Ympyrä (S) pikkuteksti, uuskummaa

[jossujb]

Nimi: Ympyrä
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Ikäraja: Sallittu
Genre: Pyrkimykseni uuskummaan. Pikkuteksti.
A/N: Lähiaikoina olen nähnyt äärimmäisen omituisia unia. Toivottavasti ne jättävät nyt minut rauhaan kun kirjoitin osan niistä ylös.




Ympyrä


Kysyin oliko hän enkeli, mutta hän ei sanonut niin, vaan osoitti keskuskirkon kellotornia.

”Siinä on sinun tuntisi”, hän totesi katsoessani kellotaulua ja sen punaista viisaria, joka liikkui silmälle hiljaa.
”En nyt ihan ymmärrä”, mutisin ja mietin miksi vain toinen viisareista hohti, eikä toinen ollenkaan. Mutta hän oli jo kadonnut, enkä ole enää niin varma oliko häntä olemassakaan.

Jotenkin tuntuu, että joku tärkeä asia jäi valkenematta.

Joka tapauksessa, joka kerta kun kävelen sen kirkon ohitse vilkaisen siihen suuntaan. Näen ajan, se sanoo että nyt on yksi. Pohdin olisikohan sillä jotain merkitystä, vai onko se taas kohta kaksi ja kolme, tai mitä tapahtuisi, jos joku päivä mekanismi menisi tukkoon, eikä punainen viisarini liikkuisi enää minnekään.

Pyörittelystä huolimatta en ole sen lähempänä vastausta.

Kerroin kryynistäni ystävälleni, hän sanoi:
”Joo, on kyllä erikoinen uni”, enkä viitsinyt korjata, ettei kyseessä suinkaan ollut vain unikuva, vaan totinen tosi ja tuo viisari riivasi päätäni, etten enää nähnytkään muuta kuin hitaasti ympyröiden kiertävän kehää, sitä samojen numeroiden ohittamista tänään ja huomenna, kahdesti päivässä, neljätoista kertaa viikossa.

Nyt saa luvan riittää!

Nousen vaikka itse katon harjalle ja rikon koko pirun ajannäyttäjän vaikka omin kätösin. On tultava loppu tähän tai lopun kohtaan itse.

Kirkon portailla joku kysyy minulta olenko enkeli.

”Tuo on sinunkin tuntisi”, vastasin vain kuivasti ennen kuin tempauduin tuuleen.

FIN

[Beelsebutt]

Jestas että tää oli outo :F Luin tän joskus jossain, jossu, jossa en pystynyt kommentoimaan mut nyt bongasin kun sun listausta silmät ymmyrkäisinä kävin läpi!

Aivan mahtavaa tämmöinen, ympyräisenä oleminen ja kaiken toistuminen. Ei välttämättä unikuvana niin miellyttävä, mutta kiinnostava lukiessa

Painajaismaista suorastaan :E


Kiitos,
Bbuttis

[jossujb]

Beelsebutt, hei, vähäks kiva että luit tän. Kirjotan jotenkin tosi harvoin originaaleja, ja silloin kun kirjoitan niin ne on usein tämän tyypin omituisuuksia. Unista olenkin tainnut kirjoittaa eniten, jos nyt jotain yhtenäistä näistä etsii, olen aina ollut lahjakas näkemään todella häiritseviä unikuvia. Tai painajaisia, miten sen nyt katsoo.

Kiitos^^ Outous on outous^^

jjb

[Waulish]

Halusin seuraavaksi tutustua originaaleihisi, ja tämän tekstin yksinkertainen nimi herätti mielenkiintoni ja veti minua puoleensa. Tämäpä osoittautuikin vaikuttavaksi lukukokemukseksi, pieneksi paketiksi täynnä tarinaa ja ajatuksia!

Lähtötilanteessa on kyllä havaittavissa sellaista hämyistä, epäloogista unitunnelmaa. Kohtaamisessa lienee jotain eriskummallista, kun se herättää kertojassa kysymyksen enkelistä, ja toisen osapuolen kryptinen vastaus vahvistaa sitä tunnetta entisestään. Tästä kohdasta tulee niin elävästi mieleen se, miten joskus unessa - tai miksei tosielämässäkin - jokin juttu jää tosissaan vaivaamaan ja hiertämään alitajuntaa ilman, että siitä saa kunnolla kiinni:

Jotenkin tuntuu, että joku tärkeä asia jäi valkenematta.

