Nimi: Lasisiipeni
Kirjoittaja: Beau
Genre: angst
Ikäraja: K-11
// Sca nosti ikärajaa insestin takia, lisäsi varoitukset ja siirsi oikealle osastolleVaroitukset: insesti
Paritus: Andromeda/Bellatrix
Haasteet: Se ei niin tuttu hahmo -haaste
A/N: Melko nopeasti hutaistu teos, mutta toivottavasti kelpaa.
Ja mietin tässä tajuttoman pitkään onko tuo 'lasi siipeni' yhdyssana, joten ystävät hyvät jos se on, niin kertokaa minulle.
Lasisiipeni
Joskus olin kuvittellut kaiken olevan helppoa. Se, että isosisko tulee yön laskiessa huoneeseeni ja suutelee minua täydellisillä huulillaan, oli täysin normaalia. Uskoin Bellan pitävän omat huvittelunsa myös Cissan kanssa, mutta en ollut kiinnostunut pahemmin siskojeni tekemisistä. Öistä minä muistin ainoastaan ruusunpunaiset huulet ja täydellisen vartalon, joka sitoutui yhteen omani kanssa. Bellaa en koskaan muistanut, en halunnut ajatella häntä yövieraanani.
Rakkauteen viittaavia sanoja ei lausuttu, mutta en minä niitä kaivannutkaan. Kaipasin vain hänen kosketustaan, ja sitä miten hän sai minut syttymään tuleen joka ikinen kerta. En koskaan edes lausunut hänen nimeään, se olisi tuntunut tyhjältä ja kuivalta, kuin hiekka, suussani. Hän kuitenkin lausui minun nimeni monta kertaa, ainakin silloin kun kosketin häntä.
Päivisin olimme sisarukset, joilla oli hillitty suhde keskenään. Minä olin asettanut itselleni siivet, joilla uskoin lentäväni tulevaisuuteen yhdessä hänen kanssaan. Tiesin ettei sitä lentoa suoritettaisi koskaan, olivathan minun siipeni tehty lasista.
Joskun kuitenkin ajattelin sen kaiken olevan väärin, Bellan kosketuksen, ja se miten hän tuli aina luokseni, kun kuu ilmestyi kalpeana taivaalle. Silti jaksoin toivoa, että meillä olisi yhteinen tulevaisuus, että pärjäisimme näin loppuun saakka.
Kun puhuimme sisarusten kesken pojista, kerroin omasta ihastuksestani, Tedistä. Se aiheutti reaktiota, mitä olin koko ikäni pelännyt. Cissa vain häipyi luotani, jättäen minut kahden Bellan kanssa. Bella huusi minulle ja kertoi miten inhosi minua. Se oli sairasta, mutta minä olin ihastunut jästisyntyiseen, enkä kokenut sitä pahana asiana.
Seuraavana yönä hän ei enää saapunut luokseni ja tunsin miten lasisiipeni hajosivat miljooniksi, pieniksi, lasin sirpaleiksi.