Jäljellä 5 minuuttia,k-11|(James/Remus), romace,flyffy,angst

[yuuri]

Title:Jäljellä 5 minuuttia
Author:yuuri
Raiting:k-11
Genre:romance,fluffy,angst
Pairing:James/Remus
Varoitukset: Kiroilua!

A/N: Ystävänpäivä ficci Ametrinelle<3 Myöhäistä ystispäivää^^

_______________________________________________________________________________



James tuijotti takassa palavaa tulta tyhjin silmin. Pojan silmät olivat lasittuneet ja huulet hivenen raollaan. Kädet olivat puristuneet nyrkkiin ja jokainen lihas valmiina lyömään.
“Sarvihaara-”
“Painut helvettiin, Sirius!” James karjaisi. Sirius tuhahti ja käänsi selkänsä ystävälleen. Ei väkisin…

James sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Neljä vuotta, neljä turhaa vuotta. Kaikki se piirittäminen, huomion osoittaminen enemmän tai vähemmän rasittavalla tavalla, kaihoisat katseet, huulille luodut hymyt vaikeinakin hetkinä - kaikki se oli ollut turhaa. Lilly Evans oli valinnut toisen. Toisen, vaikka James oli aina ollut paikalla, saatavilla.
“Vittu”, poika kuiskasi ja painoi niskansa takakenoon niin, että takaraivo oli tuettuna sohvan selkänojaan.

Kultaiset silmät ilmestyivät Jamesin näkökenttään. Poika oli jo käskemässä silmien omistajaa painumaan sinne minne aurinko ei paista, mutta Remus ehti ensin.

Huulet painuivat Jamesin huulille pehmeästi. James ynähti, mutta ei työntänyt toista pois.
“James”, Remus kuiskasi erkaannuttuaan ystävänsä huulilta. Ruskeat silmät tuijottivat Remuksen omia kysyvinä, hämmentyneenä, eksyneenä.
“Remus, miksi? Miksi nyt?”
“Et olisi kuunnellut minua aikaisemmin… Totean myös, että en tee tätä siksi, koska ryvet itsesäälissäsi ja surussasi. Tein sen, koska halusin lohduttaa ja vaientaa sinut ennen kuin käskisit minua painumaan helvettiin niin kuin teit parhaalle ystävällesi”, Remus vastasi. James sulki silmänsä.
“Minun pitää ilmeisesti anoa anteeksi antoa Siriukselta?”
“Sinuna menisin tekemään sen saman tien. Tiedät millainen hän voi olla”, Remus sanoi hymyillen. James avasi silmänsä ja hymyili hänkin.
“Jatkamme tätä myöhemmin”, James totesi ja nousi sohvalta. Remus nyökkäsi.
“Minä odotan. Olen aina odottanut…”
James asteli Remuksen luokse ja suuteli tätä.
“Enää sinun ei tarvitse odottaa kuin 5 minuuttia, sitten olen sinun - kokonaan.”

____________________________________________________________________________

A/N2: Outoa kirjoittaa James/Remusta, mutta olen tyytyväinen aikaansaannokseeni<3

[jossujb]

Heti pidin alusta. "Painut helvettiin!" Painut, niinkun ilman mitään vaihtoehtoja. Paljon voimakkaampi kuin painu tai mene, tietää että heti että nyt on oikeasti tosi vihainen, että helvetti on kohta irti. Eli pääsin saman tiesn sisään fiilikseen, noin pienestä jutusta tuli oikeat vibat päähän. Varmaan ehkä siksi että olen ollut itsekin joskus noin vihainen^^

Jotenkin näen että muutenkin Jamesin Lilyn piirittäminen olisi todennäköisemmin loppunut oikeastikin siihen että Lily olisi lähtenyt jonkun muun matkaan, ottaen huomioon, että James oli aika ärsyttävä ja vähän obsessoitunut, mutta kiva nähdä näin Jamesin näkökulmasta. James tietysti ajattelee sen niin että hän oli Lilyä varten siinä aina, ja kuten hän itse tässä sanoo, aina saatavilla. Lilyn näkökulmasta tarina olisi voinut olla niin, että James tukehduttaa ja ahdistaa

