Title: Vettä virtaavaa
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: S
Pairing: Severus Kalkaros/Lily Evans
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä. Biisin sanat on Kaija Koon.
Ficlet
Haasteisiin:
Kerää kaikki hahmot (Lily Evans)
Yhtyeen tuotanto-haaste (Kaija Koo - Kanoottiretki)
FF100 sanalla 051. Vesi.
Ficlet300 sanalla 116. Aamu
Aakkoshaaste II (V)
Vettä virtaavaa
Kevään tuoksu leijui aamuauringossa. Severus makasi nurmikolla ja ajatteli edellistä päivää. Se oli varmasti hänen tähänastisen elämänsä paras päivä.
Aamulla aikaisin noustiin,
kanoottiretkelle lähdettiin.
Eväät keikkui sun olalla
ja linnut lauloi.
Poika hymyili. Hän oli kulkenut tuon tytön vierellä jo monen monta viikkoa. Mikään ei ollut erottanut heitä sen jälkeen, kun he olivat tavanneet ensi kerran. Silloin hän oli kertonut tytölle, ettei tyttö ollut friikki, kuten tytön sisko oli sanonut, vaan hän oli noita. Ja varmasti maailman kaunein noita. Yhdessä he tutkisivat maailmaa kokonaisen ikuisuuden verran. Severus tunsi rintakehässään lämmön, jota hän ei ollut koskaan tuntenut.
Hmm... hmm... miksi sua mä tarvitsen?
Hmm hmm ehkä joki kertoo sen,
on vain tunne sellainen.
Eilinen retki oli ollut mitä mahtavin. He olivat lähteneet läheisen tehtaan takana virtaavan joen rannasta kanootilla ja antaneet virtauksen viedä mennessään. Se oli sellainen seikkailu, jota tytön vanhemmat eivät olisi sallineet, mutta heitä ei estänyt mikään. He olivat mahtavia taikaolentoja, toisin kuin tytön jästivanhemmat.
Mihinköhän joki vie?
sitä tuumattiin.
Virta tuo, virta vie,
se on vain niin.
Kuin valtatie
se meidät kotiin vie.
Virta tuo, virta vie
ja on hyvä niin.
Kevät oli yllättävän lämmin ja eilinen aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta polttaen Severuksen nenänpään. Sille naurettiin yhdessä. Severus nipisti nenäänsä ja virnisti muistolle. Pian tyttö varmasti taas saapuisi joen pengermälle.
Eväät rannalla jaettiin,
taivaanpilviä laskettiin,
hahmoja niistä etsittiin.
Viltin päällä hyvään uskottiin,
melkein pilviä koskettiin,
jotain suurta me kiitettiin.
Lily juoksi kohti joen rantaa innoissaan odottaen tämän päivän seikkailuja. Eilinen oli ollut täydellinen ja hän tunsi olevansa turvassa pojan seurassa. He kaksi olivat erilaisia kuin muut lapset, he kuuluivat yhteen. Lily huomasi nurmella makaavan Severuksen ja hyppelehti hymyillen tämän luokse. He halasivat. Yhteisestä sanattomasta päätöksestä he työnsivät taas kanootin vesille ja hyppäsivät sen kyytiin.
"Lily, sinä olet minun paras kaverini", poika sanoi ja katsoi tytön vihreitä silmiä. Tyttö naurahti iloisesti.
"Lupaathan, että me olemme aina yhdessä?" poika kysyi varovasti.
"Aina, Severus", tyttö sanoi ja alkoi meloa kohti seikkailua.
Sen tiedän, parasta on kanssas
vain vaeltaa.
Se riittää tänään,
kunhan allamme on vettä virtaavaa.