Niin kuin linnut, K11, stalkkeridraama

[Frederica]

Title: Niin kuin linnut
Ikäraja: K11
Author: Frederica
Genre: stalkkeridraama
A/N: Albumihaaste 2seen tämä teksti osallistuu kappaleella Birds and bees ja kappale kuuluu Sunrise Avenuelle. Tästä tuli todella outo. O__O Ja vähän pelottava. Kommentit olisivat ihania.


Niin kuin linnut


Jokainen liike, katse, ele, hymy paloi kiinni verkkokalvoihin, niin ettei niistä päässyt enää eroon. Katse upposi sieluun asti ja sai mielen livertämään.

Hän halusi, halusi, halusi päästä koskettamaan, päästä suutelemaan, päästä puhumaan. Nainen nousi joka päivä bussiin hänen asuntoaan vastapäätä. Hän oli alusta asti pistänyt merkille naisen tyylitajun. Nainen oli aina loppuun asti huoliteltu.

Tänään naisella oli vihreä mekko ja oranssi käsilaukku. Hän oli selvästi hyvällä tuulella. Joskus, kun nainen oli surullinen, hän pukeutui ruskeaan ja tummanpunaiseen. Ne olivat oudot värit surulle, mutta surulta ne tuntuivat naisen yllä.

Tänään nainen oli kuitenkin selvästi onnellinen, ja hän mietti voisiko puhua naisen kanssa. Kertoa miten oli seurannut naisen eleitä, liikkeitä, katseita, hymyjä. Kertoa miten hänestä tuntui, että heidän välillään oli punos ja että he kuuluivat yhteen.

Kertoa, että he olivat kuin linnut. Tunsivat toisensa pelkästä olemuksesta, pelkästä lentoradasta. Että heidän rakkautensa olisi samanlaista kuin joutsenilla; ikuisesti uskollista. Ja ikuisesti aistikasta ja kiihkeää, niin kuin paratiisilinnuilla.

Hän halusi kertoa miten hänen sydämensä kuului naisen sirojen sormien väliin, miten heidän huulensa kuuluivat toisiaan vasten. Kylki kuului kiinni kylkeen, selkärangannikamat toistensa lomaan.

Nainen nousi bussiin, niin kuin ennen, eikä hän saanut sanoja valutettua huuliltaan. Katseen seuratessa koiranulkoiluttajaa hän päätti, että huomenna, huomenna, huomenna, aina huomenna, hän kertoisi tunteistaan. Kertoisi kaiken naiselle.

[AhmaBoy]

Hyvin tehty, taidokas ja mallikelpoinen näyte!  Tästä tulee mieleen jotkut perisuomalaiset oopukset joita lapset joutuvat koulussa kirjallisuudentunneilla lukemaan. Hyvää työtä.

Alku oli ehkä hieman sekava, mutta ehkä teksti itsessään oli vain niin erikoinen ja kuitenkin selvä että siihen vain kesti hetken päästä sisään? Hienoa kuitenkin.

[Beelsebutt]

K-kampanjasta Erittäin Merkittävää Sekä Vaalipitoista sunnuntai-iltaa! o7

Mun huomion kiinnitti kovasti toi genretys jo itsessään, stalkkeridraama <3 koska siitä nimittäin tuli niin vahvasti mieleen yks mun ikivanha originaali/HP-ficci (en oo vieläkään, kaikkien näiden vuosien jälkeen, päättänyt, onko kyseessä vain joku vai onko se Percy x)), jossa stalkataan. Mun versio on tosin kamalampi ja väkivaltaisempi ja semmoista, joten ei siitä sen enempää!

Mut joo. Stalkkaaminen! Tässä sä toit sen esille jotenkin kauniina. Eipä ihme, kun ficci on kirjoitettu stalkkerin silmistä ja tuskin se sitä tekis, jos se pitäis sitä jotenkin kamalana mun mielestä sä oot ihailtavasti tavoittanut sellaisen tietynlaisen huuruisen pakkomielteen, kun aivot on pikkasen puurossa ja kaikkea katsotaan suodattavien, vaaleanpunaisten lasien takaa Ja kuinka hyvin sitä sopisikaan yhteen ja niinhän se pitäisi olla!

Hän halusi kertoa miten hänen sydämensä kuului naisen sirojen sormien väliin, miten heidän huulensa kuuluivat toisiaan vasten. Kylki kuului kiinni kylkeen, selkärangannikamat toistensa lomaan.

Tää oli sit se kohta, jossa alkoi oikeasti tulla kylmiä väreitä

Viimeinen kappale niputti tekstin tehokkaasti ja antoi varmistuksen siitä, minkälainen kehä on kyseessä. Miten se on aina huomenna.

Tekstin nimi linkittyi kivasti tonne tekstin lomaan ja oli vertauksena sellainen jännä, tuore ja ajattelemaan pistävä. Mulla ei oikeastaan ole mitään nillitettävää tästä o.0


Ihana teksti, kiitos avartamisesta!
-Bbuttis

[sugared]

Tämähän oli tosi hyvä! Nappasin tämän luettavaksi tuon mielenkiintoisen genren perusteella, ja vaikka päällimmäiseksi jäikin surullinen eikä creepy fiilis, osui ja upposi. Tosiaan, mietiskelin tässä, että olisinko kaivannut enemmänkin sellaista stalkkeriahdistusfiilistä vai en, ja päädyin siihen, että tämä toimi hyvin just näin. Päähenkilö tuntuu olevan pikemminkin yksinäinen ja surullinen kuin häiriintynyt, ja toivonkin, että hän joskus vielä uskaltautuu puhumaan jollekulle.

