Sykähdyttävän kaunista, K-11, Barty Kyyry jr./OFC

[theycallmeHeaven]

Nimi: Sykähdyttävän kaunista
Author: Heaven
Genre: öh... on tässä ainakin puhetta väkivallasta ja kysenalaisesta rakkaudesta
Ikäraja: K-11
Paritus: Bartemius Kyyry jr./OFC
Varoitukset: puhetta väkivallasta ja verestä
Disclaimer: Itken verta, koska en omista Bartya. Koko potterversumi on JK:n, minä vain leikin.
A/N: Tämä ficci osallistuu haasteeseen: "En minä mutta kun ne muut. Ja minäkin. eli parita itsesi fiktiiviselle hahmolle" Kiitoksia Epikille haasteesta, joka ehkä turmelee minun aivoni, mutta ei se mitään.


***


Hän oli yksi niistä rikkonaisista pojista, jotka itkevät öisin ja käpertyvät viereen, kun luulevat sinun nukkuvan. Hän oli yksi niistä lapsista, joille rakkaus on mielivaltaista ja turmelevaa. Hän oli yksi niistä miehistä, jotka katsovat aamulla silmiin uskaltamatta tuntea mitään.

Minä olin viimeinen mies rintamalla. Naisena seisoin joukon ulkopuolella, ja kohtasin epäilyn ja aliarvostuksen. Minä muovaannuin osaksi ryhmää, joka ei minua kaivannut. Syövyin läpi puolustuksista, ja niin hänkin jäi minun vangikseni. Hän ei vain tiennyt riippuvuuttaan, enkä minä sitä aikonut paljastaa.

Hän tarvitsi minua kuin metsä puita. Minä sain hänet nukahtamaan öisin ja kiihtymään taistelussa sotilaaksi. Hänen pehmeytensä karsin minä ja minä tein hänestä tappajan. Kun ilta koitti, minä palkitsin hänet.

Makasimme vierekkäin ja annoimme oljen ja pihlajan sekoittua tyynyliinalla. Me olimme vioittuneita ja sykähdyttävän kauniita. Meihin katsoessa sokaistui, sillä me olimme aurinko ja kuutamo, tähdet ja supernovat liitettyinä yhdeksi julmassa tanssissa. Vaan me emme nähneet loistoamme, sillä ruusunpunaiset lasimme olivat värjäytyneet verestä mustaksi.

Ei hän osannut puhua, mutta aamukasteen aikaan hän silitti pimeän piirtoani ja helli ajatusta tulevaisuudesta. Olisin kai voinut antaa hänelle toivoa, mutta kuten kaikilla kaltaisillamme, tiesin tiemme olevan lyhyt ja kiihkeä. Ja kuten kaltaisiemme kuuluu, me elimme intohimoisesti veressä ja kasaantuvissa vartaloissa. Emmekä antaneet väkivallan näkyä kaavuillamme tai kasvoillamme, vaan katsoimme petturuuttamme silmiin ja teimme vasemmilla käsillämme kunniaa.

[RoastedGarlic]

Kommenttikampanjasta iltaa!

Hänen pehmeytensä karsin minä ja minä tein hänestä tappaja.

Ihana lause mutta lopusta puuttuu n.

Makasimme vierekkäin ja annoimmen oljen ja pihlajan sekoittua tyynyliinalla.

Ihana lause tämäkin, mutta tässä taas on ylimääräinen n :''D

Tämä oli hyvin kaunis pikku ficci. Suurin osa lauseista oli oikein hätkähdyttävän nättejä, ja kokonaisuus oli ihana.

Muutamasta jutusta en pitänyt: otsikosta, tästä: Naisena seisoin joukon ulkopuolella, ja kohtasin epäilyn ja aliarvostuksen. Minä muovaannuin osaksi ryhmää, joka ei minua kaivannut. ja tästä: tiesin tiemme olevan lyhyt ja kiihkeä. Mutta nämä ovat varmasti sellaisia, jotka jonkun toisen mielestä olisivat sitten taas huippuhyviä. Minusta vain tällaiseen unenomaisuuteen tämä oli ehkä turhan töksähtävää. No pakkohan sitä jotain negatiivista on kehittää kun kerran kommentoida aikoo...

Juonellisesti tämä oli toimiva. Pituus sopi yhteen kerrontatavan kanssa. Hahmot olivat realistisia ja psykologisesti tämä oli tarkkanäköinen tarina. Tuollaista kai on olla kuolonsyöjä.

katsoimme petturuuttamme silmiin ja teimme vasemmilla käsillämme kunniaa.

Ihan hurja loppu. Wou.

Eli siis: tykkäsin ja kannatti lukea 

[Ametrine]

Oih, Barty. Yksi mun lempihahmoista. ♥

Tää oli tosi realistisella ja canonmaisella tavalla kuvailtu ficci. Olisin mielelläni lukenut vähän lisää tuosta OFC:stä ja sen ja Bartyn suhteesta, mutta ehkä tämä kuitenkin toimii paremmin tällaisena lyhyenä.

Teksti on täynnä kauniita kielikuvia ja intensiivia tunteita, mikä on aika kuolonsyöjämaista jollain tapaa. Aika paljon on jätetty lukijan pääteltäväksi tai kuviteltavaksi, mikä on ihan hienoa, mutta mä henkilökohtaisesti olisin halunnut tietää miten sä olit tämän ajatellut. Kokonaisuudessa tuntui olevan vähän aukkoja; jotkut pätkät tuntuivat irrallisilta. Ehkä siinä on juuri paikka sille tulkintavapaudelle.

Makasimme vierekkäin ja annoimme oljen ja pihlajan sekoittua tyynyliinalla. Me olimme vioittuneita ja sykähdyttävän kauniita. Meihin katsoessa sokaistui, sillä me olimme aurinko ja kuutamo, tähdet ja supernovat liitettyinä yhdeksi julmassa tanssissa. Vaan me emme nähneet loistoamme, sillä ruusunpunaiset lasimme olivat värjäytyneet verestä mustaksi.

Suosikkipätkäni. Vertaukset tässä on aivan upeita, täydellisiä. Nuoret Kuolonsyöjät totta kai ajattelee olevansa kirkkaita ja tärkeitä niin kuin aurinko ja kuu. "Verestä mustaksi" oli toinen tosi mahtava sanapari. Verihän on oikeasti tummanpunaista (ja kuivuessaan ruskeaa hahah), mutta mustuuden liittäminen tähän on niin oah♥

Sitten pimeän piirron silittäminen, joka mun mielestä ansaitsee kaikki kehut. Tämä on just hyvä esimerkkikohta siitä mitä tarkoitin kuolonsyöjämaisuudella. Uskollisuus Pimeän Lordille on suurempi ja tärkeämpi kuin uskollisuus kumppanille, ja se varmaan myös määrittää ihmisarvon Kuolonsyöjien silmissä.

Tykkäsin tästä tosi paljon. Kiitos!