Ficin nimi: Mitä vain sinun vuoksesi
Kirjoittaja: Death Eater
Tyylilaji: Romance, one shot, slash
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Sinä et tajua, että teet minut ihan helvetin iloiseksi pelkällä hymylläsi, et tajua kuinka minä pidänkään sinusta. Enkä vain sillä tavalla niin kuin ystävästä pidetään, vaan paljon enemmän.
A/N: Inspiraatio sitten taas kerran One Directionin biisistä, tällä kertaa sen nimisestä kuin Stand Up. Ja joo, lopetan hetkeksi tän ficcien julkaisemisen tänne, kuinka monta mä olen tänäänkin tänne pistänyt... :--D Tääkin on joskus aaika kauan sitten kirjoitettu, ja sitä rataa sitten juu. Kommentit olisi aina tosi kivoja.
Mitä vain sinun vuoksesi
From the moment I met you
Everything changed
I knew I had to get you whatever the pain
I had to take you and make you mine
Minä tuijotan sinua ja sinä tuijotat minua takaisin. Katseesi ei viivy minussa kauaa, vaan siirryt tuijottamaan luokan edessä papattavaa opettajaa kuin jotakin kiinnostavaakin asiaa. Minä tuhahdan hiljaa ja alan töhertää pulpettiin lyijykynälläni, mutta enää en saa piirretyksi siihen mitään. Matematiikanvihkokin suorastaan loistaa tyhjyydellään, mutta en yksinkertaisesti saa revittyä katsettani sinusta irti.
Olet uusi, tunnut jotenkin sulkeutuneelta ja ujolta. Juuri sellaiselta, joka viihtyy parhaiten omissa oloissaan, mukautuu vain porukkaan välttääkseen turhat välikohtaukset. Silti sinussa on jotain, mikä saa katseeni lukittumaan sinuun. Tiedän, etten voi noin vain kuvitella yhtään mitään, koska sinä vihaat minua varmasti yhtä paljon kuin kaikki muutkin, sitten kun kuulet minusta kaiken. Minustahan puhutaan aina paskaa.
Silti minä aion yrittää, vaikka en koskaan onnistuisikaan. Haluan saada sinut ymmärtämään, haluan että näet millainen minä todella olen. Vaikka kaikki muut huutelevat käytävillä perääni, loukkaavat minua sanoillaan, tarvitseeko sinun kokeilla sitä?
I would walk through the desert
I would walk down the aisle
I would swim all the oceans just to see you smile
Whatever it takes is fine
Lumi narskuu sinun kenkiesi alla, erimuotoiset hiutaleet takertuvat tummiin hiuksiisi ja sulavat aina hetken päästä pois. Kumpikaan meistä ei keksi sanottavaa, vaikka tutustuttuamme olemme olleet turhankin puheliaita. Minä yritän keskittyä sinun katselemiseesi ja kävelemiseen samaan aikaan, mutta se osoittautuu hankalaksi ja meinaan mätkähtää rähmälleni lumihankeen. Sinä vain naurat.
”Mä kostan sulle vielä”, lupaan ja pyyhin paljaasta kädestäni lunta pois. Se on kylmää ja irvistän sinulta piilossa, mutta sitten saan idean ja kahmaisen lunta kourallisen lisää. Pyörittelen siitä pallon niin pikaisesti kuin pystyn, etkä sinä tajua mitään ennen kuin on liian myöhäistä.
Lumisota on paljon hauskempaa kuin muistin. Ainakin sinun kanssasi. Oikeastaan sinun kanssasi kaikki tuntuu olevan hauskempaa kuin aina. Sinä olet minulle jotain, mitä olen hakenut elämässäni vaikka kuinka kauan, vaikket itse sitä tajuakaan. Sinä et tajua, että teet minut ihan helvetin iloiseksi pelkällä hymylläsi, et tajua kuinka minä pidänkään sinusta. Enkä vain sillä tavalla niin kuin ystävästä pidetään, vaan paljon enemmän. Joskus minä saan kertoa sen sinullekin, ja saat tajuta että kaikki mitä muut huutavat käytävällä perääni, on oikeastaan totta. Minusta se ei vain ole paha asia.
I know your hearts been broken
But don't you give up
I'll be there yeah I know it to fix you with love
It hurts me to think that you've ever cried
Sinä naputtelet pöytää hiljaa sormillasi, ja minä tuijotan niitä ihan yhtä hiljaisena. Koko ruokala on jo aika tyhjä, eivätkä nurkkapöydässä istuvat tytöt näytä piittaavan meistä ollenkaan.
”Mä olen niin pahoillani”, saan lopulta sanottua.
”Älä ole”, vastaat, enkä tiedä tarkkaan mitä tarkoitat sillä. Yrität kuitenkin hymyillä perään, mutta se epäonnistuu täydellisesti.
”Mä en tajua, mitä kaikkea sä olet joutunut kärsimään.”
”Ne on jo takanapäin, mä en haluaisi enää murehtia niitä.” Hymyilet tällä kertaa vakuuttavammin, vaikka tiedän että sinuun sattuu.
Minä en ole ainoa, jota on satutettu sanoilla. Sinäkin olet joutunut kestämään sen kaiken vielä pahempana, etkä tajua miten haluaisinkaan halata sinua tiukasti. Juuri nyt. Silti minä vain istun jäykästi paikallani, yritän lukea silmistäsi heijastuvia tunteita. Ehkä sinäkin pidät minusta niin kuin minä pidän sinusta, silloinhan kaikki olisi itsestään selvää. Enkä minä satuttaisi sinua koskaan.
I will give you the moon
It's the least I can do
If you give me the chance
Hiljaisuus tuntuu painostavalta, vaikka yleensä olenkin pitänyt siitä. Minä tajuan kyllä, miltä minun läheisyyteni sinusta tuntuu; tiedän, että saatat juosta karkuun milloin tahansa. Minä olisin silloin pilannut ystävyytemme enkä voisi koskaan antaa siitä hyvästä itselleni anteeksi, mutta ainakin olisin yrittänyt. Et nimittäin tiedä, että minulla oli aina mielessäni jotain muutakin kuin pelkkä ystävyys.
Sinä et juokse karkuun. Sinä tulet lähemmäs minua, tuijotat tiukasti silmiin ja haluat varmistua asiasta. Minä liu’utan käteni kyljeltäsi ylös kaulalle, sitten leuallesi, jota kohotan hieman. Sinä et sano mitään, et nyökkää etkä edes hymyile, mutta tiedän että et aio vastustella. Silloin painan huuleni varovasti omillesi, jotka ovat pehmeät ja juuri niin täydelliset kuin olen aina kuvitellutkin. Kun vastaat suudelmaan, et voi tietää miten hyvältä minusta tuntuu.
Minä en halua irrottautua suudelmasta, sillä aikaa on ja voin kertoa sinulle myöhemminkin, mitä minulle merkitset. Uskon tietysti, että tiedät sen jo valmiiksi, mutta silti minä haluan varmistua ja tietää, että sinäkin rakastat minua.
And I won't be leaving
‘Till I've finished stealing
Every piece of your heart
Every piece of your heart
