Rauniolapsi | K-11 | Horror, angst, Deathfic | One-shot

[Lasikuula]

Nimi: Rauniolapsi
Beta: Winerie
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Horror, angst, Deathfic

Yhteenveto: On talvi ja aura-autot kasaavat lumia suuriksi kasoiksi pihojen ja metsien laitamille. Tyttö on rakentanut itselleen kolon yhteen noista kasoista ja aura-autokuski suorittaa työtään ihan normaalisti.

Varoitukset: Itsemurha, lapsen kuolema!

osallistuu originaali10

Rauniolapsi

Kolo. Pieni, sievä turvapaikkani lumen, korkean lumivuoren keskellä. Tunnen sen lämmön, vaikka olen valkean puuterin ympäröimä. Huomaan kuinka tiellä ajavien autojen äänet vaimenevat sen sisällä. Ymmärrän, se on minun ja vain minun. Sisustin sitä, laitoin kuusenoksia pehmustamaan. Nauroin, kun hyppäsin turvaan kolooni. Se oli minun pieni taloni. Kehuin äidille, kuinka kaunis taloni on. Kerroin, kuinka suloinen se oli ja että minulla oli siellä suvilumesta muotoiltuja astioita. Äiti sanoi tulevansa katsomaan sitä joku kerta. Minä päätin siivota sitä iltaan asti.

Kolo. Pieni, ahdas, tukehduttava. Tunnen, kuinka kylmyys hiipii sisuksiini. Tunnen, ettei kaikki ole kohdallaan. Suviastiani ovat murskana. Itken hiljaa, eikä kurkustani lähde enää ääntä. Puristava ote rinnassani tuhoaa minua, se lävistää kehoni. Kyyneleet jäätyvät sirpaleiksi poskilleni. Äiti, taloni ei ole enää kaunis, vaan ahdas, ruma. Äiti, minua pelottaa! Pieni punainen pulkkani on lumivuoren alla, joku löysi sen. Kuulen nimeäni huudettavan, mutta en jaksa huutaa. En pysty. Lunta valuu vetenä selkääni pitkin ja liikkuminen sattuu.


Keväällä, lumien sulaessa ihmiset löytävät kamalan näyn. Pieni, kuuden vanha tyttö makaa luonnottomassa asennossa, jäätyneenä ja kuolleena sulavan lumen keskellä. Auraaja joutuu syytteeseen tapon aiheuttamisesta, äidin hennot kädet eivät tuo tyttöä takaisin. Kahden kuukauden turhat etsinnät. Äiti vaipuu lyötynä polvilleen, huutaa herraa, huutaa helvettiä. Hänen lapsensa oli ollut naapurissa kaiken tämän ajan, kyllä hänen olisi pitänyt löytää oma pienokaisensa!

Keväällä punainen pulkka riippuu puun oksalla. Nuori, lähemmäs kolmekymmentä täyttävä nainen riippuu puun oksistossa kaulassaan pulkannarusta tehty silmukka. Pienen, kuusivuotiaan tytön hautajaisista on kolme päivää. Naisen hautajaiset pidetään viikon kuluttua.

[Kaatosade]

Kommenttikampanjasta tämän nappasin, joten kommentoidaanpas. Ihan alkuun on pakko todeta, että "aura-auto kuski" -tyyppinen yhdyssana virhe heti summaryssa herätti hienoisia epäluuloja. Mutta yllätyin positiivisesti, kun luin itse tarinan. Tarkkana alkutietojen kanssa, lukijat ovat nirsoja ja armottomia otuksia. Kun rankan päivän jälkeen etsii jotain pientä kivaa luettavaa, ihan naurettavan pienikin juttu saattaa pistää klikkaamaan tarinan kiinni ja avaamaan seuraavan.

Mutta itse tarinaan. Traaginen tapahtumaketju tässä, onneton sattuma. Hyvin tuli mieleen ne ajat, kun ennen kouluikää tuli peuhattua lumikasoissa ja rakenneltua niihin kaikkea hienoa, joten alkutilanne oli hyvin samastuttava. Juuri tuollaista lapsen intoilua siitä, mitä onkaan itse saanut aikaan, ja se mielikuvitusmaailma on siinä iässä hyvin elävä. Ironista, että siitä omasta pakopaikasta tulikin vankila ja sitten hauta. Mitä taas äitiin tulee, niin juuri pulkannaruun hirttäytyminen tuntui tässä kohtaa sopivalta. Oman lapsen menettäminen on varmasti hirveimpiä asioita maailmassa.

Suuri tarina oli tässä kerrottu aika pienessä tilassa ja tiiviissä muodossa, loppuosassa lakonisesti, kun tapahtumilla ei ollut enää tiettyä kokijaa, vaan tapahtumat vain kerrottiin. Se sopi tähän kivasti, jotenkin järkyttävät jutut ovat melkeinpä vaikuttavampia tuolla tavalla vähäeleisesti kerrottuna kuin olisivat hirveästi paisuteltuina. Lopetus olisi omalla osallani voinut toimia vieläkin tehokkaammin, jos olisi lopetettu hirttäytymiseen ja jätetty hautajaiset kertomatta, mutta nämä ovat aina makuasioita. Kyllä se toimi näinkin.

Traaginen pikkupätkä, kiitoksia tästä.

[Narina]

Juu, siis luinhan mä noi varoitukset, mutta silti järkytyin. Sydän tykyttää vieläkin kuin hullu ja silmät tuijottaa ymmyrkäisinä. Siis huh huh.

