Kirjoittaja: Ajatar
Ficin nimi: En ole nähnyt enkeliä
Ikäraja: K-11 flawless nosti
Genre: deathfic
Summary: Olisin halunnut nähdä enkeli-isäni. Olisin halunnut nähdä oliko hänelläkin pitkä valkoinen puku, sädekehä hiuksilla ja suuret siivet selässä. Olisimme voineet lentää yhdessä tervehtimään mummia pilvien päälle.
~~~~~~~~~~~~~~
Olin pieni, vasta neljävuotias. Yhtenä päivänä vieraat ihmiset tulivat luokseni. He kertoivat että vanhemmilleni oli sattunut onnettomuus. Lastenvahtini Ella käskettiin lähtemään ja minut nostettiin syliin. Ainoa järjellinen muistikuvani on että nostaja tuoksui hajuvedelle. Sille samalle mitä äiti suihkutteli aina ympärilleen ennen kuin lähti töihin tai juhliin. He olivat sanoneet että lähtevät käymään ravintolassa. Lupasivat tulla pian kotiin, isä nipisti leikisti nenääni ja sanoi että minun pitää olla kiltti Ellalle. Etten saisi kiukutella. Illalla meille tuli ne kaksi ihmistä. Mies ja nainen. He sanoivat Ellalle että isä ja äiti ovat loukkaantuneet pahasti. En tiennyt miten. Mutta pukumies sanoi että he ovat sairaalassa. Koomassa molemmat. En tiennyt mikä se oli. Minut vietiin kotoani pois.
Kaksi viikkoa myöhemmin hoitotätini Angela kertoi että isä kuolisi pian. En ymmärtänyt. Isähän oli sairaalassa, ei taivaassa? Angela kertoi että sairaalasta monet lentävät taivaaseen. En vieläkään ihan ymmärtänyt. Kaksi päivää myöhemmin Angela kertoi että isästä oli tullut enkeli. Äiti oli jäänyt. Vain hän. Asuin yhä hoitotätini luona. En nähnyt äitiä. Angela kertoi että äiti oli siinä koomassa. Kun kysyin mikä se on, Angela kertoi että silloin nukutaan. Eikä suostuta heräämään. Minua ei päästetty isän hautajaisiin. Olisin halunnut nähdä enkeli-isäni. Olisin halunnut nähdä oliko hänelläkin pitkä valkoinen puku, sädekehä hiuksilla ja suuret siivet selässä. Olisimme voineet lentää yhdessä tervehtimään mummia pilvien päälle. Mutta minua ei päästetty.
Muutaman päivän päästä Angela oli surullinen. En tiennyt miksi. Hän vain niiskutti eikä puhunut. Minut lähetettiin leikkimään huoneeseeni. Rakentelin palikoista isoa tornia. Ajattelin että jos rakentaisin niin ison tornin, voisin mennä tervehtimään isää ja mummia taivaaseen. Illalla kun Angela peitteli minut nukkumaan, hän kertoi että äidistäkin oli tullut enkeli. Että nyt hän ja isä ja mummi näkisivät taas toisensa. Mietin miten tultiin enkeliksi. Pitikö vain pukea valkoinen pitkä puku päälle, laittaa sellainen keltainen rengas hiuksiin ja pukea muoviset keijunsiivet selkään niin oli enkeli. Äidinkään hautajaisiin en päässyt. Angela ja Peter menivät. Ella tuli taas vahtimaan minua. Minua pelotti että jos äiti ja isä eivät tulisikaan hakemaan minua pilvien päälle. Etten näkisi enkeleitä. Että jäisin tänne ja joka ilta he vain vilkuttaisivat minulle. Kysyin Ellalta tulisivatko äiti ja isä hakemaan minut sinne, että he voisivat pitää minusta huolta. Ella pudisti päätään ja sanoi, ettei minun kuulunut mennä pilvien päälle vielä pitkään aikaan.
Aika kului mutta enkelit eivät tulleet hakemaan minua luokseen. Joka ilta odotin hiljaa, tuijotin pimeyteen. Jospa äiti tulisi. Tarttuisi minua kädestä, nostaisi syliinsä ja lehahtaisi ylös taivaaseen. Täytin viisi, täytin kuusi, mutta äiti ja isä eivät tulleet. Kuusivuotissyntymäpäivänäni Angela varoitti minua taas ettei tiskialtaan alla olevassa kaapissa olevia aineita saanut juoda. Arvelin että minustakin tulisi enkeli jos maistaisin niitä. Kun Angela ja Peter lähtivät kauppaan, menin kaapille ja otin vihreän pullon. Kääntelin korkkia ja sain sen lopulta auki. Juotuani muutaman hörpyn päässäni tuntui oudolta. Kiersin korkin kiinni ja laitoin pullon takaisin kaappiin. Pääsin sängylle asti kun vaivuin uneen. En tuntenut kipua, vaan olin pimeässä tunnelissa. Tunnelin päässä seisoivat äiti ja isä. Hetken kuluttua pääsin heidän luokseen ja halasin heitä. Äiti sanoi minun olevan hupsu kun halusin tänne. Hän sanoi että Angela ja Peter olisivat minulle kiukkuisia. Mutta äiti ei kieltänyt minua tulemasta luokseen. Hän otti minua kädestä ja astelimme yhdessä valoon.
