istunut koko yön ja sitä edeltävän illan ja aikoi istua loppu viikonlopunkin. Ei hänellä ollut ketään.
Harryllä oli nälkä. Hän ei ollut syönyt mitään sitten eilisen lounaan, jolloin hänellä oli vielä ollut hyvä olo. Tyytyväisenä hän oli pistellyt poskeensa niin maistuvia makkaroita ja uuniperunaa. Sitten hän näki sen. Se ei ollut mukava näky. Seuraava liemien tunti Luihuisten kanssa oli ollut yhtä kidutusta. Hermione oli kulkenut Harryn perässä kuin peläten että tämä kaatuu, niin kalpea ja poissaoleva hän oli. Kalkaros piti häntä simätikkuna niin kuin aina, mutta nyt hän tuntui tarkkailevan Harrya joka senkunti. Myös Malfoy oli huomannut tämän muttei reagoinut siihen kuin normaalisti, nimittelemällä ja pilkkaamalla, vaan jätti hänet rauhaan, mikä oli outoa.
Harry oli kalpea ja hänestä tuntui kuin olisi juuri laihtunut 10 kiloa. Hän katseli vielä hetken, kuinka pienet vesipisarat törmäsivät ikkunaan, lähtivät valumaan verkalleen alas ja jossain välissä ne kohtasivat toisen vesipisaran ja yhdistyivät yhdeksi suureksi pisaraksi ja jatkoivat matkaa. Sitten hän hiipi makuusaliin.
Ron, Neville, Dean ja Seamus nukkuivat sikeästi. Sali oli hiljainen ikkunaan paiskautuvia sadepisaroita ja Nevillen kuorsausta lukuun ottamatta. Harry otti pergamentin ja sulkakynän sekä mustetta. Hän raapusti jotain tuolle pergamentille. Hän lähti alas.
Harry äkkäsi Ginnyn muodomuutoksen kirjat pöydällä (hän oli ilmeisesti unohtanut ne). Hän jätti pergamentin kirjan väliin.
Ginny heräsi muutamaa tuntia myöhemmin ja tuli alas oleskeluhuoneeseen. Harry nukkui kalpeana tuolla samalla nojatuolilla mihin hän eilen juurtui. Ginny otti kirjansa pöydältä. Jotain tippui sen välistä. Hän nosti sen ja luki.
Ginnyn poskelle vierähti kyynel. Hän luki nuo muutamat, koukeroisella mutta siistillä ja pienellä käsialalla kirjoitetut sanat uudelleen ja uudelleen. Sitte hän katsoi Harrya. Hän oli edelleen kalpea ja riutuneen näköinen, ja nukkui. Ginny niiskaisi. Hän pyyhkäisi kämmenselällään poskille vyöryviä suolaisia kyyneleitä. Hän ahtautui nyyhkien Harryn viereen. He mahtuivat nojatuoliin hyvin molemmat. (He olivat kapeita ja kevytrakenteisia ja nojatuoli oli hyvin leveä.) Ginny nojasi raskaasti Harryyn, sulki silmänsä, laski kätensä Harryn jääkylmäln ja vitivalkoisen käden päälle ja nukahti.
Harry hymyili. Nukkui ja hymyili.
Lattialla lojuvassa pergamentissa luki;
Ginny, minä näin sinut eilen Dracon kanssa. Olen pahoillani.
-Harry
[/i]
