Ficin nimi: Sumuun piiloutuneet unelmat
Author: Matohäntä
Beta: Ei ole, joten kirjoitusvirheistä ette voi syyttää ketään muuta, kuin minua.
Genre: One-shot, Angst, ja pieni romance/draama?
Paring: Bellatrix/Voldemort ja ainakin jonkun verran Rodolphus/Bellatrix ja Lucius/Bellatrix
Ikäraja: K-11 (en kyllä yhtään tiedä onko liian matala, tuskin)
Warnings: Huumeiden käyttöä ihan pienesti.
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa kaiken minkä omistatte hänelle kuuluvaksi, en saa tästä mitään rahallista korvausta.
A/N: Tämmöinen syntyi kahden päivän ideoinnin tuloksena, toivottavasti tykkäätte (:
Lucius maistuu raudalle ja puhtaalle intohimolle. Bellatrix näykkäisee hellästi miestä kaulalta. Tämä inahtaa vielä pienesti.
Nainen kohoittaa verisen veitsen vielä uudestaan miehen kaulalle, ja kuljettaa sitä kevyesti tämän alastomalla vartalolla.
”Hyvää yötä”, nainen kuiskaa ja painaa veitsellä miehen kurkun auki.
Kohtaus vaihtuu. Huoneessa seisovat kaksi nuorta naista ovat sumun peitossa. Nainen ei erota kasvoja, mutta tunnistaa äänet.
”Sinä teit hänelle mitä?” kiljuu hysteerisen kuuloinen ääni, joka ei voi kuulua kenellekkään muulle kuin Narcissalle.
”Rauhoitu sisko. Hän ansaitsi sen.”
Huone on jo selkeästi terävämpi. Seiniä koristavat vanhat tummanvihreät tapetit. Huoneessa on suuri parisänky, jonka päälle vaalea nuori nainen vajoaa kyynelten koristaeesa tämän poskia.
Toinen nauraa. Ei voi lopettaa, nauraa vaan.
Huone peittyy jälleen sumuun, ja vaihtuu toiseen. Taaskin kaikki on samalla pelottavan aidon tuntuista, mutta silti niin epäaitoa.
”Bella, kerro minulle haluatko sinä kanssani naimisiin?” sanoo Rodolphuksen ääni.
Bellatrix hymyilee ja naurahtaa; ”Voi Rodo, en tietenkään halua kanssasi naimisiin! Kuvitteletko sinä todella, että haluasin sinun kanssasi naimisiin? Herää todellisuuteen kulta pieni, tämä ei ole satua.”
Rodolphus häviää, eikä naisen mieleen jää mitään muuta, kuin tämän tuskan vääristämät kasvot.
Jälleen huone sumenee varoittamatta, mutta pysyy samana. Sisustus on vanhanaikaisen tyylikästä. Bellatrix tunnistaa itsensä.
Hän itkee.
”Rakkaus on heikkoutta. Minä lupasin, etten koskaan rakastu”, nainen sopertaa kyynelten kimaltaessa tämän poskilla.
”Olin väärässä. Ennen kuin tapasin hänet, luulin olevani oikeassa. Sitten hän saapui elämääni. Antoi elämäni kipinälle uuden mahdollisuuden. Hän on täydellinen”.
Nainen ei tiedä miten, mutta yhtäkkiä hänen vieressään on kalpea mies. Huone pysyy edelleen samana. Mies kuljettaa hänen alastomalla ylävartalollaan kylmiä huuliaan. Liian pian kaikki on taas sumeaa ja liian epätodellista.
”Ei”, haluaa nainen huutaa. ”Älkää viekö häntä minulta”.
”Bella”, nuori mies tönii häntä hereille täydellisestä tarumaailmastaan. Nainen räpyttelee silmiään, ja tajuaa makaavansa puulattialla. Hän nousee istumaan vanhalle tuolille, josta mitä ilmeisemmin tippui jonkin aikaa sitten. Hän kaivaa taskustaan täpötäynnä olevan pienen pussin, joka on täynnä kultaisena kiilteleviä kaljuunoita. Hän laskee siitä kaksikymmentä, ja ojentaa ne vaaleahiuksiselle miehelle.
Mies katsoo häntä pitkään naisen tummiin silmiin, kunnes ojentaa kämmenellisen pieniä valkoisia tabletteja tälle. Bellatrix katsoo miestä kysyvästi kulmat kohollaan.
”Jästien huumetta, tunnettu nimellä LSD”, mies sanoo venytellen, ja iskee naiselle silmää.
Nainen nyökkää kiitokseksi, ja alkaa kerätä tavaroitaan pienestä kaksiosta, joka on täynnä sammuneita ja yliottaneita noitia- ja ulkonäöstä päätellen myös jonkun verran jästejäkin.
Nainen ottaa taskustaan muutaman tabletin, antaa niiden liueta kielensä päällä, ja tunkee loput taskuunsa.
”Se oli vain kuvitelmaa”, hän tolkuttaa itselleen. ”Mutta hän oli silti minun, ainakin sen hetken”.
Hän ei enään näe tarkasti ympärilleen, vaan hoipertelee pimeällä Iskunkiertokujallä. Bellatrix tuntee
kylmät sormet hyväilemässä niskaansa. Nainen kääntää nopeasti päänsä, ja näkee edessään hänen omansa, täydellisen hirviönsä hymyilemässä hänelle. Nainen ottaa askeleen lähemmäs miestä, niin lähelle, että tuntee tämän hengityksen naamassaan.
”Rakastan sinua, nainen kuiskaa.
”Tiedän sen”, toinen vastaa, ja painaa kylmät huulensa naisen omille.
”Tässä todellisuudessa voimme olla yhdessä ikuisesti”, nainen kuiskaa ja hymyilee.
