Elämme eri maailmoissa, isä | K-11 |

[NicuQ]

Nimi: Elämme eri maailmoissa, isä
Kirjoittaja: Pyry
Genre: angst (?)
Ikäraja: K-11
A/N: Eli tulipa taas tämmöinen mikäköhän lienee sekava angstinpätkä kirjoitettua silkasta tekemisenpuutteesta. Hope u like it. c:

Elämme eri maailmoissa, isä

Ojennat kätesi, katselen sitä hiljaa. Kai siihen pitäisi tarttua, tuntea sen lämpö ja varmuus, opetella taas luottamaan. Levität käsivartesi valmiina halaukseen, haulaukseen johon en ole vastannut enää vuosiin. Hymyilet minulle tietämättömänä ajatuksistani sinua kohtaan ja minä hymyilen takaisin, vaikkei hymyssäni olekaan enää tunnetta. Luulet, että se on välittämistä. Että pari hymyä ja sanaa riittävät korvaamaan kaiken, niinhän ne ennen riittivätkin. Enää en kuitenkaan jaksa tyhjiä lupauksiasi, en väkisin puserrettuja hymyjäsi. Aina joku toinen kerta, jota ei koskaan tule. Luuletko, etten välitä, tiedä todellisia syitäsi, kun soitat peruaksesi tapaamisen? Ettenkö tietäisi, kuinka ryyppäät muistikuvat minusta ja äänestäni pois, yrität hukuttaa näytellyn murheesi oluttölkin uumeniin.

Minäkö en enää välitä?

Sanoja vailla merkitystä, vain niitä suustasi lipuu minun syliini. Nekin vähäiset totuuden rippeet haihtuvat lopulta pois, jään kauhomaan ilmaa. Vannot, kautta kiven ja kannon, että tulet olemaan parempi isä. Sinäkö olisit, näin monen vuoden jälkeen, hieman parempi? Kuinka sen edes tekisit, jos edes yrittäisit täyttää lupauksesi? Kenties sinä soittaisit minulle enemmän kuin kerran puolessa vuodessa, jopa kaksi kertaa? Kenties sinä et huutaisi äidilleni kelvottomuudestani ja samalla hänen kelvottumuudestaan, et tekisi elämääni niin vaikeaksi? Mutta ethän sinä tiedä, että jokainen entistä rakastasi kirpaiseva sana viiltää minua juuri yhtä syvästi ja jättää kenties vielä pahemmankin arven jälkeensä. Ehkä haluaisit palata menneeseen, mutta et saa tehdä niin. Eihän kukaan saa, miksi siis poikkeaisit heistä?

Olet kuin kaikki muutkin.

Minä en jaksa teeskennellä kilttiä, pientä kullannuppuasi, sillä en ole ollut sitä enää vuosiin. Mahdoitkohan huomata, kuinka kätesi eivät enää yltäneet tarttumaan hihastani ja vetämään pois pahoilta teiltä. Kuinka vietin yöni kaupungin vaarallisilla kaduilla, tein mitä tahdoin, etkä sinä välittänyt tarpeeksi tietääksesi. Ehkä sinä huomasitkin, kun kasvoni olivat ruhjeilla ja kehoni mustelmien peittämä, et vain tahtonut nähdä sitä mitä näit. Karkasin rakentamastasi häkistä jo kauan sitten, enkä tahdo palata sinne. Älä siis lausu kutsuhuutoa, älä houkuttele lupauksilla paremmasta, sitä ei ole enää olemassa. Ei minulle.

Sillä minä olin, mutten tule olemaan häkkilintusi.

[Solembum]

Tulipas taas pitkästä aikaa luettua originaalia ja täytyy sanoa, että tämä oli kyllä hyvä valinta!

Pidin kertojaa viimeiseen kappaleeseen saakkaa poikana. Sitten mielikuvani kuitenkin muuttui, sillä käytit sanaa 'kullannuppu', jonka ajattelin sopivan paremmin tytölle, etenkin kuin tarinan kertoja on itse isän kullannuppu. Tai oli joskus, ei enää. Kuvittelin kertojan siis aikuistuneeksi tytöksi, sellaiseksi joka on isoksi kasvaessaan kasvanut myös eroon isästään. Isä on antanut syyn siihen, miksi hänen ja kertojan tiet ovat eronneet, ja kertoja sanoo isän tahtovan kaiken olevan kuin ennekin, palaavan menneeseen. Se, että hän yleensä ottaen pohtii tuollaisia asioita sai mut ajattelemaan, että se tahtoisi tehdä niin itsekin. Pyyhkiä kaiken puhtaaksi ja antaa isän yrittää uudestaan. Yrittää itsekin uudestaan.
Minusta vikaa on molemmissa, niin isässä kuin kertojassakin.

Mahdoitkohan huomata, kuinka kätesi eivät enää yltäneet tarttumaan hihastani ja vetämään pois pahoilta teiltä. Kuinka vietin yöni kaupungin vaarallisilla kaduilla, tein mitä tahdoin, etkä sinä välittänyt tarpeeksi tietääksesi. Ehkä sinä huomasitkin, kun kasvoni olivat ruhjeilla ja kehoni mustelmien peittämä, et vain tahtonut nähdä sitä mitä näit.

Vaikka olin jo päättänyt edellisen lauseen kohdalla millainen on mielikuvani kertojasta, tämä sai minut taas miettimään, josko kertoja olisi kuitenkin poika. En tahtoisi ajatella hänen olevan itseään myyvä tyttö, enkä keksi mitään muutakaan selitystä kaduille ja ruhjeille. Pojan voisin kuvitella tapelemaan (ja tietysti tytönkin, mutta pidän tässä tapauksessa todennäköisempänä, että se olisi ollut poika), mutta en siltikään usko, että kyse olisi ollut tappelemisesta. Yritin kuitenkin miettiä myös sitä mahdollisuutta, sillä en vain pitänyt ajatuksesta että tyttö olisi myynyt itseään tai antanut jonkun tuottaa itselleen vahinkoa.
Miksi hän olisi tehnyt niin? Hakeakseen isältään huomiota? Kyllä.

Tekstisi oli oikein kaunista ja pidin erityisesti loogisesta kappalejaosta. Ja tällä tarkoitan siis sitä, että teksti oli musta jaettu sopivista kohtaa, eikä yksikään kappale ollut liian lyhyt tai liian pitkä. Tarinan aihe oli tavanomainen: alkoholiongelma, avioero tai leskeksi jääminen, isän ja lapsen välien kiristyminen ja rikkoutuminen, mutta silti olit osannut tehdä siitä omannäköisesi version. Minusta tässä oli paljon onnistuneita elementtejä.

Tämä tarina sai ajattelemaan paljon kaikenlaista, esimerkiksi erilaisia loppuratkaisuja. Yritin myös täyttää täyttää tarinan aukkoja mielessäni ja tulkita ajatuksia, joita kertoja esitti.

[NicuQ]

Solembum: Apua .. tuli kamala paniikki, kun noin taitava kirjoittaja kommentoi jotakin omaa, hyvin sekavaa tekstiäni. Tosin olin (ja olen) myös iloinen, että sain edes joltakin palautetta tästä.  Ja juu, kertoja oli tarkoitettu tytöksi, joka hakee tahallaan vaaraa testatakseen itseään ja samalla myös vanhempiaan. Ja ihan mahtavaa, että tämä sai ajattelemaankin jotakin! Siihenhän sitä yleensä pyrkiikin. Kiitos kuitenkin kauniista ja rakentavasta kommentista.