Yön talo: Uniin kauneimpiin, Zoey/Heath, K-11

[nameless-]

Nimi: Uniin kauneimpiin
Kirjoittaja: Beau
Fandom: Yön talo
Tyylilaji: Romance, angst
Paritus: Heath/Zoey
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Zoey on kuollut.


A/N: Teki mieli tehä jotain tämmöstä lyhyttä taas kerran, mutta tässä se tulee. (: Kappale jonka sanoja käytän on: Evanescence - Even in death




Give me a reason to believe that you're gone
I see your shadow so I know they're all wrong

Kuolemasi sattuu minuun kuin kirves, joka olisi isketty rintaani. En tahdo uskoa sitä, että olet mennyt pois, jättänyt minut yksin tänne kylmään maailmaan. En vain halua uskoa, että Erik ja sinä rakastitte toisianne. Näen omin silmin ne hetket jolloin suutelimme, jolloin annoin vertani sinulle, näen ne kaikki unissa. Unissa jotka olivat totta.

Moonlight on the soft brown earth,
it leads me to where you lay.
They took you away from me,
but now I'm taking you home.

Lasken verenpunaisen ruusun haudallesi ja hymyilen kuivasti. Tämä ei ollut sinun kotisi, ei yön talo, vaan sinun kotisi oli minun luonani. Haluan sinut vierelleni, jotta voin suudella huuliasi ja tuntea lämpösi ihollani. En voi uskoa miten jouduit niin kaus minusta ja haluan tulla hakemaan sinut takaisin.

I will stay forever here with you, my love.
The softly spoken words you gave me
even in death our love goes on.

Asetan veitsen terän ranteeni päälle ja vedän siihen syvän haavan. Katson kuinka kirkas punainen neste tulvii sisältäni, valuen ranteitani pitkin. Kirvely koskee ja aiheuttaa silmiini kyyneleitä. Kun silmistäni alkoi sammua viimeinenkin valo, tunsin taas sinun rakkautesi luonani.

Some say I'm crazy for my love, oh, my love
But no bonds can hold me from your side, oh, my love
They don't know you can't leave me
They don't hear you singing to me

Monet kuiskuttelevat maan päällä, kuinka sairasta rakkauteni oli ollut. Jokainen sanoo, että miten heikko olin kun tapoin itseni Zoeyn tähden. En välitä, vaan hymyilen sinulle ja kauniille enkelimäisille kasvoillesi. Mekko joka on päälläsi on puhtaan valkoinen, vailla minkään laista kuviota tai erityistä muotoa, mutta silti se on kaunis. Sinä olet kaunis. Huulesi avautuvat ja niiden välistä kuulen sinun kauniin äänesi kun kuiskaat ne sanat minulle:

People die, but real love is forever

[Solembum]

Yön Taloa, oho oho.

Heath on tavallaan ollut aina mun suosikki Zoeyn sadasta ja yhdestä miehestä, mutta se on silti ihan jumalattoman ärsyttävä. Niin kuin Zoeykin. Sinänsä nämä minun mielipiteet on tosi ristiriitaisia, koska tykkään Zoyeysta tavallaan kertojana, sillä se kuvailee aika paljon ympärillään tapahtuvia asioita, muutakin kuin miesseikkailujaan. Mutta joka tapauksessa, musta Zoey on tylsä hahmo ja Heath ehkä vähän vähemmän tylsä, mutta tylsä silti. Siinä mielessä tämä ficci oli onnistunut hyvin. En pitänyt hahmoja ihan niin tylsinä ja yksiuloitteisina kuin kirjoissa.

Sellainen juttu jäi vähän häiritsemään, että eivätkös vain vampyyrit pääse tunne Nyxin taivaaseen (ah mikä supermegaklisee, kukaan ei oikeasti kuolekaan vaikka kuolee)? Kuinka Heath siis saattoi päästä näkemään Zoeyn vielä? Onko multa mennyt jotain pahasti ohi vai oliko se vain hourekuva? Tai olenko vaan niin tyhmä etten tajua että tässä on joku upea vertauskuva, jonka pitäisi saada mut liikuttumaan kyyneliin ja ajattelemaan: oh, näin siinä olisi pitänyt käydä, Heath tapa itsesi! : D

Yhden virheen bongasin:

kaus

kauas, oletan.

Ai, piti vielä sanoa, että tämä olisi ehkä pysynyt jopa paremmin kasassa ilman laulunsanoja. Ne tuntui vähän turhalta, vaikka sopikin tähän ihan hyvin etenkin tuo viimeinen rivi.

[nameless-]

Solembum Niin kyllä ne vampyyrit Nyxin taivaaseen pääsee, mutta jotenkin liitin tuon viimeisen lauseen siihen. Tai siis 'oikea rakkaus kestää ikuisesti' niin rakkauden vuoksi Zoey ja Heath pääsivät samaan taivaaseen tai sillä tavalla. Vaikeasti ymmärettävääkö? :'D Ja kiitos kommentistasi.

[untuvakettu]

Joo, tämä kommentti tulee sitten hieman myöhässä, mutta sille yksinkertaisesti ei voi mitään.

Eli ensinnäkin, kiitos iltaani piristäneestä lukukokemuksesta. Yön talo-aiheisiin ficceihin sitä harvemmin törmääkin. Minäkin olisin ehkä ainakin osan noista laulunsanoista jättänyt pois, mutta toisaalta ne loivat kivan tunnelman. Zoey ja Heath eivät kumpikaan kuulu suosikkihahmoihini (tämähän on sinulle täysin turha tieto, joten minulla ei ole aavistustakaan miksi siitä mainitsin), mutta parina nuo ovat kieltämättä aika suloisia ja sopivat tähän ficciin hyvin. Lisäksi olet osannut kirjoittaa molemmista hahmoista niin, että he tuntuvat 'omilta itseiltään'. Pidän kirjoitustyylistäsi ja minusta se tuo tähän tekstiin jonkinlaista arvoituksellisuutta.