Tässä tapauksessa on jotenkin kiehtovan karmivaa se, miten kirkon ohitse kulkeminen muistuttaa kertojaa toistuvasti siitä jostain, mistä hän ei ole saanut otetta.

Loppu tarjoaakin selityksen tekstin nimelle, kun ympyrä sulkeutuu kertojan toimiessa samoin kuin hänelle itselleen tapahtui! Minusta on jotenkin todella kiehtovaa se, miten vaivihkaa kertoja heittää nuo sanat ohikulkijalle, melkein kuin ajattelematta niitä kovin tarkasti itsekään - kunnes hän sitten ehkä viime hetkillä tavoittaa sen, että samantapaiset sanat hänellekin sanottiin, ja kenties viimein myös niiden merkityksen. Liekö tämä sama kohtalo useammankin kirkon ohi kulkevan kohdalla!

Tämä on jotenkin tosi tyydyttävä lukukokemus ympyrän sulkeutumisen myötä, vaikka paljon jää avoimeksikin. Kiitos, pidin kovasti! -Walle

[jossujb]

Waulish, hämmentävää saada kommentti johonkin originaaliin, en ole viimeiseen vuosikymmeneen kirjoittanut mitään originaaleja ja olen ne sellaiset haihatukset jo ajat sitten haudannut. Muistan kyllä tämän tarinan inspiraation olleen erään Rovaniemellä olevan kirkon valaistu kellotaulu, josta osa valoista oli sammunut, eikä niitä korjattu pitkään aikaan. Kommenttisi oli kovin mielenkiintoinen ottaen huomioon, että muuten en kyllä muista tätä kirjoittaneeni ja sitä että yritinkö tässä jotain vai en xD

jjb

[Larjus]

Oon joskus tuuminut, että ois hauska kirjoittaa jotain omista unistaan, mut en mä muista niistä koskaan oikeestaan mitään tarpeeksi konkreettista, ja jos muistankin, niin se on semmosta settiä mistä en todellakaan halua kirjoittaa 😅 Mut ehkä vielä joskus. Kiva kuitenkin lukea jonkun toisen unikuvista jotain, vaikka itse unessa ne ei välttisti niin kivoja oliskaan. Tässä ainakin mun niskaan hengitteli semmonen pieni painostuksen tunne, kun on se tunne ettei tajua jotain tärkeää, vaikka miten miettisi. Sellainen on tosielämässäkin hirveä tunne 😅

Toi loppu on musta tosi kiehtova, kun samaan aikaan se ikään kuin sulkee tekstin ympyräksi (mikä toimiva otsikkokin), mutta samaan aikaan se jää niin avoimeksi ja valmiiksi lähtemään mihin suuntaan tahansa, kun kertoja tempautuu tuuleen. Hänen kohtalonsa voi olla mitä tahansa, mut vähän mietin kans, että mitä käy sille, joka häneltä kysyi että onko hän enkeli Että alkaako sitten sillä tuntemattomalla henkilöllä samanlainen kehä, josta myös tulee ympyrä lopulta, ja niin edelleen...

Vähän semmosta pientä mindfuckin makua tässä, mutta semmoset tekstit on kivoja. Ne pakottaa miettimään ja järkeilemään asioita, vähän ku yrittäis ratkaista jotain salapoliisitehtävää/aivopähkinää (joita mä rakastan). Tän parissa olikin hyvä herätellä ja viritellä vähän väsyneitä aivoja Kiitos tästä!

[flawless]

Jotenkin tuntuu, että joku tärkeä asia jäi valkenematta.

Heh, tää fiilis jäi kyllä ensimmäisen lukukerran jälkeen lukijallekin Mutta sellaiset tekstit onkin kivoja, jotka vaativat kaksi lukukertaa, siinä ikään kuin saa kaksi elämystä yhdestä tekstistä.

Tää oli jännä, tässä oli sellainen unen utuinen tunnelma ja vähän hämyinen ja sekavakin tarina, joka sitten lopulta kuitenkin kävi tavallaan järkeen vaikkei edelleenkään käynyt täysin järkeen, eli ihanan psykedeelistä settiä! Juuri sopivasti kysymyksiä ja vastauksia ja auki jääneitä juttuja, jotka antavat tilaa lukijan omalle tulkinnalle. Pidin tämän tunnelmasta ja Larjuksen sanoin "mindfuckista". Muksaa että tällainen vanha originaalikin kaivautui arkistojen uumenista etusivulle, olipas jännää lukea sulta originaalia! Kiitos tästä!