Ficin nimi: Näetkö kyyneleiden takaa
Kirjoittaja: Enyche
Genre: Angsti, romantiikka
Paritukset: Remus/Sirius
Ikäraja: K-11
Varoitukset: -
Yhteenveto: ”Nopea silitys oikeaan käsivarteen, niin kevyt että se oli melkein kuvitelma, illuusio kosketuksesta.”
Kirjoittajan sana: Tämä on sellaista kevyttä tunnelatausta. Remus muistelee ja Sirius on Azkabanissa. Ensimmäinen julkaistu ficci! Ja saa kommentoida, kiitos =)
***
Väsynyt katse, jonka elämä oli kovettanut. Ilo ja onni eivät enää kuuluneet elämään, niiden tilalla oli tuska ja ainainen vapauden kaipuu. Kaipaus paremmasta elämästä ja onnellisesta lopusta. Viimeisin muisto oli onnellinen, ainoa asia elämässä jonka vaaliminen oli itse elämisen arvoista. Edes helvetin liekit eivät korventaisi tuota muistoa, se oli liian elävä, liian täydellinen. Se oli kaikki mitä oli jäljellä siitä mitä luvattiin ihmemaasta.
Sormet livistämässä niskassa, terävä kynsi viiltämässä ihoa rikki. Pysyvä arpi, joka muistuttaa ajasta jolloin onni oli sitä että eli. Pisarat valumassa pitkin selkää, kylminä ja rohkean punaisina. Kevyt kosketus sormenpäillä paljaaseen selkään, kylmäät väreet jotka kulkivat pitkin kehoani. Kylmä tuuli, avonainen ikkuna hakkaamassa tuulen vaikutuksesta. Tummien verhojen liikehdintä, aaltomainen keinunta. Harmaat silmät jotka tarkkailivat jokaista liikettä, jokaista hengenvetoa. Vahva myskin tuoksu, joka täytti huoneen. Ahnas katse ja jälleen kevyt kosketus. Nopea silitys oikeaan käsivarteen, niin kevyt että se oli melkein kuvitelma, illuusio kosketuksesta. Nouset sängystä ja kiskot valkoisena paidan päällesi. Seuraan perässä ja suutelimme kevyesti. Karheat huulet ja menetyksen maku. Menneisyyden hinta ja rakkauden kaipuu, vahva tuulahdus menneisyyttä ja toivoa. Enemmän kuin tuhat sanaa, se oli täynnä tunnetta. Silkkaa intohimoa toista kohtaa, mutta samalla itseinhoa. Kummajaisia joita maailma ei kaipaisi. Jäähyväiset joita kumpikaan ei voi unohtaa. Raskaiden askeleiden kaikkoava ääni, ääni joka yhä edelleen kaikuu päässäni. Hiljalleen haihtuva myskin tuoksu ja vain muisto kosketuksesta, joka oli kaiken loppu. Ei sanoja pilaamassa hetkeä, joka oli ainutlaatuinen. Vain se hetki, vain se tunne joka valtasi pienen sydämen joka itsekkäästi antautui himolle.
Kitkerät kyyneleet valumassa jälleen pitkin poskiani, liian usein minä vuodatan niitä sinun takia. Vuodet ovat kuluneet, mutta mikään ei ole muuttunut siitä aamusta. Yhä edelleen samat verhot ovat ikkunassa ja samat lakanat paikoillaan. Haalistuneet veritahrat lakanassa ja harmaassa päiväpeitossa, joka verhosi meitä niinä harmaina päivinä ja pienissä onnen hetkissä. Ikkuna on kiinni ja tuuli ulvoo pihalla. Kylmyys hallitsee huonetta, kauan se on odottanut rakkautta. Ne raskaat askeleet kaikuvat yhä edelleen. Talostasi ottamani tuoksu on pöydälläni, avaan korkin ja suihkautan vahvan myskin tuoksun huoneeseen. Me olemme vanhenneet ja kokeneet kovia. Olemme molemmat yksin ja hautautuneet muistoihin. Askeleen pois huoneesta ja katson ikkunaan, aivan kuten sinä aamuna kun viimeksi näin sinut. Voisin vannoa että näen sinut kävelemässä pois, mustat hiukset hulmuavat tuulessa ja katsot päättävästi eteenpäin. Katoat ja minä jään paikoilleni.
