Nimi: Pidätkö minut turvassa
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: s
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Drama
Paring: Katniss/ Peeta
A/N: Juup Taas tällainen Peeta Katniss puhuvat/juttelevat ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Peeta on tuotu Vyöhykkeelle 13. Toivottavasti pidätte. Osallistuu haasteeseen Ficlet300
”Auts”, sanoin pienesti viiltäessäni käteni harjoituksissa rikki meneen peilin siruun, ja nostin käden kasvojeni eteen. Viilto näytti pahemmalta kuin oli.
”Sattuiko kuinka pahasti?” Johanna kysyi.
Kaikki tulivat tutkimaan kättäni paitsi Peeta, joka katsoi minua lakaamatta ja kurotti päärään hieman nähdäkseen paremmin.
”Pieni viilto vain. Menen kuitenkin käymään terveydenhoitajan luona” sanoin ja lähdin kiertämään muut ja lähestymään ovea ja Peetaa.
Haluaisin hänet mukaani, mutta se on mennyttä elämää, tai no, ei edes sitä. Meillä ei koskaan ollut mitään muuta yhteistä kuin nälkäpeli.
*****
Terveyden huollon puolella ei ollut ketään paikalle tullessani, joten minulla oli hyvin aikaa tutkia paikkoja.
Vasta viiden minuutin kuluttua ovi kävi, mutta sisään ei astunut terveydenhoitaja vaan Peeta, joka kitkutti hitain askelin eteenpäin. Mietin, miten ihmeessä hänet oli päästetty kylkemaan yksin.
Katsoimme hetken toisiamme ennen kun Peeta oli kompastua ja minä syöksyin tukemaan häntä.
Tunsin värähdyksen koko ruumiissani vartaloidemme kohdatessa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kosketin häntä kuristysyrityksen jälkeen.
Käänsin kasvoni pikaisesti pois ja etsin penkin jolle pystyin auttamaan Peetan. Olin jo nyt unohtanut, missä se oli.
”Katniss” Peeta sanoi ja käänsin katseeni häneen, jolloin huomasin kasvojemme olevan vain viiden sentin päässä toisistaan ja suoristin selkäni työntäen hieman pääntäni kauemmas.
”Viedään sinut ensin istumaan” sanoi ja toivoin että Peeta ei puhuisi.
”Häiritseekö minun läsnäoloni sinua?” hän kysyi kun laskin hänet istumaan.
”Hieman” vastasin ja annoin itselleni luvan katsoa häntä. Peeta katsoi maahan mutta käänsi sitten päänsä taas minuun.
”Halusitko sinä minut takaisin?” hän kysyi irrottamata katsettaan minusta.
”Halusin”, vastasin ja mietin, sanoisinko haluavani edelleen.
Istuudun parin penkin päähän Peetasta ennen kun kysyn häneltä, juuri ennen kun hän ehtii sanoa mitään: ”Mitä tapahtui? Salissa?”
”Kaaduin. Miksi sin' halusit minut takaisin?” Peeta vastasi pakottaen minut takaisin edelliseen aiheeseen.
”Olisitko halunnut jäädä?” kysyin antaakseni itselleni hetken aikaa miettiä vataustani.
Peeta katsoi minua hetken surullisesti mutta vastasi sitten: ”Ei. En olisi. Halusin pois. Jokin... sinä... pidit minut edes hieman järjissäni ja tiesin että vielä on olemassa jotain parempaa.”
Olin hetken hiljaa ennen kun vastasin hänen edelliseen kysymykseensä ”Halusin sinut takaisin koska olet minulle tärkeä. En halunnut antaa sinua Snowlle. Halusin että olet turvassa. Haluan edelleen.”
Tunsin sydämeni lyövän kovaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun puhuin kunnolla tunteistani Peetalle. Ensimmäinen kerta kun myönnän ikävöineeni häntä.
”Emmekö me ole turvassa täällä?” Peeta kysyi hetken kuluttua.
”Kukaan ei ole turvassa niin kauan kun Snow on presidenttinä”, vastaan. Ääneni kuulosti vihaiselta ja siitä huomasi halveksunnan.
Näin Peetan nojautuvat taaksepäin ja käskin itseäni rauhoittumaan.
”Mutta... sinä pidät minut turvaassa? Niinkö?” Peeta kysyi hiljaisella, hieman varovaisella äänellä.
Katson Peetaa ennen kun vastasin: ”Pidän. Pidän sinut turvassa...”
Näin pienen hymyn Peetan huulilla ennen kun hän käänsi päänsä jalkoihinsa.
”Kiitos”, hän sanoi ja katsoi taas minuun hymyillen tavalla johon en voinut olla vastaamatta samalla kun ovi aukesi ja terveydenhoitaja astui sisään.
