Teki mieli pistää bileet pystyyn, kun huomasin tuolla tekstiä jonka otsikossa luki Draco/Luna!! ♥ Oijoijoi, tätä iloa ja riemua ja kaikkea, sydän pakahtuu tai jotakin sellaista!!
Ja tämä oli ihana. Oi, mikä suloinen ja hauras, kaunis ja haikea tunnelma. Kävi sääliksi Lunaa, mutta toisaalta en taas voinut lopettaa hymyilyä, koska aww Draco ja kukkia.... Ihanasti muuten pysyit kokoajan tuollaisessa "kukkateemassa" tai jotakin (enosaaselittää) tai siis teksti oli tosi yhtenäistä ja rakentui mukavasti tietyn teeman ympärille.
Koin kauhean surumielisen lopahduksen tuossa, kun kuvailit hymyä enemmän välittäväksi kuin rakastavaksi, mutten silti osaa olla siitä täysin... miten sen ilmaisisi muuten kuin loppuunkuluttamalla sanan 'surullinen'? Joka tapauksessa, se että Draco edelleen välitti Lunasta oli mielestäni tosi ihana yksityiskohta. Kuten myös lopetus:
Eikä Luna edes välittänyt, sillä vaikka valkokukkaset lakastuivat maljakossaan, sai hän aina tilalle uudet ja elinvoimaiset Dracon palatessa jälleen kotiin.
Tosi kaunis ja jotenkin älyttömän toiveikas, vaikka samalla hieman melankolinen. Tuli mieleen jatkuvuus pelkästä tottuneisuudesta: Draco ostaa kukat ja palaa kotiin koska se on se miten asiat tehdään.
Ja tuo hairahdushan, mistä puhutaan, sehän on Luna itse eikö totta? Ensin ajattelin, että Draco olisi pettänyt Lunaa, mutta taisitkin tarkoittaa Lunan siksi hetken huumaksi, liian nopeaksi päätökseksi ja sellaiseksi.
Joka tapauksessa,
tämä oli ihan älyttömän söpöhöpönöpö ja ah, olen niin onnellinen että joku kirjoittaa Draco/Lunaa!!
Kiitos lukukokemuksesta ♥