Tää oli ihan supertraaginen ja erityisesti toi pikkuinen sai mun sympatiat täysin puolelleen. Mun pikkuveljet tonkii noita koloja lumikasoihin ihan samalla tavalla ja siinä saa kyllä aina olla sydän kurkussa, kun lumet alkaa sulaa. Että siinä kyllä onnistuit iskemään aika todelliseen pelonaiheeseen!

Tässä oli rakenteellisesti jotain samaa kuin mitä niissä novelleissa, joita luetaan lukiossa ja joita yritetään analysoida, mutta joita saa lukea kymmeneen kertaan ennen kuin niistä tajuaa mitään. Summaryn jätin lukematta, ja en kyennyt yhtään hahmottamaan, mistä kahdessa ekassa kappaleessa oli kyse. Siksi hämmästys oli varmaan niin suuri, kun aura-autokuski tuli mukaan kehiin. Plussaa siis siitä, että tekstiä joutuu oikeasti ajattelemaan ja sulattelemaan, eikä sen ytimeen pääse heti käsiksi kerronnan aukkoisuuden takia.

Miinusta annan ehkä vähän loppulauseesta. Musta on tullut kamala loppulausefriikki, ja jotenkin sitä aina toivoisi, että vikaan lauseeseen kätkeytyisi jokin suuri helmi. Oon kyllä itse ihan onneton vikoissa lauseissa, joten ei kai niistä sitten niin kamalasti voi valittaa.. ;) Picsin huomio tuosta, että hautajaiset olisi voinut jättää kertomatta on kyllä aika osuva. Jos kaksi viimeistä virkettä pyyhkisi yli, olisin mäkin aika tyytyväinen. :)

Äiti sanoi tulevansa katsomaan sitä joku kerta. Minä päätin siivota sitä iltaan asti.

Kirjoituksellisesti tää oli äärimmäisen taidokasta tekstiä. Kyyneleet jäätyvät sirpaleiksi, lumi valuu vetenä ja jotenkin vaan koko kirjoitusasusta henkii sellainen pohjaton kylmyys, joka pitää tunnelman koko ajan hyytävän jäisenä. Lumisanastoa oot käyttänyt kivasti, kielikuvat on osuvia ja tää koko teksti on ihan äärettömän herkkä. Rakastuin tuohon, miten tuo tyttö puhuttelee äitiä tuolla kerronnan lomassa, kertoo että kolo on ruma ja että hän pelkää. <3

Yksinkertaisesti aivan äärimmäisen nätti kirjoitus! Just parhautta! <3

[Lasikuula]

Pics: Kiitos virheen huomaamisesta  Itsellenikin tämä tosiaan tuli mieleen, kun näin paloasemalla aura-auton, joka mätti lunta jo muutenkin ihan järkyttävän suureen kasaan ja se oli vain pakko toteuttaa Kiitokset 

Narina: Kommenttisi sai aikaan teinityttökiljumista! Olen oikeasti todella otettu ja oikein analysointitekstiä? Huuh  Kiitokset sinullekin!  Muh, nyt tekisi mieli poistaa ne viimeiset lauseet tuolta, mutta en tee sitä, kun se on kuitenkin osa tekstiä Ensikerralla sitten!

[Crywell]

Hui hui hui.... Yh, miten inhottava aihe ja miten kaunista tekstiä. Kuten joku edeltävä kommentoijakin, luin varoitukset, mutta ne meni ohi sillä tavalla "plaaplaaplaa pääsen itse tekstin kimppuun noniin". En ehkä sitten ihan sisäistänyt niitä? No, ei sillä niin väliä, kun olisinhan tämän lukenut joka tapauksessa, mutta ehkä se antoi itseasiassa vähän lisämaustetta. Kun en tavallaan osannut odottaa sitä.

Vihaan ahtaita paikkoja, sellaisia liian ahtaita. Kamala, kamala tapa kuolla tuolla pikkutytöllä. Kaikkein karmeinta jotenkin on, että tuollaista varmaan on tapahtunut oikeastikin joskus! Lapset tekevät lumilinnojaan, nauravat niistä äitiensä kanssa ja sitten kuolevat niihin. Voi apua, se on niin... Kääntää vatsan ympäri.

Mutta hienosti olit kirjoittanut. Tunnelmanvaihdos niin selkeästi havaittavissa, kaunista tekstiä ja kuvailuja. Pidin lopun ns. "kylmemmästä kerronnasta" kun kuvasit äidin itsemurhan. Ei helvetti, kuinka käy sääliksi tuota äitiäkin... Varmaan kauheat tuskat... Huomaatko, kuinka saat minut suhtautumaan hahmoihisi ihan kuin tämä olisi tositapahtuma? (Vaikka periaatteessa taustalla on sekin, että se voisi olla.) Se kielii kyllä siitä, että tekstisi on hyvää ja aitoa. : )

Kiitos kauheasti tämän kirjoittamisesta ja niistä kamalista väreistä, jotka pistit pitkin selkääni juoksemaan haha : D

[Lasikuula]

Crywell: Voi apua! Sinun kommenttisi on aivan ihana! <3 Pitäisiköhän nuo varoitukset muuttaa vaikka punaisiksi tai jotain, niin eivät ihan noin helposti menisi ohi Tää tosiaan on luotu siitä pelonaiheesta, joka ittelle tuli sillo idean tajutessani. Ja kuinka saat hahmot ja tapahtumat kuulostamaan aidoilta! Kiitokset, tuo kehu on todella, todella hyvää musiikkia korvilleni!! Ole hyvä