Harvemmin olen muuten James/Remusta lukenut, vaikka minusta se on ihan looginen kun mikä tahansa muukin kelmi-paritus. Remus aina herttainen. Ja ihanasti artikuloi asioitaa, tosi söötin vanhahtavalta tuntuvia repliikkejä. Jollain tasolla. Tulee ihan mieleen sellainen vähän reesun näkönen poika joka opiskelee just paljon ja on aina ihana ja tunnollinen. James olisi voinut minun makuuni olla Remuksellekin vähän töykeämpi - silloin tuo lopun pehmeneminen ja fluffyisuus olisi ehkä tullut paremminkin esille. Mutta tämä nyt minun henk. koht. mielipiteenä.

Ihana pieni teksti. Vaikka tietysti, oisi se ihan hintsun verran pidempi vounut olla tuola loppua kohti. Dialogi oli ihanaa, ehkä vaan pikkasen lisää kuvailua sivuun? Ei paljoa, minusta tätä toimii mainiosti näin tällaisena lyhyenä pätkänä. Ei sitä tarvise joka asiaa tarvitse romaaniksi kirjoittaa, se on taitolaji tiivistää.

Hieno, kiitos tästä,
T: jjb

[Ametrine]

Oivoivoivoi, kiitos kovasti! Olet ihana ♥
..ja minä taas en, koska jumitin tämän kommentoinnin kanssa miljoona vuotta. Anyway, nyt olen täällä hehkuttamassa tämän ficin ja sun kirjoitustaitojesi ihanuutta. Tiedän että paritus ei välttämättä ole Finin yleisimpiä, mutta pointsit sulle siitä että otit haasteen vastaan ja kirjoitit näistä herroista. Hyvin onnistuit munkin mielestä.

Tykkäsin paljon siitä millaisiksi kirjoitit hahmot. James-raukka oli ihan maassa ja purki ärtymystään ystäviinsä, mikä on oikeastaan jollain tavalla aika jamesmaista. (nyt vaan jäin miettimään, kenethän Lily valitsi Jamesin sijaan.. hmm) Remuksenkin olit kuvaillut juuri sellaiseksi kuin se on potterkirjoissa. Korrektius, huomaavaisuus, ymmärtäväisyys, yms. oli aisittavissa nimenomaan repliikeistä, jolloin Remuksen fiksuudesta ei tarvinnut mainita tekstissä erikseen. Mä ihailen suuresti kirjoittajia, jotka onnistuu välittämään lukijoille tunnelman tai hahmojen luonteet ilman että kertoo suoraan, millaisia ne on.

Neljä vuotta, neljä turhaa vuotta. Kaikki se piirittäminen, huomion osoittaminen enemmän tai vähemmän rasittavalla tavalla, kaihoisat katseet, huulille luodut hymyt vaikeinakin hetkinä - kaikki se oli ollut turhaa. Lilly Evans oli valinnut toisen. Toisen, vaikka James oli aina ollut paikalla, saatavilla.

James/Lily-viittaukset on aina hienoja ja koskettavia tilanteesta riippumatta. Tuo huulille luodut hymyt vaikeinakin hetkinä oli varmaan koko ficin upein lauseenpätkä. Rupesin ajattelemaan että Lily ja James oli ystäviä ja tuki toisiaan vaikeina hetkinä, ja ystävyyden takana oli muutakin, mutta sitten kaikki mureni ja ja.. : ( Yyh.

Olihan se pääparituskin toki hieno. Jamesin ja Remuksen välillä oleva jännite tulee ilmi kohdassa jossa Remus saa Jamesin kuuntelemaan itseään sen sijaan, että käskisi tämän mennä muualle. Tuosta välittyy sellainen tunne että Sirius on paras ystävä, mutta Remus on sitäkin enemmän. Awws. Kelmiparitukset = ♥.

Kiitoskiitoskiitos sulle siitä että jaksoit kirjoittaa mulle tällaisen söpön pienen ficceröisen. <3