Kieli oli kaunista, intensiivistä ja vaikuttavaa. Mua ehkä ihan vähän häiritsi tuo sanojen toistaminen muutamassa kohdassa, mutta pääsin siitä yli.

Ne olivat oudot värit surulle, mutta surulta ne tuntuivat naisen yllä.

Hän halusi kertoa miten hänen sydämensä kuului naisen sirojen sormien väliin, miten heidän huulensa kuuluivat toisiaan vasten. Kylki kuului kiinni kylkeen, selkärangannikamat toistensa lomaan.

Tässä kaksi lempikohtaani. Ensimmäinen toi tehokkaasti esiin sen, miten älyttömän tarkasti päähenkilö onkaan naista seurannut. Tietääköhän nainen itse pukeutuvansa näihin väreihin ollessaan surullinen? Jälkimmäisessä toistettiin periaatteessa sitä samaa, mitä sadassa tekstissä tätä ennenkin, mutta ihanan tuoreella ja näppärällä tavalla. Me likey. Niin kuin koko tekstistä! Kiitos lukukokemuksesta!

[Tsubaki]

Ihana ihana ihana <3 enpä sano tän enempää tällä kertaa

[Frederica]

Kiitos teille kaikille ihanista ja piristävistä kommenteistanne.

AhmaBoy: Hauska kuulla, että tästä tuli sinulle mieleen nuo kirjallisuudentunnin opukset, tyylillisesti tässä lienee jotain sellaista perinteistä. :> Kiitos mukavasta kommentistasi!

Bbuttis: Ilo kuulla, että tässä tuo rakenne toimii ja homma pysyy kasassa (ja että tämä kulkee tuosta kauniisti pelottavaksi, koska ajattelin, että tuon pelottavuuden täytyy tulla vähän tuolla tavalla piilosta, koska eihän stalkkeri itse pidä itseään pelottavana). Ja voisi olla antoisaa lukea tuo sinun stalkkeridraamasi ^__^ Kiitos ihanasta kommentistasi!

sugared: Oi, upeaa, että kieli on sinusta kaunista. :> Tuo pohdintasi creepysta ja surullisesta tunnelmasta toi mieleeni sen mistä idea tähän lähti. Mietin tuota että aina kaikki ahdistelijat / kyttääjät stalkkerit eivät ole niitä creepycreepyjä, vaan mitä jos se kyttäys tulisikin siitä, ettei uskalla puhua? Sitten kirjoittaessa tuo ajatus jäi tuonne pohjalle. Minua ilahduttaa, että sinusta tässä on mukana tuoreutta ja näppäryyttä. :> Kiitos hurjasti kommentistasi!

Tsubaki: Kiitos kommentistasi, ihanaa, että tämä on sinusta ihana.

[Iloinen Sipuli]

Tämähän oli mielenkiintoinen!

Ja tälläistä en ole ennen lukenut. Yksipuolinen, kaukainen ihastus, stalkkausta päivästä toiseen. Tässä tulee hyvin esille nimenomaan juuri tuo toisesta saatu yksipuolinen kuva. Hänestä tiedetään lähinnä vain ulkonäkö, eleet, kaikki ulkoinen. Sen avulla kertojahahmo on muodostanut oman, yksipuolisen kuvansa hänestä. Koskaan ei kuitenkaan saa tietää, millainen hän oikeasti on. Häntä katsellaan vain kapean ikkunan läpi. Ja kertoja on oikeastaan ihastunut tavallaan vain omaan mielikuvaansa, omaan käsitykseensä. Juuri se tekee tästä mielenkiintoisen.

Teksti on hyvin muotoiltu, se esittää vain yhden hetken, yhden päivän. Jollainen toistuu samanlaisena ja samanlaisena, aina uudestaan ja uudestaan. Juuri lopetus on osuva, huomenna, huomenna ja huomenna. Aina ajatellaan kaiken tehtävän vain seuraavana päivänä. Tosi realistista ja aitoa, kuin oikeasta elämästä.

Tuo lintu-kohta oli hyvä tuolla, heidän rakkautensa olisi samanlaista kuin joutsenilla; ikuisesti uskollista. Toiveita, unelmien elättelyä, ruusuinen kuva maailmasta. Kiinnostava näkökulma, ihan rehellisesti liioteltu.

Pidin tästä tekstistä ja sen tarjoamasta jännästä ajatusmaailmasta, kiitos!

-Iloinen Sipuli

[Frederica]

Iloinen Sipuli: Oi, ilo kuulla, että tämä on mielenkiintoinen! Ja että nuo linnut toimivat ja että tuo yksipuolinen kuva välittyy hyvin. Tuo ihastuminen mielikuvaan on kauniisti sanottu. :> Mukavaa, että rakenne on sinusta toimiva, koska muistan miettineeni tuota rakennetta pitkään. :> Kiitos hurrrrjasti kommentistasi.