Title: Onnenkyynel
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: S
Pairing: -
Characters: Murjottava Myrtti (ja viittaus Hermioneen)
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:
Kerää kaikki hahmot (Myrtti)
Ficlet300 sanalla 82. Ystävä
Onnenkyynel
Murjottava Myrtti istui valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa ja katseli ulos ikkunasta. Ulkona paistoi aurinko. Myrtin päivästä oli tulossa mitä mielenkiintoisin, sillä olihan taas sunnuntai ja aina sunnuntaisin kylpyhuoneessa kävi Myrtin lempivieras. Ei sillä, ei Myrtti viettänyt tuossa kylpyhuoneessa muita päiviään, vaan hän asui omassa kuolinkopissaan tyttöjen wc-tiloissa. Siellä hän itki päivästä toiseen, kuukaudesta kolmanteen ja vuodesta viidenteen niin, ettei hän enää tiennyt kuinka kauan oli ollut kuolleena. Mutta muutama kuukausi sitten eräänä sunnuntaina Myrtti ei enää murjottanutkaan.
Hän oli rauhassa kierrellyt putkistoissa, kunnes oli kuullut valvojaoppilaiden kylpyhuoneesta pientä hyräilyä. Tuo hyräily oli Myrtin mielestä niin kaunista ja kaihoisaa, että hänen oli aivan pakko mennä katsomaan kuka tuon äänen tuotti.
Myrtti lipui kylpyhuoneen seinän läpi varovasti, ettei säikäyttäisi tuota kaunisäänistä olentoa. Hyräily lakkasi ja ruskeatukkainen tyttö katsoi Myrttiä ja hymyili väsyneesti.
"Hei", hän sanoi ja istahti valtavan ammeen laidalle ympärillään rohkelikonpunainen pyyhe.
"Hei", Myrtti vastasi ujosti ja kikatti hermostuksissaan. Tyttö upotti jalkansa sateenkaaren värisiin saippuakupliin ja katseli niiden poksahtelua. Myrtti huomasi, ettei tytöllä ollut kovin hyvä mieli.
"Onko jokin hätänä?" hän kysyi ja liihotti hiukan lähemmäs tyttöä, pysyen kuitenkin puoliksi pylväiden takana piilossa.
"Hmph. Taitaa vähän ollakin. En minä viitsi sinulle valittaa", tyttö huokaisi hartaasti.
"Kyllä minulla on aikaa kuunnella. Mielelläni kuuntelisin", Myrtti katseli tyttöä pää kallellaan. Tyttö katseli hetken takaisin ja hänen silmänsä tutkivat Myrttiä. Sitten hän painoi katseensa takaisin kupliin ja aloitti sydämensä purkamisen. Myrtti kuunteli tarkasti ja vilpittömästi jokaisen sanan ja lohdutti parhaansa mukaan tuota alakuloista tyttöä.
Siitä lähtien Myrtti oli tavannut tytön kanssa joka sunnuntai samaan aikaan samassa kylpyhuoneessa ja he olivat jutelleet kaikesta. Nuo haikeat aiheet olivat unohdettu ja haudattu likaveden mukana. Myrtti oli hyvin onnellinen noista pitkistä keskusteluista ja ennen kaikkea siitä, että hän oli vihdoin ja viimein saanut itselleen ihka oikean ja välittävän ystävän.
Pian Myrtti havahtui ajatuksistaan ja käänsi katseensa ikkunasta ovelle. Ovi aukeni nopeasti ja sulkeutui samointein. Sisään asteli iloinen tyttö, joka oli pukeutunut samaan punaiseen pyyhkeeseensä. Tyttö istui tuttuun tapaan ammeen laidalle ja hymyili aurinkoakin säteilevämpää hymyään.
"Hei Myrtti", hän sanoi. Siinä hetkessä Murjottava Myrtti hymyili tytölle takaisin niin kauniisti kuin vain suinkin osasi ja vuodatti aikansa ensimmäisen onnenkyyneleen.